Tuesday, 19 September 2017

Quilt along - Seasonal Safari, rivi 1

Olen haaveillut katseenkestävän tilkkupeiton tekemisestä jo kauan, mutta olen halunnut keksiä siihen ihanimman mahdollisen idean ja päättää värit ja kankaat täydelliseksi komboksi.
No, tällä tavalla peitto ei ole oikein edistynyt.


Lisäksi ehkä hieman kauhistuttaa ja aloittamista jarruttaa ajatus täydellisen hienon päiväpeiton tekemisestä, kun ei oikeastaan osaa edes tilkkutöiden perusteita.


Kaukaa viisas ystäväni ehdotti, että osallistuttaisiin yhdessä juuri alkavaan "quilt along"-tilkkuiluun, jossa amerikkalainen kangas- ja tilkkudesigneri paljastaa tässä syksyn mittaan pari kertaa kuussa ohjeet aina peiton seuraavaan riviin. Kuka tahansa voi osallistua, ei vaadi ilmoittautumista! Projekti, Seasonal Safari Quilt, löytyy täällä, PolkadotChairin sivuilla.



Lopuksi viimeistellään, tikataan ja reunustetaan peitto valmiiksi ohjeiden mukaan. Odotan saavani siis joululahjaksi viimeinkin sen kaipaamani sängynpeiton! :D

Ensimmäinen riviohje paljastettiin perjantai-iltana ja lauantaina kävin EK:n tilkkulaareilla "hakemassa jotakin vanhojen varastojeni lisäksi", jotta kankaat riittäisivät. En ollut ihan täysillä motivoitunut, koska peittomalli oli mielestäni aika tylsä.
Pieni täydennysreissu lähti kuitenkin vähän käsistä, kun löysin (jo toista erilaista!) asuntovaunukangasta ja kokosin sitten koko peittoon riittävät ja tähän camping-kankaaseen mätsäävät kankaat samantien. Se oli hyvä ratkaisu, sillä omista varastoistani peitosta olisi tullut melkoinen sillisalaatti.

Nyt odotan ihan innolla, että saan ihanan, täydellisen, teemaltaan ja sävymaailmaltaan mietityn karavaanaripäiväpeiton. Ensimmäinen rivi valmistui sunnuntaina ohjeen mukaan ja nyt odotan seuraavaa riviä!



Nämä asuntovaunut edustavat minulle romanttista haavetta ikuisesta lempeästä kesästä, raikkaista aamuista luonnonhelmassa ja vapaudesta mennä paikasta toiseen oma koti mukana. Jos joskus pääsen asuntovaunu- tai asuntoautoreissulle, otan tämän peiton mukaan.  <3









Tuesday, 12 September 2017

Sporttileggarit

Ostin joku tovi sitten Kangaskapinasta lycraa aikeena ensimmäistä kertaa kokeilla materiaalia. Kaksiväriset sporttihousut oli ajatuksena ja olin täsmähankkinut palan violettia ja yksityiskohdan verran pinkkiä.
Pilkoin tarkoitusta varten sivusaumattoman luottoleggareideni kaavan.
Ja tha-daa! Ihan hyvät tuli. Kuvittelin, että lycran ompelu olisi ollut hikoiluttavaa taistelua, mutta varsin helppo materiaalihan se oli! Hyvin pysyi kohdillaan.
Housuompeluhuumassa surautin valmiiksi myös saman ostoskeikan norppatrikoosta Armaalle aiotut bokserit. (Alla vielä viitteenä viikonlopun tehokkuudesta lyhennetyt housut.) Nyt on siis tuhottu siitä kuormasta puolet hankituista kankaista!



Monday, 11 September 2017

Pyöräilypipo

Käytin sateisen viikonlopun ompeluun ihan täysillä. Idealista kaikesta tarvittavasta oli pitkä, mutta etummaiseksi ajoi nyt sitten Armaan tarve pyöräilypipolle edellisen trikoopipon hävittyä jonnekin.


