Sunday 28 May 2017

Viimeistellyt ompelukset

Onneksi lauantaina oli vähän viileämpää, eikä superkaunis ja lämmin kesäpäivä, niin ei ollut niiiiin suuri synti nyhrätä koko päivää sisällä.
Iloinen lastenpaita aikuiselle!
Sienipaita tuli valmiiksi. (Armaalle aiotut sienibokserit onneksi ei, sillä niihin aikomani pieni punainen trikoopala löysi paremman tarkoituksen.) Sienikangasta oli vain 60cm pala, joten tein runsaan helmaresorin, jotta sain paidasta riittävän ja mukavan pitkän.

Perjantaina kirppistelin tuollaisen Marimekon mansikkaisen tuubimekon, josta ei tullut otettua ennen-kuvaa, joten kuva muokatusta mekosta:
Tuubiyläosaan lisätty miehusta- ja hihapala
Leikkasin alkuperäisestä mekosta irti vain tuubin yläosasta kumppari- ja kiristysnauhakujan, ja lisäsin yksinkertaisen yläosakappaleen hihoineen.
Nauhakujasoirosta sain vielä mansikkaisen kanttauksen pääntielle ja siirsin merkkilapunkin paikalleen. :D

Yläosa piteni huomattavasti, kun mansikkakangas tuli alunperin rinnan yläpuolelle asti, ja punaista uutta kangasta on verraten enemmän kuin tavallaan oli tarve. Koko mekko valuu ekstrakankaan myötä hieman väljemmin ja näyttää rennommalta, eli hyvä tuli! Uskomaton juttu oli, että kompeissani oli juuri tuo punainen trikoopala (jonka ostin joskus aikomuksenani tehdä musta-punaiset alikeompelusäärystimet), joka oli juuri sopivan kokoinen niin ettei hukkaan jäänyt kuin pienet soirot,  ja että se oli vielä täsmälleen oikean mansikanpunainen rimmatakseen tämän mekon kanssa. Joskus käy tuuri!

Fiksasin myös taannoin tekemäni dinomekon taskulliseksi tunikapaidaksi. Yritin pitkää mekkoa pukea ylleni monta kertaa, ja aina päädyin viikkaamaan sen takaisin kaappiin, kun kyllä se vaan kaikella asustamisyritykselläkin näytti vain päälle unohtuneelta yöpaidalta.
Vein helmasta reilun palan ja taiteilin vyötärösaumaan taskut, jotta saumalle tuli jokin järkevä tarkoitus. Tähän ähräykseen meni useampi tunti, mutta ehkä se oli sen arvoista siinä mielessä, että yksi vaate valmistui käyttöön eikä jäänyt turhana täyttämään kaappia ja odottamaan kierrätykseen menoa.
Superfiksut ostokset Kangaskapinalta!
Värikkäiden ja lapsellisten printtien vastapainoksi kerkesin ostaa hirvittävän fiksusti mustaa laatutrikoota legginseihin (olen kovasti kaivannut mustia sellaisia) ja kauniin harmaata, josta haikailen kätevää jokapaikan taskumekkoa. Siinä siis seuraavat projektisuunnitelmat muutaman kymmenen muun uuden ja vanhan idean lisäksi...

Monday 22 May 2017

Kalsareita kaikille


uudet leggarit
Vain pari päivää ostoshetkestä ja valmiina on nyt haluamani flamingoleggarit! Flamingoa jäi sen verran, että Armaskin sai niistä vielä bokserit. Ja vaikka boksereistakin tuli niin siistit, että niissä voi hyvin mennä ylpeästi uimahallin pukuhuoneeseen, minä aion ihan rehellisesti lähteä leggareissani ihmisten ilmoille.

Noita boksereita tuli kokeiltua hetki sitten edellisistä ompeluksistani jääneillä paloilla ja niistä tulikin vähän harjoituskappaleen näköiset: sivupaloissa käyttämäni pinkki trikoo oli niin lirua ja lötköä, että vyötärönympärys venähti mahdottomaksi ja käyttäjälle mukavan pituinen kuminauha rypytti pussiksi koko housut. Kuminauhan ompelu oli hirvittävää venytystä ja ompelujälki sen näköistä..
Ajattelin jo, että ihan turaukseksi meni koko juttu, mutta kuulemma olivat ihan mukavat pöksyt eivätkä päälläkään näyttäneet hassummilta. Flamingoversiosta tuli paljon siistimmät, kun trikookin oli napakampaa.

