Pussukoita ja muuta ompelua pitkästä aikaa

Kesän lopulla ompelin pari penaalia tarpeeseen. Tai tarve oli yhdelle pienelle mukaan otettavalle penaalille, mutta tein sitten kaksi.

Ylemmässä penaalissa on Barcelonasta ostettua papukaija-kangasta sekä Budapestiläistä talo-kangasta. Jee, matkamuistopenaali. :)

Toiseen hyödynsin jokin aikaa (vuosi?)sitten tilkkuilemani dresdenin lautas- tyynynpäällisen, josta en sitten loppujen lopuksi tykännyt käytössä. Nyt tilkku on käytössä plus tykkään siitä. :)

Nyt siivoilin ompelukamakaappia ja löysin parit keskeneräiset leikkelyt joista sitten päätin hankkiutua eroon.

Ekana valmistui noin about 4 vuotta sitten leikkaamani ja sipulilla painamani pellavapyyhe keittiöön. En tajua, miksi tästä on jäänyt reunakäänteet ompelematta ja miksi en ole kyennyt sitä tekemään... noin neljään vuoteen... äääh. Noh, nyt on pyyhe. Ja uusi lompakko. Ja pussukka.

 Alla sipulipainettu pellavapyyhe valmiina sekä latte-henkinen uusi lompakko! Lompakon osat olin leikellyt noin vuosi sitten, luullakseni. Oli aika sitten sekin ommella.

 Leikattuna oli osat myös johonkin pussukka-ajatukseen ja koska läjässä oli kaksi sopivan väristä vetskaria, tein sitten tälläisen "kaksi pussukkaa yhdessä-pussukan". En tiedä, mihin tälläistä pussukkaa tarvitsen, mutta onhan se kiva ja nätti ja kätevä!  ( :D )

No, ei se ompelu siihen jäänyt, vaan surautin myös uuden toilettipussukan sadetta pitävästä kernin tapaisesta lasten ulkoilukankaasta, jonka ostin jotain reppuajatusta varten vuosia sitten. Laitoin senkin sitten pilkkeeksi ja pois tekemispinosta.

Kaapista löytyi myös pala Barcelonasta ostamaani japanilaista ihanaa alpakka/laamakuvioista pellavaa, josta olin ajatellut koon vuoksi tehdä tyynynpäällisen. Nyt tein.

Varman päälle sitten surautin vielä yhden isomman penaalin kankaanpalasta, jonka sain ohimennen kaverilta. 

Luulen, että nyt voi hyvillä mielin olla seuraavat puoli vuotta ompelematta? No, kesken jäi vielä pussukka, jonka aloitin ja aion joululahjapakettiin, eli olisi vähän pakko vielä jatkaa. :D

Valmis matkaan!

Passi tuoreissa katu-uskottavissa kansissa menossa matkapussukkaan!

Huomenna on aamulla aikaisin lähtö lentokentälle, joten ei ollut yhtään liioitellun aikaista tehdä aikomaani matkapussukkaa.
Ostin taannoin kevyttä kangasta olevan tilavan matkakassin, joka oli siitä kätevä, että sen sisällä on taskuja ja turvanauha kuin olisin sen itse suunnitellut! Tarvitsin passin ja muun elintärkeän aineksen vetävän pussukan siis, jonka saisin kiinnitettyä laukun sisällä turvanauhaan.
Lisäksi meno on halpalentoyhtiöllä, jonne ei saa ottaa mitään käsilaukkuakaan mukaan, vain yhden käsimatkatavaran. En ole koskaan noin tiukoilla säännöillä matkustanut, vaan käsimatkatavaran lisäksi saa yleensä olla "personal item". En ajatellut avaimia, lompakkoa, puhelinta, passia, lippuja ym jonglöörata kuitenkaan käsissä tai taskuissani, vaan pidän ne kentällä mukana kyseisessä pussukassa ja työnnän sen sitten vaikka paidan alle, jos se on ongelma. :D

Tein matkapussukasta kevyen ja littanan ilman tukikankaita tai mitään muotoiluja. Vuori on, ja yksi avotasku. Ja tein pussukan tietty hetki sitten Sinellistä ostamistani ihanista matka-aiheisista kankaista! Kuumailmapallot pääsivät leijailemaan vuorikankaaksi.