Pipo on matala, jotta mahtuu kypärän alle, ja kuin ihmeen kaupalla hahmottelemani kaava korville tulevien läpykkeiden kera osui kerralla nappiin ja pipo istuu omistajalleen juuri oikein.

Pipo takaa. Lisäsin niskaan heijastinkankaasta yksityiskohdan (no tietysti kissan, vaikka oli vähän turhan hankala haaste), lähinnä jotta sivusaumarajoitteinen Armaani heti näkisi, miten päin myssy kuuluu kiskaista päähän, niin ei tarvitse sitten laput silmillä ajaa.
Pipo päässä hämärässä kotieteisessä. Tästä voi kuvitella, kuinka heijastin loistaa?

Ja kypäräkin mahtui päähän vielä pipon päälle. Hyvässä lykyssä heijastinkin näkyy, jos ei kamalan korkeaa takinkaulusta nouse päälle.


Onnistumisen elämys! Haluan itselle samanlaisen korvaläppäpipon, mutta täytynee säätää oma kaava, kun mun päähän ei sitten taas tuo istunut hirveesti pannumyssyä paremmin.

Saturday, 9 September 2017

Perhe housutettu

Viimeaikaisen laukku-ja pussukkavääntöputken päätteeksi olen sentään suunnitelmien lisäksi saanut oikeasti aikaiseksi jotain vaatettakin.

Odotan, että tähän pisteeseen pääsisi kaikkien vaatteiden kanssa: että senkuin leikkaisi ja surauttaisi kasaan, mutta toistaiseksi niin helppoja ovat vain trikoohousut.

Kaikki kankaat Kangaskapinasta
Siinä todisteeksi kasa housuja: kuviolliset ovat kotilökäreitä Armaalle, ja tylsät mustat ja vihreät ovat käytännölliset ja mukavat käyttöleggarit itselleni.

Muuhun en enää pukeutuisi kuin leggareihin ja trikoomekkoihin, mutta niitä pitää tehtailla vielä paljon lisää! ;)

Friday, 8 September 2017

Syyssammakko


Ompelin uuden laukun itselleni kesän viimeisinä päivinä, kun illat vasta alkoivat juuri aavistettavasti hämärtyä. Syksyn alku on vuoden parasta aikaa, ja vielä parempi se on värikkään laukun kanssa, jossa on heijastinterettä somisteena!
Mahtava sammakkokangas löytyi Kierrätyskeskuksesta, heijastinterettä ostin viimeksi Karnaluksista, ja Sinellistä ostin palan heijastinkangasta, josta askartelin vielä roikkuvan hapsukoristeen.
Vuorikankaassa on (myrkky)nuolia myrkkysammakkoteeman jatkoksi, magneettinappikiinnitys, iso vetskaritasku ja avainnauha. Laukun ulkosivulla ihoa vasten on vielä vetoketjutasku.

Kaavat on Noodlehead Patternsin Trail Toten mukaan.

Thursday, 31 August 2017

Liian paksu lompakoksi

Olen kauan kauan kauan haaveillut tekeväni itse lompakon, sellaisen oikein hienon, jossa olisi korttitaskut ja setelitasku ja kolikkotasku ja vaikka vielä läpinäkyvä ajokorttipaikka. Ja mielellään nahasta.

Innostuttuani Ruby Yehin karavaanaripussukan onnistumisesta kokeilin saman tekijän ohjeilla kankaista haitarilompakkoa.


Täytyy sanoa, että oli kyllä tiukin vääntö ikinä: homma oli täynnään ihan liian ahtaita ja samaan aikaan paksuja kohtia. Sain haitarin juuri ja juuri ängettyä paikoilleen, vaikka se tuntui ihan liian pieneltä. Jotain vikaa mitoissa oli, sillä se kyllä todella oli liian pieni. Lompakko ei avudu niin kuin pitäisi (koska liian pieni haitarisivu ei anna avautua), ja koska pienen sivun takia kaikki taskut meni pienempään tilaan kuin olisi tarkoitus, lompakon päällipuoli oli ihan liian pitkä. Viimeisessä kokoamisvaiheessa pienellä raivolla lyhensin sen sitten keskeltä leikaten muutamalla sentillä, niin että näkyviin jäi ruma sauma.

