Sunday, 22 April 2018

Sadan vuoden jakkuprojekti

Tämä projekti on pyörinyt nurkissani ikuisuuden. Minulla oli oikein kivan mallinen, muistaakseni Kappahlista ostettu collegekankainen pehmeä jakkutakki, jota käytin pari kevät-kesä-syksy-kautta hyvinkin tiiviisti. Jakun kangas meni kuitenkin ihan hirvittävän näköiseksi, ja siitä oli pakko luopua. Viimeisenä tekonani leikkelin jakun palasiksi, varmaankin jo ainakin vuosi sitten, ja piirsin siitä kaavat.
Vanha jakku palasina.
Ostosteluhistoriaani selaamalla löysin, että viime elokuussa ostin vihreän collegekankaan, josta sitten jonkin aikaa hillottuani päätin tehdä uuden samanlaisen jakun  ja leikkelin sen palasiksi.
Tha-da-daa! Viimein leikkaamassa jakkua noin puoli vuotta sitten miljoonan kaavapalan kanssa.
Palaset pyörivät projektilaatikossa talven ajan. Vihreä ruututikattu college tuntui huonolta idealta: jakusta tulisi aika mummomainen...
Tammikuussa löysin ja ostin ihanan VanjaSean kärpäsneuloksen, joka oli aivan täydellinen pehmojakkukangas. Nyt piti vain ensin ommella se vihreä ensin kasaan testiversioksi, jotta varmasti uskaltaisin leikellä kalliin superihanan luomuneuloksen! Siinä meni taas aikaa pari kuukautta, mutta hyvä, että ompelin: hihat olivat aivan liian kireät ja jakku muodottoman laatikkomainen.

Muokkasin kaavaa ja sitten koitti viimein tuossa maaliskuun puolella hetki, että levittelin kalliin, ihanan kärpäsneuloksen lattialle ja leikkelin siitä rohkeasti palat muokatuilla kaavoilla, toivoen, että muokkaukset eivät olisi menneet kamalasti pieleen...
Tässä sitä mennään: arvoneulos palasiksi ja paluuta ei ole.

Ja nyt olen tätä jakkua ommellut (ja purkanut, ja ommellut) aina silloin tällöinen ehtiessäni viimeisen kuukauden.

TÄNÄÄN koitti hetki, että yhden iltapäivän ja illan aikana sain turistettua jakun kasaan. Muutamia epätoivon hetkiä koettiin kauluksen ja alavarojen kanssa, mutta ehdinpä vielä valoisaan aikaan onnellisena kuvaamaan tuoreen tuotokseni.


On tässä vielä muokkaamista seuraavaan, lähinnä olka-kainalo-hiha-akselilla, mutta oikein hyvä tuli! Käyttökelpoinen ja päällä ihanan tuntuinen -ja se merkitsee eniten.

Nämä onnenhetket kuukausien painimisen päätteeksi ovat ilmeisesti niitä, joiden vuoksi tätä ompeluharrastusta aina vaan jatkaa... joskus on nimittäin niin epätoivoista turaamista koko homma, että sitä miettii, miksei vain osta vaatteita kaupasta. :D

Monday, 16 April 2018

Hyvää ylikulutuspäivää!

Huhtikuussa tuli vastaan päivä, jolloin me suomalaiset olemme kuluttaneet jo koko vuoden edestä. Niin toivon minäkin omalta osaltani. Sillä kangassyntilistalleni kertyi vielä pari ostosta!

Siitähän voi syyttää oikeastaan enimmäkseen Marimekon ysmyjä, joilla nyt vaan on aina pakko ihan vähän ohimennen poiketa. Löysinkin ilokseni liila-vaaleanpunaversion piparkakkureunakuviokankaasta, josta minulla on siniharmaasävyssä lempparihame (josta vilautus henkarilla vanhassa postauksessa). Pakko saada toinen samanlainen punaversiona! <3

Näin keväällä olen viehtynyt ihan superisti vaaleanpunaisesta ja ostin vaaleanpunaisen kevättakinkin. Niimpä en voinut jättää Marimekolla rauhaan myöskään vaaleanpunaista kukkapallukkakuvioitua  ohuehkoa puuvillaa, varsinkin kun viimeinkin ehkä edistyn joustamattomille ohuille kankaille sopivan toimivan paita/tunikakaavan kanssa.

Värikäs pala oikeassa nurkassa on löytö EK:n laarista, vaikka näyttää ihan Marimekolta sekin. Jotain tuollaista kirjavaa hain mielessä jokin kevät-kesälaukku, ja tuosta pitäisi pikaisesti sellainen saada!

