Friday 21 September 2018

Minimalistinen lompakkotehdas



Mitä ompeluhullu tekee, kun entinen kangaslompakko on likainen ja pitäisi laittaa pesuun?


Ompelee tietysti uuden lompakon, tai oikeastaan kolme!



 Tässä on käytetty kaavana Noodlehead Patternsin Minimalist Wallet-ohjetta. Lompakko on simppelimpi kuin olisin itse lähtenyt keksimään, ja oikeastaan aika tosi nopea ja helppo kasata.


 Ohjeessa on lompakosta kaksi eri kokoa, ihastuin vaihtoehdoista pienempään. Tein itselleni lompakon, johon yhdistin ihanaa vihreää vihanneskangasta (ostos Tallinnasta joltain edellistä edelliseltä kerralta) ja kultaista nahkapaperia yksityiskohdaksi.





Kukkaro on söpön pieni, mutta sinne mahtuu hyvin kaikki kortit ja matkakorttikin! Kolikoille on vetoketjutasku.



Armaksen kanssa oli puhetta jo aikaisemmin, että teen meille Barcelonan matkaa varten "feikkilompakot". Tosin näistä tuli niin söpöjä, että en minä haluaisi näitäkään ensimmäisenä luovuttaa taskuvarkaan käsiin....
Muokkasin tätä kaavaa miehekkäämmäksi pidentämällä läppää ja pienentämällä koristeläpykkeen ihan kapeaksi. Olisi se toiminut ilmankin sitä, mutta korkkikankaan yhdistäminen tuntui hauskalta ajatukselta: se näyttää vähän niin kuin kirjahyllyn reunalta tuon kirjakankaan kanssa. :)

Lahjaksi ystävälle tein vintagehenkisen söpöyslompakon juuri ostamastani pilkkukankaasta. Sisällä on yksityiskohtana vintagetapettihenkistä toista uutta löytökangasta ja väripilkkuna vetoketju. "Snap-tab" koristekaitale on tummanvihreäksi kangasväreillä aikaa sitten värjäämääni korkkikangasta. löytyipä täydellinen käyttökohde sillekin! 


Näitä oli niin kiva tehdä, että ehkä pitää miettiä lompakoita myös joululahjaideoiksi.


Lähikuva!



Thursday 20 September 2018

Kangasholismia

Taas uudessa tilkkuinnostuksen puuskassa heräsin huomaamaan, että minulla on jälleen ja taas pulaa riittävän isoista kangaspaloista, joista saa pohjavärin tai toisaalta "takapuolen" tilkkutyölle. Niinpä sitten jouduin hamstraamaan oikein olan takaa, kun kerran löytyi sopivia ehdokkaita runsain mitoin!


Vaalea pilvitaivas sopii taustaksi esimerkiksi eläintilkuille, tai jonkin muun tilkkupeiton takapuoleksikin. Ihana retrokukkainen kangas on ehdottomasti kauan kaivattu takapuolikangas jollekin tulevalle tilkkupeitolleni, jonka teen keräämistäni tuohon värimaailmaan täydellisesti sopivista kankaistani. <3 Ja tuo eläimiä vilisevä maisemakangas on ehdottomasti eläintilkkupeiton takapuoli!


Neutraaleiksi pohjakankaiksi löysin en vain yhtä, vaan kolmea eri sävyä harmaata. Tumminta harmaata aloitin jo leikkaamaan kauristilkkuihin.


Sitten siinä kreisishopatessa vahingossa löytyi tietysti myös pienempiä paloja tilkkuja, joita nyt ei vaan voinut jättää kauppaan lojumaan. Kahta noistakin on jo saksittu ja käytetty!


Ja hups, tämän ei-niin-halvan ostoksen olen unohtanut ihan tunnustaakin: elokuun viimeisinä päivinä askeleeni veivät vielä Kuuseen merino mielessä. Ihastuin Käpysen ihan tummanvihreään pitsikuosiseen merinovillaan. Haluan tästä talveksi ihanan luksushupparineuletakin! Kaavakin on mielessä, siitä pitää kyllä ensin tehdä testiversio vähän edullisemmasta materiaalista...

