Monday, 12 February 2018

Älä-osta-mitään-kuun shoppailut ja inspiraatiota Rut Brykin keramiikasta

Julistin tammikuun älä-osta-mitään-kuukaudeksi. No, se meni vähän mönkään, joten yritetään samaa helmikuussa uudestaan. Helmikuu on puolessa välissä ja ... no, olen ostanut VAIN nämä:

Gaudeamus Kirja & Kahvi -kirjakaupasta olisi tehnyt mieli ostaa mukaan sylillinen mielenkiintoisia kirjoja, mutta SÄÄSTIN sortumalla vain söpöön pieneen vihkoon, sticky notes-muistilappuihin ja ihanan värisiin puukyniin, joissa toisessa päässä on samasta väristä kirkkaampi ja toisessa murrettu sävy. Niin kauniit!

Kävin viikonloppuna Turussa ja koska siellä on Kauppiaskadulla aivan ihana askartelu-taiteilukauppa (suosittelen) ja jonne huolellisella suunnittelulla ehdin sen rajoitetusta lauantaiaukioloajasta huolimatta (vain klo 14 asti), poikkesin siellä estottomasti aikoen hankkia jotakin kivaa. Sen lisäksi, että oikeasti tarvitsin punaista leimaväriä, mukaan tarttui oranssia, ihana kukkaleimasin, tipu-washiteippi, minikokoisia niittejä (muistaakseni minulla on vain pastellivärisiä tuollaisia, joten tietenkin tarvitsen metallisävyisiä) ja viimeisenä heräteostoksena kissariipuksia, joista en tiedä, mihin ne ikinä sopii. Mutta kuten sanonta kuuluu: aika tavaran kaupittelloo.
Askartelukaupassa tunsin näköjään suurta viehtymystä kaikkeen oranssiin ja persikkaiseen, ja settiä täydentääkseni säästin mukaan oranssit servetit käymistämme kahviloista. Askartelumateriaalia! :D

Turusta tarttui mukaan myös pari pientä kangaspalaa (siis, todella vaatimatonta!), kun piti tietysti poiketa tutkaamassa paikallisten käsityöyrittäjien KLO ja Kui -designien shopit. KLO Designin puodin puolelta löytyi yllättäen tilkkulaari, jossa oli jämäpaloja heidän käsinpainamistaan kankaista. Olihan niitä kaikkia ihan hauskoja, mutta todella ihastuin vaan tälläiseen naamaprinttiin, jota löysin palan sekä mustana että pinkkinä värivaihtoehtona. Näistä saa jotakin pientä laukkua tai pussukkaa taas aikaiseksi.
Varsinainen syy Turkuvisiittiin oli (sen lisäksi, että Turku noin ylipäänsä ei petä koskaan) Turun Taidemuseossa oleva Rut Brykin tuotantoa esittelevä näyttely. Sama näyttely oli taannoin Espoon EMMAssa, mutta koska kympin maksaminen seutulipuista ja pimeään Espooseen matkaaminen tuntui silloin ylivoimaiselta, maksoin nyt sitten saman verran Onnibussilipuista Turkuun. Ja uskon, että Turulla ehdottomasti oli enemmän annettavaa kuin Espoolla. Ensinnäkin, saavuttuamme kävimme ihan mahtavalla brunssilla, jossa oli tarjolla niin tervasilakkaa kuin käpykakkuakin. 2018, never forget. :P
Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Brykin näyttelyä suosittelen vahvasti! Näyttelyssä oli ihan mahdottoman tuntuista pitää näppinsä erossa teoksissa, joissa lasitettu ja lasittamaton keramiikka kutsui koskettamaan. Tuli ihan valtava himo päästä keramiikkakurssille ja läträämään lasitteilla. Ja kyllä noista tuli ATC-askartelukutkutuskin, varsinkin kun katsellessa laukussa painoivat tuoreet askarteluostokset. :P

Sunday, 11 February 2018

Madame Butterfly


Madame Butterfly on ooppera, jonka näkemisestä olen haaveillut vuosia. Köyhänä opiskelijana tuli käytyä oopperassa enemmän, kun silloin saattoi opiskelijakortilla saada pilkkahintaan lipun saman illan näytökseen -jos tilaa oli. Ilman opiskelija-alea ainoa vaihtoehto on vähintään viiden-kuudenkympin hujakoilla liikkuvat liput, joilla niilläkin saa paikan piippuhyllyltä. Ja kyllä se on pienituloiselle tarpeettoman suolainen hinta, jota ei ihan hirveän usein raaski maksaa!