Tulipa kokeiltua! Ja tuli kokeiltua myös viimeisimpien Karnahankintojen joukossa olleita neppareita: hyvin toimi Prymin Vario-pihdeillä.

Valmis lompakko on suhteellisen ok:n näköinen kivojen kankaiden ja söpön nepparin ansiosta, mutta koko päällisosakin olisi voinut olla vähintään sentin leveämpi, koska nyt taskujen sivut pursuavat lompakon sivuilta. Plääh!

Ehkä säilyttelen lompakossa jotain kortteja ja nippeleitä kotona laatikossa. Joskus vioista huolimatta tykästyy tekeleeseensä, mutta tätä kyllä lähinnä vain vihaan. Ehkä ähräämisen laatu ja palasten likistelystä kipeytyneet sormet ovat vielä liian tuoreessa muistissa. :D

Saturday, 26 August 2017

Karavaanarin multitaskupussukka


Tämän ompelin Ruby Yehin YouTube-videon innottamana ja avulla (uusista kangasostoksistani, huom! fiksuja ostoksia!!).
Söpön karavaanikankaan kuvion muodot sopivat valmiin pussukan muotoon paremmin kuin arvasinkaan.

Pussukan tarkoitus on tulla ompelutarvikepussukaksi, josta kätevästi löytäisin ja saisin nostettua helposti esille ja pois useimmiten ommellessa tarvitsevani tarvikkeet. Isommat sakset ja viivottimet saan edelleen kaivaa isosta laatikosta, mutta pikkutavaroita ei tarvitsisi enää kaivaa samaisen laatikon pohjalta toisiinsa sotkeutuneena.

Videon lopussa on annettu tarvittavien kappaleiden mitat, mutta silti sain käyttää melkoisen määrän aikaa ja vaivata pieniä aivosolujani, ennenkuin hahmotin, mikä pala kuuluu mihinkäkin.

Kankaat on valittu oman mieleni mukaan karavaanarielämään mätsääviksi: vuorikankaan kuvio muistuttaa mielestäni retrovahakangasta, vetskaripussukkoiden vuori on vihreää kesäniittyä ja vinonauhaviimeistelyssä on mansikoita.

Suomennan tähän tarvittavat osat tulevaisuuden itseäni sekä kenties joskus blogiini eksyvää viatonta varten:

-Päälliskappaleet eli tässä pussukassa asuntovaunukangas: 2x  19,5cm x 25cm (jotka ommellaan 19,5cm-mittaisesta sivusta yhteen siten, että kuvio nousee oikein päin valmiissa pussukassa molemmilla sivuilla. Jos kankaassa on kuvio, jonka suunnalla ei ole väliä, voi leikata yhtenäisen 19,5cm x about50cm kappaleen.)

-Vetskaritaskujen välissä olevat päälliskappaleet, joista muodostuu avotaskut: 2x 19,5cm x 31cm

-Uloimmat taskujen päälliskappaleet, joihin ommellaan kiinni erikseen avotaskut: 2x 19,5cm x 31cm  (eli yhteensä oikeasti 4 kpl näitä samankokoisia kappaleita)

-Avotaskut näihin edellämainittuihin uloimpiin päälliskappaleisiin: 4x 11cm x23,5cm (2 päälliskappaletta, 2 vuorikappaletta). Näistä voi taiteilla laskostaskut tai muunlaiset taskut ihan itse soveltaen. (Ompele taskun alareuna 19,5x31-kappaleen puoliväliin, tai jopa vähän puolivälin alle - itselläni taskut jäi liian ylös, kun laitoin vähän puolivälin yläpuolelle)