Kuusessa Käpysen ysmyiltä tarttui mukaan niinikään metrin  pala vaaleanpunaista trikoota. Tästähän pitää tietenkin saada yökkäri/kotipöksyt.

Paperitarvikkeitakin olen kerennyt shoppailla: yritin tosissani aloittaa kalligrafiaharrastusta, mutta se kaatui enimmäkseen siihen, että huomasin paperilla todellakin olevan väliä. Perus kopiopaperille tulee vain kamalaa suttua ja sivistinkin itseäni sitten sen verran, että kynänterä, muste ja oma käsi on vain puolet tuloksesta ja toisen puolen ratkaisee paperi... Noniin, haalin siis testimielessä tajuttoman kallista kalligrafiapaperia sekä erilaisia muita tussille ja musteelle tarkoitettuja lehtiöitä. Kyllä nyt kelpaisi, en vain ole ehtinyt pahemmin (=yhtään) harjoitella.

Tuesday, 10 April 2018

Epätoivoinen limonaadipaita

Aurinko paistaa, jee! Nyt oli aika ottaa esiin tammikuussa ostettu ihana limonaaditrikoo. Meinasin siitä ensin pidempää tunikamekkoa, mutta tulin siihen tulokseen, että se olisi ehkä vähän yöpaitamainen. Otin esiin siis perusteepparin luottokaavani, ja leikkelin paidasta vain hiukan pidemmän, sekä muotoilin pääntien V-muotoiseksi.

No sehän oli huonoin idea vähään aikaan, sillä olen todeeeella huono, eli toisin sanoen en ikinä onnistu v-pääntien resorikanttauksien kanssa. No, hyvähän se on harjoitella.

Laitoin ensin pinkkiä kanttia ja pääntiestä tuli aivan hirveä. Ei pysty kuvailemaan. Se meni niin syvälle syteen ja saveen, että en jaksanut lopulta enää kolmatta kertaa purkaa, vaan leikkasin koko hoidon pois, niin että pääntie suureni (vähän liian pienikin se oli, joten ei hirveää hätää). No sitten löytyi juuri ja juuri riittävä pala keltaista resoria ja uuden yrityksen lopputulos oli ehkä vieläkin hirveämpi. Pääntie oli aivan uskomattoman ruma lörttösojotus. Enää oli vaihtoehtona heivata menemään koko paita-ajatus ja tehdä siitä sen sijaan nenäliinoja -tai tehdä jotakin epätoivoista.

Epätoivoiset korjausliikkeeni olivat selän puolelle iso muotolaskos niskaan, jotta kissan mentävä pääntielörtötys pieneni niskasta, ja epämääräinen leikkaus etupuolelle, jotta v-aukosta sai v-aukon näköisen. Siitä aiheutui ruma ja todella typerän näköinen laskos keskietuun. Epätoivon syvimmässä hetkessä muistin, että ostin jostain viime kesän lopulla eurolla kivan sitruunapinssin.


Tha-daa! Sitruunapinssi peittää laskoksen ja keltaisen resorin kanssa näyttää lähes suunnitellulta koristukselta. Selän omituista laskosta ei ihmiset oikeasti toivottavasti huomaa, ja aina voin pitää hiuksia auki. :D

Kyllä tästä käytettävä tuli, mutta kamalan epätoivoisen verisillä kyynelillä kuorrutetun ompelusession ollessa vielä tuoreessa muistissa en voi vielä rakastaa tätä paitaa... Mutta muistini on melko huono, joten enköhän siitä kesällä jo tykkää täysillä!! :D 

Saturday, 7 April 2018

Leggaritehdas!

Jeiii! Neljä sisäänostettua kangaspalaa on housuina. Nyt alkaa kangasvaraston tyhjentäminen ja vaatekaapin täyttäminen! Koko alkuvuosi onkin tullut vain osteltua, eikä ommeltua yhtään mitään. :D


Uudesta Lacepath-lycrasta tuli samantein lempparit lenkkihousut, ja ne kerkesivät jo nähdä niin sadekelin kuin aurinkoisen aamunkin:

Leikattuna on lisäksi ainakin..ööö.. ehkä kuusi vaatekappaletta. Pidin kunnon lattiallamönkimistalkoot ja hääräsin kaavojen ja leikkuun kanssa kokonaisen päivän polvet ja rystyset ruvella. Nyt on nätti pino leikattuja asioita odottamassa kokoonpanoa ja hienoja, ihania juttuja tulossa, jos hyvin käy! ;D

Thursday, 5 April 2018

Keväänkorvan kangasostokset

En tiedä, miten tässä aina käy näin. No, tiedän kyllä. 1) Olen kangasholisti. 2) Jos ohikulkumatkalla on kangaskauppa, siellä on poikettava. 3) Juhlin, lohdutan ja täytän tyhjyyttä kankailla. 4) Lisäksi minulla on vain liikaa ideoita, varsinkin kun näen ihanaa kangasta. 4) Jos näen ihanaa kangasta, se on melko varmasti pakko saada. Jos ei juuri nyt, palaan myöhemmin palkitsemaan itseäni mieleen jääneellä ihanuuskankaalla.