Houkuttelin Armaan ostamaan liput himotusoopperaani yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi, ja sehän toimi. Lahjojen keksiminen on joillekin vaikeaa ja joillekin vieläkin vaikeampaa, ja tällä hän selvisi tämän vuoden lahjastressistä kuin koira veräjästä. ;)

Oopperaan, siis, jee! Aikomuksenani oli ommella myös oopperamekko (mikä hyvä syy ommella mekko!) uudesta sinisestä ruusukankaasta, mutta en kerennyt keksiä mallia, enkä varsinkaan ommella. Laukun sen sijaan ompelin!

Almandiinilta ostettu aito japanilainen kangas valikoitui itsestään selvästi materiaaliksi. Tein laukusta todella simppelin suorakaiteen muotoisen clutchin, en tehnyt edes mitään hihnaa tai rannelenkkiä, vaan laukku on tuollainen hirvittävän epäkäytännöllinen kädessä pidettävä pussukka. Onneksi oopperatalon vessoissakin on selvästi otettu huomioon, että naisilla on tuollaiset hankalat laukut, eikä laukkua tarvinnut laskea lattialle tai yrittää pitää kainalossa samalla, kun rimpuilee sukkahousujensa kanssa: aina löytyi hylly tai muu taso laukun turvalliselle laskemiselle. :D

Jotta tekele hieman upgreidaantui penaalista clutchiksi, keksin viikkailla siihen viuhkamaiset laskokset. Ja pieneksi lisäyksityiskohdaksi sattumalta olin viime Karnaluksin reissulla onnistunut vahingossa ostamaan täydellisen sävyistä satiiniterenauhaa.

Tuli tosi kiva, ja aika supernopeasti! Viimein alkaa tuntua ajoittain siltä, että ompeluharrastus alkaa tuottaa siinä mielessä hedelmää, että tuollaisen yksinkertaisen pussukan ompelu on ihan tunnin homma vasemalla kädellä. ;) Huom.: ajoittain. ;)

Ja ooppera oli aivan ihana, Puccinin musiikki oli kaunista ja mielenkiintoista - tarina tietysti traaginen, mutta tällä kertaa aika tosi. Ja oli mielenkiintoista miettiä, että kuinka  1800-1900 lukujen taitteessa länsimaissa virinnyt kiinnostus japanilaiseen kulttuuriin ei tietenkään rajoittunut kuvataiteisiin, vaan myös musiikkiin.






Tuesday, 30 January 2018

Muodin huipulla: hupparimekko

Järkyttävät aikuisten potkupukuhaalarit eivät ole vielä pois muodista, ja olen ollut huomaavinani, että niiden rinnalle on nousemassa enemmän mieleiseni rentoiluvaate: hupparimekko.
 Jotain tälläistä oli ehkä mielessäni joulukuisessa Tukholmassa, kun ostin tuon vaaleanliilan collegekankaan. Jonain aamuna tässä heräsin valmiin idean kanssa: pyörää ei tarvitse keksiä alusta asti uudelleen, kun hyödynnän kahta toimivaksi todettua lempparikaavaani: yläosa on Ottobren Get Moving-huppari ja alaosa on vanha tuttu Ottobren Relaxed-mekko. :D Mutta toki tämä sovellus lasketaan uudeksi kaavakokeiluksi: kukaan tuskin huomaa sen huppariudelta, että kyseessä on taas sama mekko, jonka eri kangasvariaatioissa vietän 99% ajastani. ;)

Jälleen kerran alkaessani suunnittelemaan vaatetta huomasin, että kankaasta riittää mekko, jos teen sen ilman hihoja, tai hihallinen asia, jos jätän helman pois. Tuttu tilanne, joka käy minulle aina, koska en koskaan raaski ostaa riittävästi kangasta...
Olin kerennyt talvileggareita varten ostamani mustan kolitsin jo leikata housuiksi, mutta en onneksi ommella, joten tempaisin siitä lahkeet hihoiksi. Nyt meni ehkä hirveästi kangasta hukkaan, mutta hätä ei lue lakia.

En jaksanut askarrella huppuun kiristysnyöriä, koska varastoissa ei ollut sopivan väristä, ja en niitä kuitenkaan koskaan käytä. Yksityiskohtana roikkuvien hupunnarujen sijaan on sitten lyhyt mintunvihreä vetoketju. Jonka ihme kyllä vain parilla muutaman tikin purkamisella sain asettumaan siististi ja pönkötämättä.
Päätön vessaselfie!
Tämä vaate on niin lämmin, pehmeä ja mukava! Nyt saa tulla muutama pakkasaste vielä, kiitos, niin tällä mekolla tarkenee vielä oikein hyvin.

