Monday, 17 April 2017

Ponnetonta välineurheilua

Teennäinen yritys. Ei oikein ollut viboja. (Pohja vanha gelliplate-printti ja lisätty teksi ja roiskeet valkoisella maalitussilla.)
Askarteluni on viimeaikoina ollut lähinnä inspiroivien tarvikkeiden hankkimista, mutta olen hädintuskin ehtinyt leikkiä niillä. Todella noloa. Eilen oikein yrittämällä yritin, mutta en saanut aikaiseksi mitään erityistä, eikä tekemisessä edes ollut kivaa flow-oloa. Mitä on tapahtunut? Ehkä aina ei vaan irtoa, vaikka tavallaan tekisi mieli tehdä. Mielen päällä on ehkä liian monta ideaa ja ompelujutut kuitenkin päällimmäisenä.


Tilasin hetki sitten pari uutta ihanaa leimasinta Finnstamperilta ja sunnuntaina kävin vielä ensin Sinellissä ja löysin niin ihanan uuden washi-teipin, että inspiroiduin saman tien ja piti mukamas tehdä jotakin siihen mätsäävää. No en tehnyt.

Finnstamperilta aivan mahtava mekaaninen lintu-leimasin! Oli pakko saada!
Jotain sentään: leimailin ja värittelin uusilla ihanilla tusseillani. Ja seuraavaa kertaa odotellessa on sentään valmiina aloitettuja ATC-pohjia, joista pääsee taas toivottavasti vauhtiin.

Yllä olevassa kuvassa on pohjana  kauan sitten tehty gelliplatella monoprintattu kuva, jossa nuo neliöjäljet on painettu muovisen herkkusienirasian pohjalla.

Teippejä ihan riittävästi.
Kuvasin muistiin teippi- ja leimavärikokoelmani, jotta voin hieman hävetä ja että leimavärikokoelma on tallessa edes täällä blogissa. Ostin taannoin toiseen kertaan seepian värisen leimatyynyn, kun olin varma, että tarvitsin sen. No en olisi tarvinnut, oli se väri minulla jo... Kaksi erilaista kullanväristäkin olen hankkinut. Huokaus.. :D
Leimaväreistä en keksi sateenkaarensävyä, joka puuttuisi?


Eikö näitä pussukoita jo ole riittävästi?



Penaaleja ja pussukoita on niin kiva tehdä. Näin idean tuollaiseen littanaan malliin, jossa raakareunat peitetään lopuksi vinonauhalla. Pitihän sitä kokeilla, kun kompeista löytyi niin kauniisti mätsäävä kangas ja nauha. Ei se nyt ihan mennyt niin kuin Stömsössä: nauha jäi kiertämään vähän rypylleen. Ei auttanut silitys.

Vadelmakankaasta piti tulla vastaava, mutta en sitten jaksanutkaan ährätä vinonauhaa, vaan ompelin sen ihan tavallisesti loppuun.
Oikein ihanat molemmista tuli silti, kukkapenaali pääsi jo käyttöön: siihen mahtuu muuten tosi pieneen ja littanaan tilaan pieni käsinompelutilkkuilujuttu. Vadelmainen versio odottaa kesää ja kesäkassia. :)



Sunday, 2 April 2017

Onni onnettomuudessa: ei pääsyä kangaskauppaan


Matkanäpräyksenä oli taas heksagontilkkuja.
Aprillipäiväinen Tallinnareissu sai yllättävän käänteen. Väsytti ja satoi ja oli muutenkin ankeaa, Karnassa tulee aina paha olo ja nyt uudistuneessa kolmikerroksisessa myymälässä kaikkien tavaroiden etsimisen, tereiden mittailun ja vinonauhojen valikoimisen jälkeen nälkäisinä ja janoisina päät särkien odotimme reissun huippukohtana kulman takana olevan Abakhanin ihania upottavia edullisia yllättäviä lohduttavia kangaslaareja. Ja: mitämitä ihmettä, puoti olikin kiinni.

Mikälie henkilökunnan virkistyspäivä tai aprillipila. Hetken olimme suutuksissamme, mutta koska koska oikeasti kumpikaan ei tarvinnut  lisää kankaita, loppujen lopuksi hetken hengiteltyämme  olimme iloisia tästä, kuinka paljon rahaa meillä säästyikään ja minä olin lisäksi iloinen siitä, kuinka hyvällä Konmari-tolalla kangasvarastoni nyt pysyivät viimeaikaisen tuhoamisprojektin jälkeenkin. Oikeasti kotona pursuaa yllin kyllin vieläkin ihania kankaita tekemisjonossa.