Nyt on työn alla jo vielä itselleni paita samalla kertaa ostamastani sienitrikoosta ja jäi siitä vielä palaa Armaalle seuraaviin pöksyihin - taisin nyt jopa innostua näistä boksereista. :P Ja sieniä kasvavista alkkareista tulee niin hienot... xD
Vielä kun itselle alkkareihin löytäisi/onnistuisi luomaan toimivan kaavan -pitänee yrittää taas. :)
Ostokset Kangaskapinasta pari päivää sitten
Bokserit koostuvat monesta suht pienestä palasesta, joten niihin on helppo ja hauska yhdistää trikoon jämiä ja leggareita leikatessa jää aina juuri sopivaa palaa edes johonkin boksereiden osaan. Boksereiden kaava muuten oli ilmaiseksi tarjolla Kangaskapinan sivuilla. Kylläpäs nyt olinkin brändiuskollinen. :D Ilmainen kaava sai nyt lahjoittajalleen vastinetta, kun kankaat on ostettu samasta paikasta. :)

Sunday 21 May 2017

Omin käsin


mixed media
Muistin juuri, että jäi kesken lupaamani postaussarja erään tuotteliaan taideviikonlopun suorituksista. Tässä yksi työ, josta pidän erityisesti. Tulihan siitä hauska katsella muutenkin, mutta eniten olen ylpeä sen taustatarinasta.
valokuva neulanreikäkameralla
Työn pohjana on itseottamani valokuva. Ja valokuva on otettu itserakennetulla kenkälaatikkokameralla ja kehitetty itse ensimmäisellä kerrallani ikinä pimiöpuuhissa. Tästä yli vuoden takaisesta neulanreikäkamerakurssistakin lupasin lisää kertoa jo silloin ajat sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässä siitä lisää nyt tämän kuvan verran. :D

Tuo valokuva löytyy siirrettynä maalauksen pohjalta, valokuvan muotoisen muusta maalauksesta erottuvan suorakulmion voi erottaa maalauksen vasemmalla puolella. Tulostin valokuvan hieman luonnollista kokoaan isompana lasertulostimella negatiiviksi käännettynä. Binderillä siirrettynä kuva kopioitu siis taas positiivina. Jatkoin työtä maalaamalla akryyliväreillä ihan vähäsen siirretyn kuvan päälle ja jatkaen maisemaa kuvan yli.

Tässä on vielä skannatut kopiot muistiinpanoineen alkuperäisistä negatiiveista ja niistä kehitetyistä kuvista, kuvat saa klikkaamalla isommiksi:
 Otin samasta kohtaa kuvan sekä kenkälaatikkokameralla että "pokkari"versiolla, huomattavasti kenkälaatikkoa pienemmällä pahvilaatikkokameralla. Pikkukamerassa oli puolikas valokuvapaperi valottumassa ja siihen jäi hauska epäkesko vinjetti reunoille-kuvapaperi oli siis pikkaisen iso eikä kameran reiästä tuleva valotus riitä kuvapaperin reunoille asti.
 Kuvien alle olen näemmä merkinnyt negatiivien tapauksessa valotusajat ja positiivien kohdalla kehitysajat. Äkkiä häipyy mielestä tuollaiset tiedot, onneksi kirjoitin ylös jotakin ja nyt voin vain taas ihmetellä, mihin sitä ihminen kykenee yksinkertaisilla välineillä, kemikaaleilla ja sekunteja laskemalla.



Saturday 20 May 2017

Viherpeukalointia



Nyt innostuin jostain, mistä en olisi ikinä uskonut: nimittäin kasveista. Toki olen jossain määrin tykännyt aina maltillisista kasveista (pelargoniat ja muut "mummokukat" ja tilaavievät sojottimet eivät niinkään ole kiinnostaneet) ja omistanutkin pieniä kaktuksia ja pari erilaista ihanaa lihansyöjäkasviakin joskus, sen lyhyen aikaa, jonka ne säilyivät hengissä.
Yrttitarha keittiön ikkunalaudalla on ehdoton, koska haluan ruohosipulia leivälle, basilikaa ja timjamia joka ruokaan ja sopivan hetken tullen tuoretta minttua jäätelökahviin.

Henkiinjäämiskokeilu löytöpistokkaista
Mutta nyt, koska tämä on ilmeisesti taas muotia ja yllättävissäkin paikoissa myydään pikkukasveja, innostuin mehikasveista. Näin nettiaikakautena niiden maailmaan tutustuminen onkin huomattavasti helpompaa kuin 90-luvulla itse kokeillen ja ylikastellen pilalle ilman ohjeita. Somestahan sitten tulikin vastaan toinen toistaan upeampia mehikasviasetelmia ja siinä vaiheessa oli pakko rynnätä Konttiin ja Kierrätyskeskukseen haalimaan astioita.
Vanhaan leipävuokaan ja hillittömän upeaan tinakermakkoon sopi istuttaa pieni succupuutarha.