Saturday, 27 January 2018

Joogapaita ja luottopökät

Uuden vuoden alku on tietenkin täynnä uusia terveellisempiä elämäntapoja, paluuta jumppatunneille ja yritystä ymmärtää jälleen kerran joogaa. Oma uusi vuoteni on lisäksi täynnä lupausta tehdä uusia erilaisia vaatteita ja ylittää mukavuusrajani uusilla kaavakokeiluilla.

Suuri Käsityö-lehden 1/18 -numerossa oli rennon tyylikäs joogapaita, jossa oli vyötäröllä solmittavat vyönpäät. Puserossa on kuitenkin vielä jatke lantiolle asti solmittavan osuuden jälkeen.

Itse jouduin tekemään tämän jatkeen mustalla trikoolla, kun aikaa sitten hankittua pilkkutrikoota riitti juuri vyötärölle asti sekä hihoihin. Poikkeavan värinen jatke tavallaan hauskasti korostaakin paidan mallia.

Tein muokkaamatta tasan kaavan mukaan ja puserosta tuli oikein sopiva ja mukava! Erityisesti pidän tuosta pääntiestä, joka nousee hieman kaulalle poolomaisesti. Vai olisko tämä kilpikonnakaulus? Joka tapauksessa paita on todellakin siitä kiva jumppaan ja joogailuun, että niukka pääntie ei valu naamalle eikä paita muutenkaan liiraa päällä, vaikka seisoisi päällään. Aika hyvä design siis!
Joka tapauksessa, jälleen ei parempaa kuvaa: siinä se roikkuu henkarissa.

Aion hyödyntää tätä kaavaa jatkossakin tuon kivan pääntien ja sopivien hihojen ansiosta. Solmittavan osuuden kun jättää pois, pitää jättää myös ylimääräistä väljyyttä paidasta, ja tietty pidentää helma. Arkikäyttöpaitaa varten haluan myös nostaa nyt rennosti laskettuja olkapäitä ryhdikkäämpään asentoon. Näillä muokkauksilla kohti seuraavaa kokeilua!

Liian kokeellisia täällä ei toki vielä keretty olla: talveksi hankkimistani paksummista trikoista sain pyöräytettyä siniharmaat leggarit vanhalla luottokaavalla.

Toinen talvileggareiksi aiottu kolitsikangas menikin hihoiksi ja siitä sekä Tukholman ostostuliaiskolitsista on tuloillaan seuraavaa uutta vaatetta. Pysykää kanavalla! ;)

Sunday, 14 January 2018

Vuoden ensimmäiset kässäostokset

Uusi vuosi EI lähtenyt kovin lupaavasti käyntiin siltä osin, että olin hengessäni julistanut tammikuun älä-osta-mitään-kuukaudeksi ja vähän niinkuin vannottanut itselleni, että kaapeissa olevat kankaat riittävät ompeluihin ainakin kesäkuulle asti.

Tilkkupeittojen takapuolikankaat

Ostoslistalla oli akuutisti ainoastaan edullista lakanakangasta parin tulevan tilkkupeiton taustapuoliksi.Plus nyt hieman kutkutteli Kuusessa parit kankaat, mutta niitä ei olisi ollut mikään pakko ostaa -kyllä minulla vaatteita riittää päällepantavaksi.

Tilkkupeiton takapuolikankaat sainkin mukavasti hankittua Kangaskapinalta -ruohonvihreää telttailupeittoni taustaksi ja vaaleaa beigeä goottipeiton taustaksi -  ja kun Kapina sopivasti päräytti hankkimisajankohtaan -18% alen, samallahan kannatti ostaa paria sillä silmällä katsomaani vaatetrikootakin. Koska silkkaa säästöä.


Oikean yläkulman oranssikukkainen ja -kurpitsainen trikoo on kutkutellut Kangaskapinalla pidemmän aikaa, ja nyt sorruin siihen. Siitä tulee jonku mekko/paita. Mustapohjainen Lemonade-trikoo oli heräteostos: tykästyin siihen nyt yhtäkkiä. Alarivin vesimelonin pinkki ja munakoison väriset trikoot ovat leggareiksi. Minulta on puuttunut tuollaiset punertavammat sävyiset alaosat, ja tuon vesimelonipinkin trikoon valitsin oikeastaan ensin ja tajusin sitten, että se tulee käymään aivan täydellisesti tuon Lemonade-kankaisen mekkotunikahommelin kanssa. Kesävaatteet on siis nyt jo katsottuna valmiiksi!
Lisää vaatekangashankintoja. KUUSI Collectivella oli pop-uppinsa viimeiset päivät, ja piti sännätä sinne hakemaan pois tämä Käpysen Kukkasade, jota olen vereslihalla himoinnut muutaman kuukauden. No eikö ole mahtavin printti ikinä!? Tästäkin tulee jokin mekko/tunika. Ja vesimelonipinkit SEKÄ munakoison väriset leggarit tulevat käymään tämänkin kanssa ihanasti.