Aikaakin säästyi niin paljon, että ehdimme vielä mukavasti syömään sekä erikseen jälkkärileivoskahvilaan ja vielä kiertämään tumppumummot ja ostamaan tuliaislapaset. Tallinnareissu kannattaa aina, vaikka paluumatkalla miettiikin päätä, selkää ja jalkoja särkien ja kasseja ja reppuja raahaten, että miksi tämä piti taas tehdä. :D Reissu ei olisi niin rankka, jos ei tarvitsisi herätä matkaan aamuyöstä liian vähillä unilla.
Tarvikeostokset!
 Kutkuttavin ja kallein ostokseni oli Prymin nepparien ja sirkkojen kiinnitykseen pihdit sekä pussillinen neppareita. Ja voi kyllä, en ymmärrä, miksi olen niin pitkään tehnyt sirkkojen kiinnityksen niin vaikeasti ja vältellyt neppareita mahdottomina. Pihdeillä kiinnitys onnistuu hetkessä ilman puuduttavaa ähkimistä, pusertamista ja hakkaamista. Nyt päässä vilisee ideoita, joihin pääsisin kiinnittämään neppareita!
Seuraavaksi paras ostokseni, ainakin ystäväni mielestä, oli ompelukoneen putsaussuti, koska entiseni oli päälleastuttu haljennut puolikas ruskea muoviasia vuodelta -64, jossa oli yksi sutikarva jäljellä.
Sitten vähän tai aika paljonkin erilaisia tukikankaita (kuvassa alla), kumpparia, nauhaa, terettä, vinonauhaa, framilonkumpparia, kirjontalankoja, magneettinappeja, laukkusolki, laadukasta ompelulankaa ja söpöjä tilkkunuppineuloja. Kyllä taas kelpaa!

Sitten tietty vielä kaupan kautta: parit puolen euron leipäpaketit, suklaata ja karkkia.. Pari vesipulloa puuttuu kuvasta, ja en tajua, miten joku jaksaisi tähän päälle roudata vielä kassikaupalla viinaa ja kaljaa. Kyllä näissä on ihan tarpeeksi. :D

Friday, 31 March 2017

Kankaiden tuhoamisprojekti osa 6/XX: Origameja

 Jes! Kyllä nyt on reipas ja tyytyväinen olo. Melkein voin nyt hellittää kankaiden tuhoamisoperaation kanssa: huono omatunto hamstrauksesta ja tekemättömyydestä alkaa olla selätetty.

Rento 2/3-hihainen paita napakasta trikoosta. Kaava Ottobren GetMoving-hupparin: jätin hupun pois, lyhensin hihat ja lisäsin rintamuotolaskokset.

Ja ennenkaikkea, tavoitteet näiden kangasostosten takana on täytetty: olen saanut kivoja vaatteita näistä printeistä, joihin olen kaupassa intohimoisesti ihastunut.

Kangaspinoja vielä riittää, mutta stressaamisen voin ehkä hetkeksi lopettaa. Ainakin kunnes kannan kohta taas kotiin kilomäärin lisää kankaita, jotka eivät mahdu minnekään.... xD


Raaskin leikata viimein vaaleanpunaisen origamidinotrikoon, kun keksin uusimmasta Suuri Käsityölehdestä (3/17) trikoomekon, jossa oli yksityiskohtana alavaralla tuettu halkiopääntie. Tuumasin, että se ehkä pelastaa hempeän lastentrikoon näyttämästä ihan täysin yöpaidalta.

Ja, ehkä olin oikeassa: onhan tuo lopputulos edelleen melko yökkäri, mutta ei ihan mahdoton. Sukkikset ja kengät ja korut pitää olla juhlavammat, niin yöpuuvaikutelmalta vältyttäneen.

Ja edelleen olen ihan rakastunut noihin origamidinosauruksiin!









Dinomekon yläosa lähikuvassa.

Taiteilin dinotrikoosuirosta lisäksi jonkinlaisen partiolaishuivi-kaulakorun. Suiro rullautui itsestään kasaan, kiepautin sen lenkille ja kiinnitin parilla pistolla solmukohdasta. Enpä tiedä, teoriassa ihan kiva, käytännössä tuo on varmaan hiostava riekale, joka pyörii kaulalla miten sattuu. :D


Wednesday, 29 March 2017

Mallipari-croquis ja mallipiirrustusta

Croquis 3min
 HelsinkiCroquis järjestää Kaapelilla parillisten viikkojen maanantaisin croquis- ja mallipiirustusta mallina ei vain yksi, vaan mallipari. Se kuulosti niin kiehtovalta, että piti mennä kokeilemaan heti, kun tämän tilaisuuden hokasin. Piirtämään voi mennä koko illaksi tai osaksi aikaa, ja hinta on sen mukaan. Melko kallista, ja sen takia ei minun ehkä tule joka kerta tuolla juostua.. Mutta hinta on kohtuullinen, kun muistaa, että mallejakin on tuplaten.
Mallipiirustus 20+20min
Croquis 3min
 Oli mukavaa katsella ja piirtää kahden mallin keskinäistä dynaamiikkaa tavanomaisen muodon ja mittasuhteiden hakemisen lisäksi. Melkein itseasiassa tuntui, että se oli helpompaa, kun saattoi suhteuttaa mallien mittoja toisiinsa. "tän pää on niinkuin tuossa kohdalla ja tän kyynärpää on tässä kohtaa, kun tuon kyynärpää on tuolla ja tässä on tuon käsivarren mittainen välimatka tuon vatsaan.."
Croquis 20min


Tuesday, 28 March 2017

Sydänlaukku

Lisää kankaita laitettu parempaan muotoon! Kaunis sunnuntaipäivä kului mukavasti ommellessa kasaan söpöä pikkulaukkua.