Tein pussukkaan pienet lenkit molemmille puolille, joten siihen saa tarvittaessa kiinnitettyä myös hihnan käsilaukkukäyttöön, ja irroitettavan rannelenkkihihnan.

Tasku kohdistui aivan vahingossa melkein täydellisesti vuorin kuviossa..pieni  hajataittovaiva! ;D

Nyt leijun kohti Keski-Eurooppaa, ja tavoitteena on tietysti löytää matkamuistoksi kässäily- ja askartelutarvikkeita! :D

Pikkupussukoita

En ole paljoa ehtinyt ommella viimeaikoina - asia, johon täytyy tehdä korjaus pikapuoliin... Mutta lahjoiksi valmistui pari söpöä pikkupussukkaa. Kummassakin on vetoketjun alla yhteensä 3 taskuosastoa, joten tämä on kätevä lompakkokukkaro. Kun ompelukone ja kaikki tarvikkeet ja tukikankaat ovat kaappeihin survottuina omilla paikoillaan, ompelun aloittaminen on kummallisen vaikeaa, vaikka kangasta olisikin käsillä. Olisipa ompelu/askarteluhuone, jossa kaikki voisi aina olla levällään!

Minimalistinen lompakkotehdas

Mitä ompeluhullu tekee, kun entinen kangaslompakko on likainen ja pitäisi laittaa pesuun?


Ompelee tietysti uuden lompakon, tai oikeastaan kolme!

 Tässä on käytetty kaavana Noodlehead Patternsin Minimalist Wallet-ohjetta. Lompakko on simppelimpi kuin olisin itse lähtenyt keksimään, ja oikeastaan aika tosi nopea ja helppo kasata.

 Ohjeessa on lompakosta kaksi eri kokoa, ihastuin vaihtoehdoista pienempään. Tein itselleni lompakon, johon yhdistin ihanaa vihreää vihanneskangasta (ostos Tallinnasta joltain edellistä edelliseltä kerralta) ja kultaista nahkapaperia yksityiskohdaksi.

Kukkaro on söpön pieni, mutta sinne mahtuu hyvin kaikki kortit ja matkakorttikin! Kolikoille on vetoketjutasku.

Armaksen kanssa oli puhetta jo aikaisemmin, että teen meille Barcelonan matkaa varten "feikkilompakot". Tosin näistä tuli niin söpöjä, että en minä haluaisi näitäkään ensimmäisenä luovuttaa taskuvarkaan käsiin....
Muokkasin tätä kaavaa miehekkäämmäksi pidentämällä läppää ja pienentämällä koristeläpykkeen ihan kapeaksi. Olisi se toiminut ilmankin sitä, mutta korkkikankaan yhdistäminen tuntui hauskalta ajatukselta: se näyttää vähän niin kuin kirjahyllyn reunalta tuon kirjakankaan kanssa. :)

Lahjaksi ystävälle tein vintagehenkisen söpöyslompakon juuri ostamastani pilkkukankaasta. Sisällä on yksityiskohtana vintagetapettihenkistä toista uutta löytökangasta ja väripilkkuna vetoketju. "Snap-tab" koristekaitale on tummanvihreäksi kangasväreillä aikaa sitten värjäämääni korkkikangasta. löytyipä täydellinen käyttökohde sillekin! 

Näitä oli niin kiva tehdä, että ehkä pitää miettiä lompakoita myös joululahjaideoiksi.

Lähikuva!

