Luistan haasteen toisesta osasta (tai hädän tullen vaikka lopusta haasteesta, mutta yritän nyt sentään taiteilla vielä uuttakin!) esittelemällä liudan kirjankansia - tai kokonaisia kirjoja, jotka olen tässä aikojen saatossa tehnyt. Materiaaleina hyvin pitkälti kierrätyskamaa muropakettipahvista kierrätyskeskuksesta haalittuihin kankaisiin ja nahkapaloihin.
Kuvassa parin viikonloppukurssin ja niistä johtaneen kirjansidontainnostuksen hedelmiä takavuosilta. Näiden kuvassa olevien lisäksi olen pari muutakin tehnyt, mutta ne ovat jossain laatikon pohjalla melko hengettöminä käytettyäni ne kalentereina. Odottavat, että sitoisin uudet sivut kansien väliin. :)
Koptit
Koptisidos on vanhin tunnettu kirjansidontatekniikka. Tässä pari kirjaa tällä antiikkia vanhemmalla tyylillä.
Toisen kannet ovat kierrätettyä mokkanahkaa kerroksittaiseksi liimattujen pahvikansien päällä.
Toisen kannet ovat puuta ja olen päällystänyt ne paperilla. Sitomiseen tarvittavat reiät on ihan poralla porattu kansiin. Sisäkannet ja peililehdet tiestysti pitää mätsätä tyyliin.
Irtoselkäiset
En muista tämän sidontatavan nimeä, mutta näillä yhteisenä tekijänä on irtonainen selkäpala.
Korkkikantinen kirja on nätti kuin karkki.
Mutta tämä on ehkä kuitenkin kaikkien aikojen suosikki kirjoistani. Se on niin erilainen muista tekemistäni kirjoista:
miehekäs.
Kannet ovat vanhan kirpparilöytökirjan kannet sellaisinaan, peitin vain rispaantuneet kulmat nahanpaloilla.
Tinasotilaat vartioivat sisäkansissa.
Napinläpiselkä
Tämä pehmeä kirja on rakennettu pahvista (pari-kolme päällekkäin liimattua muropaketin kylkeä käy hyvin) ja päällystetty kierrätyslöytökankaalla. Taisipa välissä olla huopaakin. Kirja on pehmeä koskettaa.
Napinläpisidonta jättää muuten kokonaisuudessaan ehjänä kiertäviin kansiin aukon selkään.
Myös sisäkannet on vuorattu vaaleanvihreällä kankaalla. Luulin ottaneeni kuvan.. mutta olkoon.
Sivuvihkojen päällimmäset paperit ovat vaaleanvihreät myös, niin ne selän aukosta kurkkiessaan sopivat kokonaisilmeeseen.
Keskiaikainen pitkäpisto
Pitkäpistoa voi varioida melko loputtomiin muuntelemalla piston pituuksia ja määrää. Voipa selän kautta kulkevat nyörit vaikka letittää yhteenkin.
Tässä yksi tavanomainen variaatio. Kannet ovat pelkkää yhteenliimattua nahkaa: päällipuolella paksumpi mokkanahka ja sisäpuolella ohuempi musta takkinahka, jota on myös kirjan selässä ja kiinnitysnyörissä. Nahat kierrätyskeskuksesta.
Tarpeeksi jämäkkä nahka riittää kansiksi itsekseen, tämä nyt juuri ja juuri menee, mutta olisi kansien väliin voinut upottaa pahviakin. Ensimmäinen pitkäpistokokeiluni!
