Marraskuulla päivittelin näköjään viimeksi, ja nyt on huhtikuu. No, siihen väliin mahtuu uutta työtä, stressiä ja väsymystä, eroa, pakkausta, muuttoa, laatikkopinojen keskellä elämistä, hirvittävää mustaa loputonta talvea, väsynyttä puolikuntoa, lisää stressiä ja taas uutta työtä.
 |
| Askartelin kortin ystävälle! Tavoitteena olisi muistaa tsemppikortilla muitakin. |
Eli ei ole ollut tässä oikein liiemmin aikaa ja voimia duunailla.
Mutta nyt päivät ovat jo pidenneet, aurinkoa on riittänyt noin joka päivälle viimeisen kuukauden ajan (valo tekee ihmeitä!!), minä hoksasin, että olen rauta-arvojen puolesta ollut aivan kuolleen aneeminen ja rauta- ja vitamiinitankkauksella on pikku hiljaa alkanut energiaa riittämään muuhunkin kuin juuri ja juuri hengittämiseen.
 |
| Kesäkurpitsaa kotihoidossa. |
Mutta nyt tämä korona-aika ja kotikaranteeni - jota olen noudattanut muuten, paitsi tietysti käynyt kävelymatkan päässä lähikaupoissa hakemassa välttämättömät - on saanut aikaan huomattavan ajan lisäyksen arjessani. Huomaan, kuinka paljon olenkaan kuluttanut aikaa haahuilemalla kodin ulkopuolella ja kun eritoten tuo kaupoissa ja kahviloissa luuhaaminen puuttuu arjesta, ehdin nyt siivota, kokkailla rauhassa hyräillen ruokaa, järjestää viimein pikkuhiljaa kaappeja, lukea kirjaa(!), istuttaa ja hoitaa kasveja ja seurata niiden kasvua, ja, jopa inspiroitua kankaista ja kaavoista, ommella pois keskeneräisten ja korjattavien kasoja. Hieman askarrellakin! Moni on huomannut samaa ja ihmiset leipovat kuin jouluna konsanaan, rautakaupoillakin menee lujaa ja tapettia kuulemma kuluu.
Minulla on noin ensimmäistä kertaa ikinä parveke, ja olen aloittanut sen valmistamisen kesää varten. Itse asiassa tänäänkin oli jo niin lämmin, että istuin parvekkeella hyvän tovin syömässä ja kahvittelemassa (ja googlaamassa parvekekalusteita ja -mattoja). Istutin jo yrttejä sekä kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua ja taimet olivat kanssani harjoittelemassa ulkoilua tänään. Tulossa vielä muutakin vihreää syötävää, ja kukkiakin.
Ja, tosiaan. Ompelemaan aktivoiduin aloittamalla ärsyttävistä akuuteista sekä mukanani muuttamastani keskeneräisten kasasta.
Fiksasin pari vuotta sitten tekemääni ihanaa kärpäsjakkua pienemmäksi. Siitä tuli vähän erikoisesti istuva, mutta paremmin istuva kuitenkin. Korjasin myös pinon lörpöttäviä leggareita ja tein yhdet uudet: ostin tämän trikoon viime kesänä leggareita varten. Tha-daa!
Syksyllä ostin palan ihanaa kangasta Marimekolta ja silloin lupasin itselleni, että ompelen todellakin HETI siitä hameen, ja leikkelinkin palat silloin. Nyt siitä tuli valmis, ei tullut syksyyn, mutta sopii se kevääseenkin!
Keskeneräisten pinosta hoitelin viimeiset käänteet myös ikuisesti keskenolleesta kimonotakista. Uusien kangasostosten pinosta ompelin kaksi hihatonta toppia, koska tykkään nukkua sellaisissa.
 |
| Kotioleilueleganssia. |
Siinähän sitä olikin! Keskeneräisten pinossa on ilmeisesti enää vain yksi paita ja yksi hame. Ja toisaalta olen nostanut esiin ne kankaat, joista ihan ensimmäisenä haluan ommella jotakin, ja vieläpä tiedän, mitä mistäkin haluan. Niitä on aika paljon. Ja lisäksi pitäisi korjata vielä yhdet housut.
Ompelemisiin :)