Vetskaripussukoiden vuorit: 3x 19,5cm x 23cm

Kärkiin toispuoleisesti kapeneva sivukappale (katso videosta  kohdassa 49:01): 4x(2 päällis- ja 2 vuorikappaletta) pitkä sivu (tulee pussukan alareunaan): 51cm, korkeus 12,5cm ja lyhyt sivu 16,5cm. Kaavaa piirtäessä yhdistä lyhyt ja pitkä sivu toisiinsa piirtämällä reunoihin symmetriset vinosti laskevat viivat. Kankaan kuvio tulee siis niin päin, että lyhyt sivu on ylhäällä, huom.

lisäksi:


3 x 7tuuman vetskarit
1 x 18tuuman iso vetskari
2m vinonauhaa



Wednesday, 23 August 2017

Viisas ostaa halvemmalla


En ymmärrä joitakin asioita, kuten esimerkiksi uudenvuodenraketteja. Räjäytellään rahaa taivaalle? En tajua.

Sen sijaan on helppo ymmärtää, milloin rahaa säästyy järkevästi. Esimerkiksi silloin, kun kangaskaupassa on -20% ale, ylipäänsä palalaareilla sekä Tallinnassa. Olen säästänyt varmasti satasen tällä viikolla. Ei puhuta siitä, paljonko rahaa meni.


 EK:n palalaarilöydöissä säästin ainakin 10e/metri verrattuna jos jostakin kumman syystä olisin tilannut jostakin kaksi kertaa kalliimmalla tilkkukankaita. No en tilaa, koska siinä ei ole mitään järkeä, kun kivoja tilkkukankaita löytää aina myös edullisemmin. Ja mun tilkkukankaat alkaa oikeasti olla aika lopussa, sillä ne jo mahtuu yhteen (1!!!) isoon säilytyslaatikkoon. Tai ei ehkä enää.


 Ostin Kangaskapinasta juuri hetki sitten myös vihreää ja mustaa trikoota, joista on tulossa legginssit, mutta en ole vielä ehtinyt tehdä niitä. Sitten pärähti -20% tarjous ja olihan se pakko säästää tulevista ostoksista. Mustaruudullisesta ja petroolista trikoosta aion joskus ennen kuolemaa tehdä mekot, yläkulman räikeistä lycrista aion yritää tehdä tosi sporttisen vinkeät leggarit ja maltillinen pala norppakangasta on Armaksen kalsareihin.


Tallinnan Abakhanista tarttui mukaan tosi halvalla (noin keskimäärin 6e/metri varmaankin) melko hurja musta-harmaa ja nätti sinipohjainen ruusutrikoo käyttömekkokankaiksi. Trikookäyttismekkoja alkaa olla kohta koossa vuoden jokaiselle päivälle, ainakin suunnitelmia niistä.

Kaktuksesta tulee peruspaita ja vihreästä tikatusta maailman ihanin pehmeä syysjakkutakki (eli menee odottamaan laatikkoon muiden täydellisten jakkutakkikankaideni joukkoon sitä armon vuotta, kun jaksaisin tehdä jotakin jakkutakin kaavojen eteen).


Vielä esittelen pari tilkkukangasta Abakhanista (ihanat ja näille tulee ihan varmasti käyttöä heti!!) ja aletaan päästä tosisäästöjen kimppuun: vetskareita on laatikollinen, mutta ne alkavat loppua, ja täydellistä väriä ja mittaa ei enää ihan yhdellä ranneliikkeellä meinaakaan löytyä projekteihin! Joten piti hieman täydentää varastoja.

Nepparit ovat testiin, ja jos ne käyvät Prymin Vario-pihdeillä kiinnitettäväksi ja ovat laadukkaita, tulen säästämään tulevaisuudessa vieläkin enemmän ja ostan näitä. Kaikissa sateenkaaren väreissä. Varmuuden vuoksi.

Kuvassa on lisäksi tukikangasta, jota kuluu koko ajan, kaksipuolesta liimaharsoa, jota oikeasti olisin tarvinnut jo monta kertaa jos olisin viitsinyt tehdä jotain sellaista, jossa sitä olisi ehdottomasti tarvinnut, sekä olemassa olevien metrien lisäksi 20 metriä framilonkumpparia. Koska se saattaa loppua maailmasta ennen kuin Antarktis sulaa.