Kissakassi

Pääkaupunkiseudun kirjastoilla on ihan mahtavia palveluita. Tutustuin vinyylileikkuriin ohimennen, kun selvisi, että kuvan voi kiinnittää myös kotona silittämällä. Googlasin äkkiä netistä jonkin kissakuvan (koska jos ei ole mitään ideaa, kissa on aina hyvä) ja henkilökunnan opastuksella sen saaminen vinyylileikkurista ulos kuvana oli ihan yllättävän helppoa.

 Prässäsin kuvan kotona tälläiseen raitakankaaseen ja ompelin siitä uuden iiiison kangaskassin.

Katsotaanpa, miten kuva kestää! Olisi kiva idea trikoopaitaankin kokeilla tuollaisia kuvia, mutta vähän epäilyttää, miten tuo käyttöä ja varsinkaan pesua kestää.

Matkalaukku

Jei! Koko kesän olen kaipaillut uutta kesälaukkua, ja tulevalle ulkomaanmatkalle olen mielessäni pyöritellyt sopivaa laukkumallia. Pitäisi olla säädettävä hihna, että saa olalle tai yliolan, koko museohyväksyttävän pieni, mutta sen verran iso, että mahtuu vesipullo ja aurinkolasit, ja laukussa pitäisi olla turvallisia vetoketjutaskuja, joihin näppikset eivät heti pääse käsiksi, vaikka käden laukkuun työntäisivätkin.

Lisäksi laukun pitäisi olla menoa ja kulutusta kestävä, eikä kaikkein arimman värinen.

Ehkä voin sanoa, että kaikki ehdot toteutuivat! Yhdistin japanilaista kukkakangasta ja Turusta ostamani käsinpainetun naamakankaan. Molemmissa on harmaa vahva pellava pohjana.

Muokkasin laukulle kaavan viime syksynä tekemäni sammakkolaukun mukaan, koska se on juuri sopivan kokoinen.

Tasku!

Edessä on "sepalustasku", kuten kauniisti sen nimesin. Tähän ei kyllä rahoja laiteta, eikä muuta supertärkeää, mutta ompahan kuitenkin tasku, joka ei ihan heti huuda olemassaoloaan ja kutsu vieraita käsiä puoleensa.

Takasivu, vetoketjutasku saumassa.

Laukun takapuolella eli vartaloa vasten on saumassa samalla sepalusidealla tasku piilossa.

Ja sisällä normaali vetoketjutasku, ja sen takana vielä piilomassa vielä yksi piilosepalus! Lisäksi avotasku ja pari turvanarua avainten ja renksullisen pussukan kiinnitykseen.

Vielä kun hihna olisi puukonkestävä ja laukunvuorissa kevlarikerros, tällä laukulla voisi lähteä kaupunkiloman lisäksi sotaan! :D

Kameralaukkuja ja kaktuksia

Aina sitä luulee, ettei tarvitse yhtään pussukkaa enää, mutta kesäreissuja varten mietin vanhan pokkarikameran elvyttämistä matkaan ja huomasin, ettei sillä ole suojapussukkaa.
Suuntaamme kohta mm. Saksan suuntaan reissuun, ja vaikkakaan ei juuri Berliiniin, niin Berliininkarttakangas vaikutti aika passelilta valinnalta juuri nyt! :D

Ja koska minulla on näemmä taipumusta toistoon, melkein samalla mallilla, mutta tyystin eri tyylillä syntyi myös kamerapussukkalaukku kymmenvuotiaalle vaaleanpunaisen fanille.

Pieni vihdoin-jotain-muuta-kuin-pussukoita-kesänäpräyksenä syntyi kaktusneulatyyny Patchwork & Quilting -lehden ohjeella. Se on niin ihana! Kaktus pääsi ikkunalaudalle lajitovereidensa joukkoon. Tähän voi sitten ohimennen tuikata lattialta löytyvät nuppineulat... :D

Pussukka preerialta

Meillä on kesä! Ihan uskomaton toukokuu lähenee loppuaan, ja paljoakaan ei ole tullut vietettyä aikaa ompelukoneen ääressä. Tälläinen söpöinen Prairie Point Pouch -pussukka piti kuitenkin ommella - ja nooo.. tunnustetaan: itse asiassa neljä kappaletta. Pari lähti jo lahjoiksi uusiin koteihin, enkä edes huomannut ottaa kuvaa niistä talteen.