Eli, pidemmittä puheitta, maaliskuun lopun ja huhtikuun alun kangasostokset:
Käpysen tajuttoman ihana apilatrikoo on kummitellut mielessäni pidempään ja nyt kun alkoi näyttää taas mahdolliselta, että tähän maailmaan joskus taas vielä tulee valoa, lämpöä ja vihreyttä, tämä apilatrikoo tuntui ihan mahdottomalta jättää kauppaan (Kuuseen). Tästä haluan mekon.

Eurokankaassa taisin poiketa samalla reissulla kun kerran kangaskonkurssi oli jo korkattu. Satuinkin hetkeen, kun tilkkupalalaariin oli juuri kipattu tonneittain ihania uusia paloja. Noh, siinä sitten käsi  kävi ja kävi näin. Ihan vain 40cm paloja pussukka-ym ompeluihin. Tuo yläkulman pinkki konvehtikangas oli niin mauton, että sitäkin oli pakko ottaa.

-
Pääsiäisenä kävin kaverin kanssa taas EK:n laareilla kreisishoppailemassa ja mukaan tarttui näin keväisiä värejä. Tilkkuilu- ja pussukkakankaita ja marjapuuron värinen puuvillapitsi taipuu joko semipitkähihaiseksi crop topiksi tai jonkinlaiseksi jakukkeeksi. Kangasta on melko naftisti, pitää miettiä tarkkaan, mitä minimittaista siitä saa aikaiseksi.


Sinellissä oli pikkuiset tilkkupalat euron kipale (norm.3,90-4,90), joten päätin haluta viisi yhden hinnalla.

Valkoinen kangas taustalla on Kierrätyskeskuksesta 1,50e hintaan löytynyt valoverhoksi sopiva kangaspala! Valoverhoa kaipailin taas koko viime kesänkin (ainakin kaikkina niinä aurinkoisina päivinä), koska aurinko porottaa meiltä muuten kasvit kuoliaaksi ikkunalaudalta, häikäisee sekä tietenkin lämmittää kämpän saunalämpötilaan. Surffasin Ellokset ja Ikeat ja hiplasin valoverhoja siellä sun täällä ja jotenkin en löytänyt sellaisia, jotka olisin halunnut - ja sitten kesä olikin taas jo ohi siltä vuodelta. Ei tarvitsi vetää ehkä tukevampia verhoja ihan kokonaan ikkunan eteen, jos olisi valoverho... Tiedossa vain ensin pienoinen pesu, silitys ja päärmäysurakka, mutta tässä olisi kesään asti aikaa suoriutua siitä!

Lopuksi poikkesin Kuusessa vielä toistamiseenkin, koska aloin himoita Ommellisen Lacepath-lycraa keväisen iloisiksi reippailulenkkihousuiksi (ainakin sitten olisi hyvä syy lähteä lenkille, jos olisi reippaat legginsit). Uusien legginsien tarpeen finalisoi kuravettä päälle pärskyttänyt auto tuossa yksi päivä, ja totesin, että nyt haluan vielä sen Käpysen roisketrikoon, jota viimeksikin taas hiplasin.
Huraa, siinä niitä nyt on!

Ja sitten vielä kotiin kangaskauppareissulta palatessani, postilaatikossa odotti litteä paketti Koreasta tilaamiani tilkkukankaita. Voi onnea!

Nyt tämä hävettävän pitkä ostosvuodatus loppuu tähän ja lopun huhtikuuta ompelen aivan hulluna!! :D

Tuesday, 3 April 2018

Pääsiäisen paidat ja pussukat

Pääsiäinen on ehkä juhlista parhain: aina takuulla 4 päivää vapaata, jotka vietetään ilman julmettua sukulointi-ja päivällisrumbaa, eli toisin sanoen IHANASTI OMISSA OLOISSAAN. Ja lisäksi pääsiäiseen kuuluvat keltaiset tipuset, värikkäät tulppaanit, foliokuoriset pääsiäismunat, mahdollisesti ulkoilu auringon lämmöstä nauttien sekä parhaista parhain: pasha.