Tässä on reppuhihnaa ja härpäkkeitä noin vähintään seitsemään reppuun, jotka aion ommella ja käyttää puhki seuraavan puolen vuoden sisällä, olemassa olevien neljän-viiden repun lisäksi, joista käytän yhtä.

Reppunauhojen alapuolella on kolmea erilaista hauskaa vinonauhaa, joita vihaan käyttää, koska en osaa kiinnittää niitä siististi.

Suhteessa eniten rahaa paloi, eikun siis säästyi,  hyvään leikkuriin ja hyvään tilkkuviivaimeen. Luulen, että tulen olemaan näistä ostoksista tulevaisuudessa vieläkin tyytyväisempi kuin olen nyt, kunhan opettelen käyttämään niitä.
 


Lopuksi osasto huipputarpeellisia ihania pieniä härpäkkeitä. Muovipussiin on tungettuna kuutta eriväristä terenauhaa. Pitäähän niissä olla valinnanvaraa. Harmaa on heijastava! Pari puuvillanauhaa sopivat vaikkapa lahjanauhoiksi, ikäänkuin koskaan paketoisin lahjoja ylipäänsä, saati nätisti. Mutta voisin jatkossa olla ihminen, joka tekee niin. Kirjontalangoistani puuttui kokonaan siniset ja ruskeat sävyt, koska en pidä niistä. Mutta saatan tarvita joskus.

Keskimmäisessä rivissä vasemmalta on kauan oikeasti kaipaamiani pieniä säätösolkia laukun hihnoihin. Koneneuloja tarvitsee ihan koko ajan ja varastoissa näkyi jo pohja. Ompelulankaa nyt ehkä oli jo ennestään riittävästi omiksi tarpeiksi, mutta varmuuden vuoksi kannattaa omistaa riittävästi kaikkeen sopivia sävyjä.

Alimmassa rivissä on huikeaa inspiraatiota odottamassa laukunpohjaniitit, lääkärinlaukun lukkomekanismi sekä pari nahkasoljen kiinnitystappia.  Vaaleanpunainen muoviklipsilukko tarttui mukaan jotenkin varmuuden vuoksi, koska nyt on vaaleanpunainen kausi. Tarvitsin lisää wonder clipsejä, joista piti tietenkin valita vaaleanpunaiset, ja koska aina pitää ostaa jotain tyhmää, josta ehkä kiittää itseään myöhemmin, ostin metrin vaaleanpunaista pompulaterenauhaa.

Tässä siis hieman tavoitetta ja rompetta tuleviksi ajoiksi! Mutta kyllä oikeasti taas vilisee päässä ideoita kaikesta, mitä haluaisin tehdä ja käyttää näitä kaikkia. Katsotaan, mitä seuraavaksi syntyy. :P

Sunday, 20 August 2017

Pussukkaa moninkerroin

Viikonloppuna vietimme pienimuotoisen ompeluseuramme kanssa pussukkapäivää. Voi hyvää päivää; luulisi, ettei näitä tarvitse enää yhtäkään, mutta jotenkin kummasti joka pussukkaan löytyy lopulta aina tavaraa säilytettäväksi ja aina niitä on yhtä kiva näprätä.

Isompi clutch-kokoinen ja pienemmät pikkulompakkokokoiset on tehty samalla idealla hieman varioiden.

Kahdesta tai kolmesta osastosta koostuvan pussukan sulkee yksi vetoketju.


Isommassa pussukassa on kolme osaa, joista keskimmäisessä on erikseen vielä vetoketjusuljenta. Yhteensä tässä on viisi taskua!

Päällisosien kankaisiin pistoilin nopeasti vähän lisäpiristettä ennen kokoamista.



Inspiraatiovideo ja ohjeet tälläisen tekemiseen löytyy tässä: https://www.youtube.com/watch?v=Pieh3adUwbg








Pienempi versio koostuu kahdesta pussukasta yhteisellä vetokejulla, ja väliin jää vielä yksi avoin taskuosasto. Tästä pikkupussukkaversiosta tuli mun uusi rakkauslompakko. Ja tuo kangas!! <3<3<3 Kissakangas on Almandiinista.