Hauska sahalaitareuna tehdään taittelemalla pikkuiset kangasneliöt kolmioiksi ja ompelemalla sitten riviin saumaan. Enpä olisi itse keksinyt!

Lisäsin sisälle avotaskun sekä pari korttitaskua, niin pussukka toimii kesäkukkarona sekä puhelimelle että muille muutamille välttämättömyyksille.

Pääsiäisen paidat ja pussukat

Pääsiäinen on ehkä juhlista parhain: aina takuulla 4 päivää vapaata, jotka vietetään ilman julmettua sukulointi-ja päivällisrumbaa, eli toisin sanoen IHANASTI OMISSA OLOISSAAN. Ja lisäksi pääsiäiseen kuuluvat keltaiset tipuset, värikkäät tulppaanit, foliokuoriset pääsiäismunat, mahdollisesti ulkoilu auringon lämmöstä nauttien sekä parhaista parhain: pasha.

Mutta hienointa on tietenkin tuo neljä päivää omaa aikaa. Aikomukseni oli olla supertuottelias ja leffamaratonin lisäksi valmistaa mm. kaapillinen vaatteita, siivota kämppä lattiasta kattoon, harjoitella kalligrafiaa mieluiten tuntitolkulla, maalata akryyliväreillä ja gelliplateilla ja.... . No, aika meni enimmäkseen sohvalla, lattialla ja sängyllä vuorotellen lojuen ja kirjoja lukien sekä tarpeettomia YouTube-videoita katsellen. Jotenkin täysin hullua, miten sitä pitää ottaa stressiä lomapäivien viettämisestä tehokkaasti! Sain minä silti aikaiseksi noin promillen verran tuottavuusodotuksistani. :D

Ompelupuolella tekemislistalla on pino keskeneräisiä ikuisuusprojekteja sekä kaapillinen kankaita ja niihin liittyviä ideoita ehdottoman tarpeellisiksi käyttisvaatteiksi. Aloitin hommaa hieman järkkäilemällä kangaslaatikoitani ja käteen osui hulpiovarastoni, jonka totesin olevan jo aika hyvissä lukemissa. Piti siis toteuttaa ensimmäiseksi  kauan haaveilemani hulpiopussukka! (joka ei projektina tietenkään liittynyt mitenkään siihen, mitä olisi pitänyt ja olisi ollut tarpeellista tehdä. )

Tein pussukan Noodlehead Patternsin Petal Pouch-kaavalla. (Aivan ihana kaava, tämä muoto on niin söpö!)

Armas tunnusti (kun tarpeeksi kovistelin) kaipaavansa uutta penaalia, ja tein samanlaisen kaksivetskarisen Annex Pouchin kuin itselläni on. Armas valitsi kankaakseen maneki nekot. <3 Penaalista tuli niin söpö, että olin vähällä syödä sanani ja pitää sen kuitenkin itse. (onneksi en tarvitse penaalia)

Vaatekangaspinot vähenivät kahdella kankaalla: Kangaskapinan ihanasta kurpitsatrikoosta taistelin pitkähihaisen savupiippukauluksisen paidan, jossa tuntui kaikki menevän pieleen. (ensimmäinen versio onnistuikin liian oivasti)

Olkasaumat vetää eteen, kaula-aukko ahdistaa, paita oli aivan liian suuri joka suuntaan ja pienensin sitä kahteen otteeseen ja lopuksi helma lerpatti vielä todella tyhmästi. Ompelin jatkeeksi vihreää resoria megakaitaleen, jolloin paidasta tuli tunika ja käytettävän mallinen.