 VANJA SEAsta olin ehkä vasemmalla korvalla ohimennen jotain kuullut tai nähnyt, muistaakseni ainakin kesällä Fiskarsissa näin jonkin kyltin, jossa oli tuo nimi, mutta en silloin tiennyt, mitä se tarkoittaa enkä nähnyt mitään putiikkia. Noh, Kuusen ansiosta pääsin joulun alla hiplailemaan noita VANJA SEAn kankaita ja niiden sävymaailma, pehmeys, keveys ja ilmeinen laadukkuus jäivät mieleeni ja koin siis sen kuuluisan a-haa-elämyksen.
Nämä siis ovat 100% luomupuuvillaa ja Suomessa kuosiin neulottuja paksumpia neuloksia. Paksumpia, mutta ei niinkään painavia.
Ihastuin ja sijoitin tähän ötökkäkuosiin. En tiedä vielä, mitä siitä tulee: ehkä neuletakki, ehkä pitkähihainen paita tai voisi siitä tehdä housutkin. Tuo olisi tajuttoman ihana tuubihuivinakin.

Tämä ostoksieni esittely alkaa jo hieman - ja ei niin vähääkään - hävettää, mutta 1) jonkun täytyy pitää kansantalous pystyssä ja 2) kuten olen todennut, tämä kangas- ja kässäilytarvikkeidensa ostoluettelointi on itselleni niin hyödyllistä. On niin palkitsevaa myöhemmin selata taaksepäin näitä ostostelupostauksia ja huomata, että on käyttänyt ostoksiaan ja tehnyt niistä jotain kivaa ja mahtavaa!

Eiliselle, lauantaille, sijoittui vuoden ensimmäinen Tallinnareissu, ja yllä on Abakhanin löytölaarin vaatekangaslöydöt. Nämä maksoivat yhteensä 18 euroa, joten ei paha, kun näistä tulee nyt saamaan ainakin 3 vaatekappaletta. Raidalliset on trikoita paidoiksi/tunikoiksi ja sini-liilasävyinen kevyttä joustamatonta puuvillaa myös johonkin yläosaan tai mekkoon. Luultavasti mekkoon.

Sitten tilkkupuuvillat! Rakkautta! Jos ihmisen pitää tehdä asioita, joista tulee onnelliseksi, niin suosittelen kauniiden kankaiden katselua ja koskettelua.
Nämä löytyivät kaikki yhtä lukuunottamatta Karnaluksista. Näitä ei tarvitse sen enempää puolustella: kaikki tulee ennenpitkää käyttöön laukuissa, pussukoissa ja erilaisissa tilkkujutuissa. Tilkkuvarastoni alkaakin olla aikamoista silppua: siivosin tilkkulaatikkoa ja siellä ei ollut montaa palaa, joista olisi saanut enää mitään sivutaskua isompaa asiaa. Nyt on taas muutama pidempi pätkä ihania kankaita!

Härpäkeosaston ostokset olivat tällä kertaa helmilankoja tilkkupeittotikkailuun (päätin ruveta ihmiseksi, joka tekee sen käsin), tikkausneuloja, uudet terävät lankasakset, punaista terenauhaa, kumpparia ja muutamia vetoketjuja.

Sitten vaan hommiin: ensin pitäisi pyykätä nuo kaikki kangasmassat.

Sunday, 31 December 2017

Puhtaalla pöydällä

Uusi vuosi 2018 kolkuttelee ovella ja olisi aika suunnitella, mitä kaikkea uutta uusi vuosi toisi tullessaan tai mitä uusia taitoja haluaisi opetella ja kokeilla.

Ainakin haluan tulevana vuonna tehdä erilaisia ja jonkin todella haastavankin tilkkutyön ja harjoitella vapaatikkausta. Ikuisuusompeluhaavelistalla on takki ja housut. Aikaisemmin jo mainitsinkin, että haluan tehdä itselleni noin yleensä myös käyttövaatteita - ja ei aina sillä samalla kaavalla. :D

Paperiaskartelu, ATC:t, grafiikka, maalaaminen ja muu taiteilu on myös jäänyt ihan ompelun jalkoihin, ja haluaisin tehdä niitäkin juttuja enemmän tulevana vuonna.