Kaavat tähän on 12x14cm kokoiset saumanvaroineen, ja ihan tuurilla keskitaskusta tuli juuri sopiva HSL:n matkakortille, kun ompelin keskitaskun 2,5cm päästä reunoista.




















Tein lahjaksi toisen samanlaisen söpöstä hippokankaasta.

Vasemmalla on
sivuprofiilikuva pussukoista. Isommassa näkyy vielä vetoketjullinen kolmas osasto keskellä.


Näitä tekee mieli tehdä vielä lisää. :P


Monday, 31 July 2017

Rakkautta rennossa mekossa

Ihastelin jo melkein vuosi sitten ystäväni tekemää simppeliä taskumekkoa, joka oli Ottobre-lehden kaavoilla tehty. Kohta puolisen vuotta sitten sain hankittua kyseisen lehden (numero 5/2016) itselleni ja nyt viimein parina peräkkäisenä viikonloppuna olen täydentänyt kesägarderobiani kahdella uudella mekolla.
Ottobre 5/2016 -lehden mallikuva: Relaxed


Tämä malli on vaan niin täydellinen: suora ja simppeli, rento ja vaatimaton, mutta pukee silti kurveja sen verran, ettei ole hemulikaapu.



Tein samalla kaavalla kaksi erilaista kukkamekkoa. Vaalea on ohuempaa viskoositrikoota (Tallinnan löytöä edelliseltä kevättalven reissulta) ja helma jäi lyhyemmäksi kankaan määrän vuoksi. Jätin mekosta sitten hihatkin t-paitamittaan.


Käytin mekkoa jo keltaisten sukkahousujen kanssa ja kyllä se olikin ihana asu - jo vähän syksyä enteilevä väriensä puolesta.


Mekon ehdottomasti paras puoli on taskut. Voih, että nainen voi olla onnellinen vaatteesta, jossa on taskut. :D




Harmaa ruusumekko menee mukavasti vaikka talvellakin, se on napakkaa Kangaskapinan puuvillatrikoota.

Leikattuna on myös kokoharmaa samanlainen mekko: sen kanssa voi sitten käyttää villejä legginssejä. :)


Thursday, 27 July 2017

Lahjaksi ananaista



Eräälle synttärisankarille pakkasin aloeta purkkiin ja ompelin iloisen kesäisen clutch/pussukan lisäksi.


Ihastuin kertakaikkiaan tuohon rypytysideaan, jolla saa hauskan villin pinnan. Ohje rypytykseen löytyy täällä: http://noodle-head.com/2010/04/gathered-clutch-tutorial.html


Ensimmäinen tuolla ohjeella tehty pussukkakokeiluni löytyy tässä postauksessa.


Tähän lahjaversioon vaihdoin rypytyksen suuntaa, joten laukusta tuli rusettimainen. Ja kävipä mielessä siinä tehdessä, että voisihan sitä tehdä tällä tavoin ihan oikeasti rusetin muotoisen laukun. :P


Ananasteema jatkuu vuorin puolella:

Tuesday, 11 July 2017

Puutarha ikkunalaudalla


Mehikasvi-sekoaminen jatkuu. Entiset ovat hengissä, ja olen ostanut pari uutta: ihanan ruusukkeen ja hauskan jalkapohjaa ja varpaita muistuttavan kaktuksen.

Aloe Humiliksen kukka ei koskaan kukkinut, vaan kuoli ja kuivahti ja nyppäsin sen pois. En tiedä, olisiko se pitänyt mieluummin jättää aloilleen.