Mutta hienointa on tietenkin tuo neljä päivää omaa aikaa. Aikomukseni oli olla supertuottelias ja leffamaratonin lisäksi valmistaa mm. kaapillinen vaatteita, siivota kämppä lattiasta kattoon, harjoitella kalligrafiaa mieluiten tuntitolkulla, maalata akryyliväreillä ja gelliplateilla ja.... . No, aika meni enimmäkseen sohvalla, lattialla ja sängyllä vuorotellen lojuen ja kirjoja lukien sekä tarpeettomia YouTube-videoita katsellen. Jotenkin täysin hullua, miten sitä pitää ottaa stressiä lomapäivien viettämisestä tehokkaasti! Sain minä silti aikaiseksi noin promillen verran tuottavuusodotuksistani. :D

Ompelupuolella tekemislistalla on pino keskeneräisiä ikuisuusprojekteja sekä kaapillinen kankaita ja niihin liittyviä ideoita ehdottoman tarpeellisiksi käyttisvaatteiksi. Aloitin hommaa hieman järkkäilemällä kangaslaatikoitani ja käteen osui hulpiovarastoni, jonka totesin olevan jo aika hyvissä lukemissa. Piti siis toteuttaa ensimmäiseksi  kauan haaveilemani hulpiopussukka! (joka ei projektina tietenkään liittynyt mitenkään siihen, mitä olisi pitänyt ja olisi ollut tarpeellista tehdä. )
Tein pussukan Noodlehead Patternsin Petal Pouch-kaavalla. (Aivan ihana kaava, tämä muoto on niin söpö!)

Armas tunnusti (kun tarpeeksi kovistelin) kaipaavansa uutta penaalia, ja tein samanlaisen kaksivetskarisen Annex Pouchin kuin itselläni on. Armas valitsi kankaakseen maneki nekot. <3 Penaalista tuli niin söpö, että olin vähällä syödä sanani ja pitää sen kuitenkin itse. (onneksi en tarvitse penaalia)

Vaatekangaspinot vähenivät kahdella kankaalla: Kangaskapinan ihanasta kurpitsatrikoosta taistelin pitkähihaisen savupiippukauluksisen paidan, jossa tuntui kaikki menevän pieleen. (ensimmäinen versio onnistuikin liian oivasti)
Olkasaumat vetää eteen, kaula-aukko ahdistaa, paita oli aivan liian suuri joka suuntaan ja pienensin sitä kahteen otteeseen ja lopuksi helma lerpatti vielä todella tyhmästi. Ompelin jatkeeksi vihreää resoria megakaitaleen, jolloin paidasta tuli tunika ja käytettävän mallinen.

Ompeluprojekti oli niin ankea säätö ja olisin toivonut ihanasta kankaasta lopputuloksena jotenkin rakastettavampaa paitaa (ihan kiva siitä tuli loppujen lopuksi, ja mukava päällä), että seuraavaksi surautin simppelillä t-paidan luottokaavalla aikaa sitten varastoidusta pirteän värisestä kaktustrikoosta kesäteepparin.

Kaktuskangas oli edullinen löytö Tallinnan Abakhanista ja olin ajatellut halpaan materiaaliin testaavani jotakin uutta mallia... Mutta näin päin se nyt meni: siitä tuli hyväksi todetulla kaavalla hyvä kesäpaita. :) Sen neonpersikkainen väri ei millään tule kuvasta oikeuksiinsa!

Thursday, 22 March 2018

Maaliskuun ostoksia

Maaliskuussa yritin taas olla maltillinen rahankäytön ja tarvikkeiden haalimisen suhteen. Jotain pientä piti saada kevätaskarteluja varten, ja hairahtduin muunmuassa ihanaan leimavärisettiin.
 Päätin alkaa panostaa uudelleen BuJoiluun ja siinä auttaa pari uutta supernättiä muistikirjaa.
 Alkukuussa poikkesin Eurokankaaseen laput silmillä ihan vain hakemaan tukevaa puuvillaa kirjontaprojektia varten. Minut saatiin houkuteltua osallistumaan Taito-lehden yhteiskirjontaan.Houkuttelu ei ollut vaikeaa, sillä olen pitkään myös toivonut opettelevani kirjontaa - en siis osaa pistoakaan.

Hakemani tukevan kankaan (harmahtavan mintunvihreä), nappasin mukaani ihan vain yhden isohkon palan käsityöpuuvillaa, joka saattaa olla se puuttuva linkki jostakin tulevasta tilkkuilustani! Se oli siis ihan pakko saada. (:D)