Ompeluprojekti oli niin ankea säätö ja olisin toivonut ihanasta kankaasta lopputuloksena jotenkin rakastettavampaa paitaa (ihan kiva siitä tuli loppujen lopuksi, ja mukava päällä), että seuraavaksi surautin simppelillä t-paidan luottokaavalla aikaa sitten varastoidusta pirteän värisestä kaktustrikoosta kesäteepparin.

Kaktuskangas oli edullinen löytö Tallinnan Abakhanista ja olin ajatellut halpaan materiaaliin testaavani jotakin uutta mallia... Mutta näin päin se nyt meni: siitä tuli hyväksi todetulla kaavalla hyvä kesäpaita. :) Sen neonpersikkainen väri ei millään tule kuvasta oikeuksiinsa!

Akkupussi

Ompelun ja kaiken askartelun suhteen on ollut nyt hiljaisempaa. Olen sen sijaan esimerkiksi lukenut, töllöttänyt leffoja ja yrittänyt innostua joogaamisesta. Mutta viime viikonloppuna sain nostettua taas ompelukoneen pöydälle hetkeksi.

Tätä on odotettu lähes 2 vuotta. Sain aikaiseksi suojapussukan varavirtalähdeputikalle. Tämä jöötikkä kulkee mukana pidemmillä retkillä varavirtalähteenä. (Ja kahden PokemonGo-pelaajan taloudessa pidempi retki tarkoittaa yli kolmetuntista kaupunkikävelyä). Tähän asti akkuputikan suojana on toiminut myyntipakkauksena toiminut epämääräinen pahvilaatikko. Nyt se hajosi liitoksistaan, joten estääksemme epämääräisen repunpohjakuonan joutumisen USB-kytkentäaukkoihin, oli minun viimein aktivoiduttava.

Nappi!

Samalla ompeluaktivoitumisella ompelin muuten uuden vetoketjun toppatakkiini! Tästä urotyöstä ei ole kuvatodisteita.

Madame Butterfly

Madame Butterfly on ooppera, jonka näkemisestä olen haaveillut vuosia. Köyhänä opiskelijana tuli käytyä oopperassa enemmän, kun silloin saattoi opiskelijakortilla saada pilkkahintaan lipun saman illan näytökseen -jos tilaa oli. Ilman opiskelija-alea ainoa vaihtoehto on vähintään viiden-kuudenkympin hujakoilla liikkuvat liput, joilla niilläkin saa paikan piippuhyllyltä. Ja kyllä se on pienituloiselle tarpeettoman suolainen hinta, jota ei ihan hirveän usein raaski maksaa!

Houkuttelin Armaan ostamaan liput himotusoopperaani yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi, ja sehän toimi. Lahjojen keksiminen on joillekin vaikeaa ja joillekin vieläkin vaikeampaa, ja tällä hän selvisi tämän vuoden lahjastressistä kuin koira veräjästä. ;)

Oopperaan, siis, jee! Aikomuksenani oli ommella myös oopperamekko (mikä hyvä syy ommella mekko!) uudesta sinisestä ruusukankaasta, mutta en kerennyt keksiä mallia, enkä varsinkaan ommella. Laukun sen sijaan ompelin!

Almandiinilta ostettu aito japanilainen kangas valikoitui itsestään selvästi materiaaliksi. Tein laukusta todella simppelin suorakaiteen muotoisen clutchin, en tehnyt edes mitään hihnaa tai rannelenkkiä, vaan laukku on tuollainen hirvittävän epäkäytännöllinen kädessä pidettävä pussukka. Onneksi oopperatalon vessoissakin on selvästi otettu huomioon, että naisilla on tuollaiset hankalat laukut, eikä laukkua tarvinnut laskea lattialle tai yrittää pitää kainalossa samalla, kun rimpuilee sukkahousujensa kanssa: aina löytyi hylly tai muu taso laukun turvalliselle laskemiselle. :D

Jotta tekele hieman upgreidaantui penaalista clutchiksi, keksin viikkailla siihen viuhkamaiset laskokset. Ja pieneksi lisäyksityiskohdaksi sattumalta olin viime Karnaluksin reissulla onnistunut vahingossa ostamaan täydellisen sävyistä satiiniterenauhaa.