Kaava ei ole omani vaan malli  "Sweet Annemarie Bag"  kirjasta  Bags, The Modern Classics: Clutches, Hobos, Satchels & More by Sue Kim.

Tuon kankaan painoin käsin jo kauan aikaa sitten - jokainen sydän on ensin omin pikku kätösin leikattu aukko kontaktimuoviin ja sitten töpsötelty kontaktimuovisabluunan avulla kangasvärillä.

Oli hauskaa tehdä laukku juuri tästä kankaasta, sillä se on nyt pikkusisko jokunen vuosi sitten tekemälleni pussukkamalliselle laukulle.
Vanha pussukkalaukku ja uusi pikkulaukku.

Kuin kaksi marjaa. <3<3

Tähän valitsemani vuorikangas paljastui olevan (tai oli se paljastunut aikaisemmin, mutta muistin sen nyt taas) todella rivakasti liestyvää, ja katsoin parhaaksi ommella hataraksi käyvän näköisiin liitoskohtiin vinonauhaa vahvistukseksi. Luulin jo, että saan tehdä koko vuorin uusiksi, mutta nauhasta tuli ihan ok yksityiskohta ja laukku pysyy toivottavasti nyt kasassa.
Kurkistus laukun sisälle.

Note to self: ensi kerralla kun kosket tähän kangaslaatuun, jätä reilut saumanvarat ja huolittele reunat ensin.

Laukussa on magneettinappikiinnitys ja tein vielä sisälle vetoketjullisen laskostaskun arvokkaimmille tavaroille sekä hihnan, johon saa avaimet kiinni. Kaipa nyt voisi luottaa tavaroiden pysyvän tallessa. :)

Sunday, 26 March 2017

Kankaiden tuhoamisprojekti, osa 5/XX

Kankaiden tuhoamisprojektin kanssa meinaa tulla kiire, sillä tässä on jo sovittuna kaksi seuraavaakin Tallinnanreissua, ja edullisen Abakhan Fabriksin laarit kutkuttelevat jo mielessä. Karnaluksikin on kuulemma muuttanut rakennuksen alakertaan parempiin, ilmavampiin ja avarampiin tiloihin. Ties mitä siellä seuraavalla kerralla tapahtuukaan, jos siellä kerrankin on happea aivoille ja jaksaa vähän paremmin katsella....

Kiirettä on pitänyt siis, että olen saanut silputtua ja siirrettyä vaatekomeron puolelle (joka alkaa pian olla seuraava ongelma..) ostamiani kankaita.

Pallopaita piti tehdä äkkiä kivannäköisestä mutta typerästä akryylista. Tämä on vasta kerran käytetty ja pesty ja aivan nukkainen. Ei ikinä pitäisi sortua huonolaatuisiin kankaisiin, joiden vielä arvaa olevan ikäviä päällä, mutta minkäs joskus teet, kun kuvio on niin kiva. Tämä on samalla "hihattomalla" kaavalla kuin monet viimeaikojen paitani, tämä on onneksi niin nopsa tehdä, että melkein ei edes harmita kankaan rupuaminen.
Marihame! Ja päällä on joskus muinoin itsetehty paitakin.
Ostin joskus taannoin samalla kertaa kaksi Marimekon kangasta hameiksi. Toinen on vielä leikattuna, mutta tämä toinen valmistui jossain yön tunteina ja muistin kuvata sen vasta päällä.Vaatisi oikeastaan kiinteän vuorin vielä, mutta en ole saanut aikaiseksi, kun kankaan voi jo hyvillä mielin pitää "tuhottuna" eli selvitettynä. xD Enää toinen pitää tehdä!

T-paita viimeaikojen luottokaavalla ja leggarit.
Pirteänvärinen "twinset" on kerrastohenkinen kotiasu, tosin tuota t-paitaa voi ihan hyvin käyttää julkisillakin paikoilla, ja miksei leggareitakin.. Mutta ei yhtäaikaa, se voisi olla liian villiä. :D

Krokotiilit!
Viimeinkin sain leikattua ja ommeltua kasaan myös Tukholman krokot! Tuntuu, että tämä kangas on odottanut vuoroaan jo ikuisuuden, mutta eihän Tukholman reissusta kuitenkaan ole kuin maksimissaan kolme kuukautta. Siltäkin reissulta odottaa toimenpiteitä kaksi muuta trikookangasta vielä, ja toiselle onkin jo tuhoamissuunnitelma. Toinen odottaa vielä jotakin täydellistä ja arvoistaan ideaa. :)