Monday 17 September 2018

Eläintilkkukuume

Ilmoittauduin Työväenopiston eläintilkkukurssille ajatuksella, että kurssilla pääsen eroon kaikenlaisista tilkunrippeistä, enkä varmana osta sitä varten mitään uusia kankaita. No, kuinkas kävikään, tunnustinhan jo pienen kirppiskangaslöydön... ja kyllä sitä on pitänyt kaupassakin käydä, koska eihän minulla ole mitään riittävän isoa ja varsinkaan sopivan neutraalia kangaspalaa taustakankaaksi! Laitan ostostunnustukset omaan postaukseensa. Mutta tilkkuun eli asiaan:




Eläintilkut on Elizabeth Hartmanin suunnittelemat. Hänellä löytyy malleja melkein ihan mihin vaan elukkaan, ja kuinka ihania ne onkaan! Käynnistin nyt joulupukinpajan, ja suunnittelin tekeväni lahjaksi koristetyynynpäällisiä näistä. Ketut ovat valmiit tyynyksi ommeltavaksi ja seuraavaksi tulee kauris... eikö voikin jo arvata, kuinka söpö siitä tulee? <3

Tekemislistalla on myös ainakin pupuja ja valaita ja söpöjä pieniä värikkäitä kaloja... tai katsotaanpa, mistä tässä seuraavaksi innostuukaan. :) Eniten aikaa näiden tekemisessä menee tarkkaan palojen leikkaamiseen, itse ompelu sitten oikeastaan käy nopeasti, ainakin verrattuna alkuvalmistelujen viemään aikaan!


Tuesday 11 September 2018

Tarrapaita ysärityyliin


Tuossa kesällä kävimme kaverin kanssa kirjastossa lainaamassa vinyylileikkuria, kun se oli ollut kokeilulistalla jo pitkään. Minulla oli suunnitteilla musta t-paita, johon prässäisin kiinni mustia ötököitä tai kissoja. Lisäksi printtasin pinkkejä perhosia pussukoiden koristelu mielessä.
Ohjeiden mukaan askarreltiin ja tulostettiin vinyylit, maksettiinkin tietysti, ja kotona sitten huomattiin, että eihän ne olleet leikkautuneet kunnolla. Eli ei mitään mahdollisuutta saada suunniteltuja kuvioita irti tarrapohjasta. Tietty minulla oli jo paita leikattuna ja silitysrauta kuumana, joten siinä kun sitten paloi kangasta, aikaa ja hermot, päädyin leikkelemään vinyylistä kaikista ehjistä kohdista paremman idean puutteessa pieniä kolmioita, ja prässäsin ne paidan etukappaleen yläosaan kiinni.

Ei tästä siis tullut yhtään sellainen kuin aikomus oli, mutta ihan kiva!  Lyhyt ja leveä paita tuo mieleen kasari-ysärin, ja kolmiokuviointi vahvistaa tätä vintagefibaa.

Jätin sitten vielä helman huolittelematta, joten se lerppuu ysärityylisenä crop-top-helmana. Alle tarvitsee topin, ettei napa vilku, joten taidanpa vielä leikellä helman hapsuiksi!

Nyt nähdään, kestävätkö prässätyt vinyylipalat käyttöä ja pesua.