Tuli tosi kiva, ja aika supernopeasti! Viimein alkaa tuntua ajoittain siltä, että ompeluharrastus alkaa tuottaa siinä mielessä hedelmää, että tuollaisen yksinkertaisen pussukan ompelu on ihan tunnin homma vasemalla kädellä. ;) Huom.: ajoittain. ;)

Ja ooppera oli aivan ihana, Puccinin musiikki oli kaunista ja mielenkiintoista - tarina tietysti traaginen, mutta tällä kertaa aika tosi. Ja oli mielenkiintoista miettiä, että kuinka  1800-1900 lukujen taitteessa länsimaissa virinnyt kiinnostus japanilaiseen kulttuuriin ei tietenkään rajoittunut kuvataiteisiin, vaan myös musiikkiin.

Jotain pientä ja kaikenlaisia kokeiluja

On tullut ommeltua kaikkea pientä yksittäistä, joita en ole jaksanut postailla erikseen.

Kaksi-vetoketjuinen pussukka, muunnos penaalista.

Lisää puikkopusseja! Näistä suuri osa jo lähti joulupukin matkaan.

Jossain välissä sain pääteltyä vuoden kesken olleet bamburätit, eli nämä sai otettua projektiläjästä kaappiin ja käyttöön. Jee!

 Kokeilin heti nahkapaperia pieneen pussukkaan. Kaavaan ja kokoon otin mallia kirjekuoresta ja pussukan toiselle puolelle tein sitten "osoitekentän" ja postimerkinkin nahkapaperista. Tämän kokeilun perusteella en nyt ole ihan varma, tykästyinkö tuohon materiaaliin, en ehkä.. Nahkapaperi, ainakin tämä yksilö, jos näitä on jotenkin erilaisia, on aikasta kovaa ja teräväreunaista, todella kartonkimaista -eikä ollenkaan nahkamaista. Ommeltavaa kartonkia, sanoisin, ennemmin.

Mutta hauskoja puolia oli se, että siihen saattoi leimata ja kirjoittaa pesunkestävästi permanent-leimamusteella ja permanent-tussilla. Kokeilin myös värittämistä Inktense-värikynillä, mutta ne eivät kestäneet pesua. (värin pitäisi jämähtää mustemaiseksi ja vedenkestäväksi ja näin ne mielestäni taiteillessa hyvin tekevätkin.)

Pieni ikuisuustarveasia, jonka sain viimein tehtyä, oli pieni neulavihko koneneuloille. Kun vaihtaa materiaalista ja kangaslaadusta toiseen, on ikuinen ongelma, mihin tallettaa vielä käyttökelpoinen vääränlainen neula. Yleensä siis neulatyynyyn, jonka sisuksiin neulat parhaimmassa tapauksessa uppoavat kokonaan, ja ainakaan et ikinä enää tiedä, onko se strech- neula vai tavallinen neula. Neulavihosta tuli rujo pikaversio tarpeeseen: piirsin huopaan ensimmäisellä käteen osuneella tussilla hirvittävän rumin havainnekuvin omat paikat ohuille, paksuille ja trikooneuloille. :D

Ja nyt, suuria uutisia: sain tehtyä viimein puhelimelle suojapussukan, jonne puhelin mahtuu sisään!! Ruma siitä tuli, mutta on käytössä. Samalla se toimii kokeilukappaleena maalatun korkkikankaan kestävyydelle.

 Värjäsin helmiäishohtoisella kangasvärillä maalaamalla korkkikankaan pohjan, ja sen kuivuttua leimailin päälle permanent-leimavärillä.

Helmiäisväri ei nyt taas mielestäni oikein toimi korkkikankaalla, tavallaanhan tästä tuli oikein nätti, mutta halvan tekonahkan näköistä, kun korkki itsessään on kallis ja kaunis orgaaninen materiaali.

Ei metallinhohtoa korkille! -on tämän kokeilun oppi.