Pari vuotta sitten jo hankin aloen ja se ihme kyllä on elossa ja voi oikein rehevästi. Kaipaakin taas pientä siivousta ja osittamista, että mahtuu kasvamaan jo nyt melko isossa uunivuuassaan. Eilen kannoin kotiin helmivillakon ja odotan jo malttamattomana sen kasvua, jotta pääsen pätkimään siitä pentuja seuraavaan.

Uusi Hedgehog Aloe tuli taloon pari päivää sitten myös. Se on tekemässä kukkaa!


Kokeilunomaisesti laitoin odottamaan mahdollisia ihmeiden tapahtumisia pudokkaita näistä kasveista ja pistokkaita muistakin vanhoista kasveista. Katsotaan, nouseeko näistä vielä joskus jotain uutta elämää:
Nämä jäänevät henkiin, näillä kaikilla pudokkailla oli jo pikkuisia juuria kehittyneenä!

Tekevätkö nämä juuria? Aloe ei ehkä toimi niin. Tieteellinen koe menossa.

Valkoiset hässäkät ovat paperia ja tukemassa pistokkaita, etteivät ne huku!

Viimeinkin saapunut kevät, ainakin jo toista päivää pitkä yli 10 asteen kesä  - ja uuden elämän ihmeet alkavat kummasti kutkuttaa! :)


Friday 19 May 2017

Toukokuun kangasostokset

Tunnustan.
Ihan vähän tosi kivoja tilkkukankaita. Tummasta voisi tulla hamekin ja sitä on siihen tarkoitukseen riittävä pala, muut ovat pieniä tilkkuiluun sopivia suiroja.

Kangaskapina avasi Helsinkiin kangaskarkkikiskan ja sieltä tarttui mukaan monenmonta kertaa himoitsemani sienitrikoo. Flamingoviidakko oli täysi heräteostos: siitä on vaan pakko saada leggarit, pian! Sienipalan seuraksi persikkaisen oranssia ja limeresori, jotta siitä riittää paidaksi.

Monday 8 May 2017

5 minuutin haaste: valkovuokot

Teemakuun Kollaasissa on toukokuun haasteena näyttää mistä tahansa taiteilustaan tilanne 5 minuuttia aloittamisesta. Aika hauskaa! Joskus voi saada valmiin jutun siinä ajassa, joskus lopputulos on sitten lopulta jotain ihan muuta.


Minä otin ideaksi tehdä äitienpäiväkortin ja otin avuksi Gelliplaten ja luonnosta oikeita valkovuokkoja. Katsotaan, tuleeko tästä mitään!


Tilanne 5 minuutin kuluttua:


Ja tämä nyt ei varsinaisesti onnistunut, aika hirveä juttu tuli:


Mutta jatkamalla monoprinttailua sain aikaiseksi pari ihan kivaa valkovuokkokuvaa, ja valmiin kortinkin:


Monday 1 May 2017

Laukkuviikonloppu

Rankka viikonloppu takana. Joku aika sitten tekemäni pikkulaukku oli niin söpö, että eräs ystäväni innostui haluamaan samanlaisen. Haasteena oli saada lisäksi pikkuiseen laukkuun vetoketju, ja tein sitä varten ensin protoversion (jonka pidän itse myös, hahhaa!)

Tuli aikasta ihanat sekä protosta (ruskea vaaleanpunaisilla korkkareilla), että talokankaisesta  tilauslaukusta. <3 Siinä köllöttelee kaikki söpöläiset yhdessä. Käytössä olleessa pinkissä sydänlaukussa näkyy jo vähän elämän jäljet.

 Nämä rytisteltyäni ompelin vielä kasaan jo viikkokausia sitten leikkaamani inka-henkisen isomman boholaukun. Näin tuon kankaan silloin EK:ssa ohimennen ja oli pakko ostaa se laukkukankaaksi - nyt se on siis täyttänyt tehtävänsä.

Kuvan ottamisen jälkeen ehdin jo tehdä laukkuun koristeeksi toisenkin helmikoristeen keltaisella tupsulla ja kieputtaa vihreää lankaa sangan toiseen päätyyn. Koristeet eivät välttämättä ole kovin kestäviä, katsotaan kuinka käy ja kuinka kauan ne pysyvät matkassa. Helmikoristeessa on vain nelinkertaista ompelulankaa, kun en tähän hätään löytänyt kompeistani siimaa tai muutakaan riittävän vahvaa ja ohutta lankaa, ja pelkään, että hihnan ympäri kieputetut villalangat lähtevät litomaan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. :D
Sisäpuolella on tietysti tasku ja avainnauha - en enää tee yhtäkään kassia tai laukkua ilman sellaista, on sen verran luksusta löytää avaimet narun päästä ilman puolen tunnin kauhomista. :D