Sunday 9 September 2018

Syksyn pimeät illat, tervetuloa

Kesä ei tunnu ilmojen puolesta loppuvan ollenkaan. Olisi jo kiva käyttää takkeja ja huiveja, mutta jos niitä erehtyy ottamaan aamulla päälle, kohta ylimääräisiä vaatteita saa taas kantaa selkä hiessä mukana. :D

Tästä lannistumatta tein kirppiksellä huikean hyviä syyslöytöjä! Armaalle ostin siniraitaisen villahuivin, itselle sashiko-kuvioisen puuvillaisen. Molemmat laatumerkkejä (Massimo Dutti ja Beck Söndergaard)
Löysin myös tosi kivan ja laadukkaan oloisen pitkän Pierre Cavallo-villatakin. Tämä olikin hyvä löytö! Joskus omistin pitkän harmaan villatakin, mutta se oli tajuttoman paksu ja kuuma, ja raivostuttavin ominaisuus siinä oli sen nöyhtäävyys. Kaikki vaatteet oli harmaassa nöyhdässä päivän päätteeksi. Kyseinen villis taisi lähteä aikaa sitten kierrätyskeskukseen.... Ja nyt löysin itselleni uuden! Tämä oli itseasiassa puuvillaa ja akryyliä, joten en usko sen nöyhtäävän, ja toivottavasti ei ole hiostavan kuumakaan.
Lisäksi oli pakko ottaa mukaan nätti kasa tilkkukankaita. Jokaista kangasta on melko pieni tilkku, mutta ne olivat niin somia ja näyttivät sopivilta juuri parhaillaan idea-asteella olevaan seuraavaan tilkkuompelukseen...


Mutta paras löytö oli kyllä tälläinen huikean hieno tuikkulyhtytalo! Olen himoinnut näitä aina joulumarkkinoilla Saksassa ja muualla,  mutta nämä isot ja erityisen hienot talot on kyllä aika hintavia! Ja yleensä aina matkustelen käsimatkatavaroilla, tai ruumaan on menossa korkeintaan reppu, niin koskaan ei ole myöskään tuntunut siltä, että tälläistä taloa saisi mitenkään ehjänä edes kotiin. Mutta nyt mulla on! Ja se on ihan sairaan hieno. :)
Talon pohjassa on merkintä Vilnasta, joten ehkäpä talon malli löytyy sieltä. Vilna onkin vielä itse näkemättä.
Valoisasta ja lämpimästä päivästä huolimatta kaivoin sitten osan muistakin tuikkulyhdyistä esiin, vedin verhot kiinni ja katselin hetken valon kajastusta talon ikkunoista. :) Tervetuloa, pimeät illat.

Sunday 2 September 2018

Koti valmiina syksyyn!



Onneksi en ole jouluihmisiä, nimittäin jouluhommat on jo ajanhermolla elävien kässäilijöiden tekemislistalla. Sen sijaan Halloween-teema on mielestäni hauska ja onkin harmi, etten ole siitä huolimatta hamstraillut kauhukankaita. Niimpä kun törmäsin netissä tälläiseen Barn Bats -tilkkuohjeeseen, ihastuin oitis ja oli pakko toteuttaa loka-marraskuuta odotellessa uusi tyynynpäällinen.

Tähän olisi niin hyvin sopinut kaikki kurpitsa- ja muut halloweenkankaat, joita silloin tällöin tilkkulaareissa kyllä tulee vastaan. Ihan hauska tästä tuli näinkin: keräsin kompeistani mustapohjaisia sekä oranssihtavia kankaita.













Banaanikangas oli pakko valita mukaan, sen verran monta kertaa olen nauranut videolle banaania mussuttavasta lepakosta:



Rivit yhteenommeltuani huomasin tehneeni virheen... Vasemmanpuoleisimmat siivet on neljännestuuman liian alhaalla!!  Tuumasin, ettei sitä huomaa kukaan, kun ompelen tämän tyynyksi ja croppasin tilkun neliöksi.


Virhettä ei todellakaan huomaa valmiissa tyynyssä yhtään, itsekin voin unohtaa sen! Päälliseen harrastin vielä free-hand-tikkausta, josta tuli kyllä ihan aloittelijan tekemän näköinen, mutta eipä sekään haittaa - tikkejä ei kukaan tuijottele. Tulipa valmista, ja kiva tyyny onkin!