Lisäksi haluaisin tehdä paljon muitakin juttuja, kuten toivon, että olisi esimerkiksi aikaa viimein ja edelleen opetella käyttämään photoshoppia ja vektorigrafiikkaa, piirtää animaatioita, suunnitella omia kangaskuoseja -ja kaavojakin. Tämä kaikki olisi aikaa vievää opettelua ja ähräämistä tietokoneen ääressä. Sellainen kököttäminen ei toisaalta houkuttele, mutta silti haluaisin osata.

Ja tietysti haluan ommella laukkuja! Riittääkö vuosi tähän kaikkeen?

Vuoden vaihtumisen kynnyksellä sain kuitenkin jo uutta inspiraatiota: tälläinen "fabric weaving" (kangassuikaleilla kutominen) tulee varmaan olemaan käsityöpiireissä jonkinlaisena trendinä tulevana vuonna.

Ensimmäiset 2 suikalekerrosta

Muistan joskus lapsena tehneeni vastaavia paperisuikaleilla: eri tavoin suikaleita rytmittämällä sai aikaiseksi erilaisia kuvioita.
Kolmas suikalekerros tulossa
Törmäsin ihan ensin tällä kangassuikaletekniikalla tehtyyn "tumbling block"-kuvioon. Tykkään tuosta 3D-kuutioilluusiosta kovasti, ja olen vähintään vuoden pyöritellyt mielessä sellaista tilkkupintaideaa. Ja joskus aloitinkin paper piecing-tekniikalla, mutta liian tukevista kankaista -se oli liian raskasta ja kivuliasta käsinommeltavaa, joten hylkäsin sen projektin.
Valmis pinta ja pannulappu

Tähän kudontaideaan törmätessäni olin juuri tekemässä itselleni viimeinkin kauan kaipaamiani pannulappuja: ensimmäinen oli viimeistelyssä ja toiseen mietiskelin, mitä kankaita leikkaisin.

Enpä sitten leikannutkaan ihan niitä kankaita, mitä ajattelin, enkä ollenkaan niin, kuin olin ensin suunnitellut.

YouTubessa löytyy mahtavia videoita tästä tekniikasta hakemalla "fabric weaving".

Nyt minulla on kaksi uutta upeaa pannulappua! Tähtikuvioisen tein vastaavan reilu vuosi sitten ja annoin sen lahjaksi. Siitä lähtien on pitänyt tehdä moinen itsellekin.
Nyt on, ja lisäksi sitten tuo 3D-illuusiokuutiopannulappu. En tiedä, kummasta pidän enemmän. :)
Mahtavaa, että sain kuitenkin jo jossain muodossa toteutettua tuon kauan kaipaamani kuutioilluusio-tilkkupinnan, vaikka tuo hyvin pieni tilkkutyö onkin. :)
Ja tuolla weaving-tekniikalla tekee mieli tietysti kokeilla tehdä isompaakin pintaa.


Hyvää ja inspiroivaa uutta vuotta kaikille!

Saturday, 30 December 2017

Vaatetta kaappiin!

Uuden vuoden lupauksena on testailla uusia kaavoja. Hirveästi tekisi mieli luottokaavalla leikellä pari  mekkoa vielä, mutta koitan keksiä ja testailla kuitenkin jotakin uutta, jotta uusista ihanista kankaistani olisi entistä kivempaa luoda vaatetta päälle.
Perinteisesti uuden vuoden kunniaksi tehtyjä lupauksia on kuitenkin vaikea pitää..

Kissakolitsin sain jo sentään aikaiseksi uudella kaavalla. Tämä kaava oli Ottobressa 2/2017, All Day Long. Collegekangas on edellisen Kangaskapina-ostelun hedelmiä.Muokkasin paidan alareunaa, alunperin tässä piti olla suora helma sivuhalkioin, mutta se näytti päälläni sairaalan leikkauspaidalta.  Kiva saada tälläinen ylisuuri lököilypaita, mutta "ihmistenilmoilla" liikkumiseen se oli vähän liiankin suuri ja lökö hartioista. Huonosti istuva ja pukeva siis, eli ei tullut uutta luottokaavaa ainakaan tästä. Sulaudun pehmeässä ja turvallisessa paidassa kuitenkin kotisohvaan jotenkin erityisen hyvin. :D


Musta perjantai-huumassa ostelluista kankaista PaaPiin autokangas on selätettynä! Legginsit siitä tietenkin tuli. Peruslegginssit on kyllä tulossa parista muustakin kankaasta vielä, mutta muut kaikki uusimmat ostoskankaat odottavat vielä uusia ideoita. :)