Ystävältä sain tarpeettomana olleen ison lasilieriön, joka on ihan täydellinen mehikasviterraario. En nyt ehkä saanut yhtä hienoa asetelmaa aikaiseksi, kuin taas kerran kaikissa mahtavissa nettikuvissa, mutta on tuo aika kiva. :)


Aloetani olen jakanut jo kahteen muuhunkin osoitteeseen, mutta sitä vain riittää. Osa siitä oli viimeksi liian korkeassa ja siten tyhmän näköisessä ruukussa, ja järjestin kasvia vähän uudelleen. Osa pääsi tupsuksi päähän ikuisen ajan hilloamaani vanhaan kallomukiin. Viimeinkin joskus teininä kirppikseltä löytämäni muki oikeastaan pääsi käyttöön ja esille! Mahtavaa. :)

Sunday, 9 July 2017

Huoleton hulpiolaukku


Tämän viikonlopun saaliiksi jäi pieni laukku, jonka suunnittelin huolettomaan menoon: laukku on tarpeeksi pieni, jotta sen kantaminen pysyy kevyenä, mutta mukaan mahtuu kuitenkin myös vesipullo. Isoon nepparilla suljettavaan etutaskuun on helppo sujauttaa hetkeksi puhelin käsistä tai pitää käsillä muuta tarpeellista. Iso osastokin on avoin ja vain nepparilla suljettavissa. Sisällä on toki iso vetoketjutasku, jonne saa jemmaan ja varmaan turvaan lompakon ja avaimet.

Inspiraationa toimi netin ja Pinterestin loputtomat kuva-ideat hulpiotilkkuiluista. Itse olen hulpiot heittänyt roskiin, kunnes joku aika sitten oivalsin niiden hienouden. Tähän projektiin kasasinkin esiin suunnilleen kaikki tallettamani hulpioroippeet ja kuinka ollakaan niistä sai hienoisen värisuoran aikaiseksi.

Mallailua tekovaiheessa. Hulpiopalasta olisi saanut myös ihanan penaalin, mutta päädyin käyttämään sen etutaskuna.
Mallia olisi tietysti voinut miettiä pidemmällekin ja muotoilla nätimmin, nyt laukku on vain kantikas suorakulmio ilman hienouksia. Muotolaskokset tein alanurkkiin lennossa, jotta sain laukusta tilavamman muotoisen. Ja onneksi hamstrasin viimeksi Tallinnasta mustaa terenauhaa, nyt se pääsi käyttöön.

Tykkään!

Tuesday, 27 June 2017

Ikuisuusprojekti: puhelimelle suojapussukka (ei tänäänkään)

Vanha puhelinlompakkokukkaroni jäi pieneksi puolitoista vuotta sitten, kun ostin uuden luurin. Puhkikäytetty se muutenkin jo oli. Siitä asti on ollut asialistalla tehdä uusi puhelinpussukka, mutta homma ei ole oikein edistynyt. Kaikenlaista pussukkaa on syntynyt, mutta aina tarttuessani johonkin kankaaseen tai ideaan se nyt ei vaan aina (ikinä) oikein sovi puhelimen mentävään kokoon, tai sitten epäonnistun. Yhdestä tuli jo liian pieni, ja pidän siellä kuulokkeita. Lopuista on tullut liian isoja ja niistä tuli penaaleja ja pienten käsityöprojektien säilytyspusseja.

Nyt meinasin tehdä netissä näkemäni ideaa mukaillen söpön rypytyspussukan puhelimelle, mutta siinä tehdessäni ja kankaita mallaillessani totesin, ettei siitä nyt sovi tehdä niin pientä kuin puhelinpussukka olisi.



Tuli siis ihan söpö pikkulaukkupussukka, joskin ehkä vähän kummallisen mallinen, johon nyt sitten mahtuu puhelimen lisäksi kukkaro ja avaimetkin.
Sisällä on tukihuovalla tuettu pehmeä väliseinä, joten toiselle puolelle menee puhelin turvallisesti suojaan ja muut tavarat väliseinän toiselle puolelle.
No, sitten päätin tarttua toimeen, ja oikein tarkkaan mittaamalla ja suunnittelemalla tehdä viimeinkin sopivan pussukan puhelimelle. On tukihuopaa molemmin puolin, ja yritin ottaa huomioon sen viemää tilaa, mutta aliarvioin taas kerran huovan mahdin. Pussukasta tuli liian pieni. Vaikka miten kiskon ja survon, luuri ei vain mene sinne!

Noh, kiva kissakukkaropussukka tuli siitä, ja pääsi käyttöön lompakkona. Ehkä joskus vielä saan suojapussin puhelimellekin. :D Sitä odotellessa pidän sitä edelleen vain kädessä tai käärin nenäliinoihin taskuun. Miten voi olla näin mahdotonta? :D


Sunday, 25 June 2017

Merihirviösäkki


Merihirviöitä ja simpukoita
Uimisharrastuksen myötä rupesin vähän tarvitsemaan erityistä uimakamakassia (=ainoastaan ompeluihmisten parissa esiintyvä tarve, luulen, koska kasseja ja reppuja minulla toki on) ja tilkkuilukaverin bucket-bag-ompelun innostamana keksin sitten tehdä merihenkisen merimiessäkkireppukassin.

Olin hetki sitten hamstrannut EK:n palalaareista tuota merihirviökangasta ajatuksena, että jonkin kesäkassin siitä voisi tehdä. Kyllä tämä vähän enemmän vaivaa nähty malli voittaa tavallisen kangaskassin. :) Vielä kun olisi jotakin kerniä saanut väliin, olisi oikein oiva uimakassi, mutta kyllä ne märät pyyhkeet voi laittaa ensin muovikassiinkin, kuten tähän astikin olen tehnyt.

Ei merimiessäkki, vaan merihirviösäkki!
Säkkikassia voi kantaa kassina olalla tai reppuna.
Sisällä on uimamajatunnelmaa ja avainnauha, iso vetoketjutasku ja pienempi nepparitasku, johon saa vaikka bussilipun.
Paksu nyöri ei ole kaikken mukavin reppuhihna, mutta jos ei hirvittävän painavia kanna, luulen tämän menettelevän. Alasaumassa on lenksut, joihin nyöri kiinnittyy. Jouduin opettelemaan paalusolmun!

Saturday, 24 June 2017

Duunailija lomatunnelmissa


Mehikasviasetelmat ovat pinnalla edelleen. Tuollaisia kuusenkerkän näköisiä löysin toissapäivänä ulkoa kalliolta ja napparin pari tupsua mukaan.
Melkein kuukausi edellisestä postauksesta! Olen minä tässä välissä ommellut kahdet legginsit (mustat ja hirvittävän hienot vihreänräikeät matelijakuvioiset), jotka ovat jääneet kuvaamatta ja makaavat tällä hetkellä hyvin hiettyinä pyykkikorissa vähintään toisella kierroksellaan jo. Tähän väliin mahtui myös epätoivoista itkuraivariompelua haaveideni harmaan tyylikkään trikoomekon kanssa, joka odottaa ratkomista ja epätoivoisia pelastusyrityksiä. Siitä oli tulossa ihan hirveä säkki, jossa mikään ei ollut kohdallaan. Kerään edelleen voimia tarttuakseni siihen uudelleen.

Olen yrittänyt viettää aikaa ulkona kuin viimeistä päivää myös aina, kun aurinko on näyttäytynyt tai ollut sateetonta ja innostuin myös ostamaan kuukausikortin uimaan, joten vapaahetkinä olen ravannut myös altaassa ja saunassa, minkä olen ehtinyt.

Eiköhän tässä ole tarpeeksi syitä, miksi en ole ommellut, taiteillut tai askarrellut mitään aikoihin. Juhannusviikonloppuna oli aikaa järjestää tilkkulaatikko ja inspiroitua tekemään juttuja. Luulin, että tilkkulaatikkoni oli melko siisti, mutta uppeluksista löytyi silti vaikka mitä kankaita, jotka olin jo unohtanut. Oli siis, kuin olisi käynyt ilmaiseksi ostoksilla: tein mahtavia löytöjä. :D
Tilkut käyty läpi! (takana olevat vyöryt on sitten vaatekankaita ja muita projektikankaita, tässä vain tilkkupuuvillat. :P
Nyt tässä inspiraatio heräsi ja on tuloillaan kaikenlaista kivaa!