Syksyn pimeät illat, tervetuloa

Kesä ei tunnu ilmojen puolesta loppuvan ollenkaan. Olisi jo kiva käyttää takkeja ja huiveja, mutta jos niitä erehtyy ottamaan aamulla päälle, kohta ylimääräisiä vaatteita saa taas kantaa selkä hiessä mukana. :D

Tästä lannistumatta tein kirppiksellä huikean hyviä syyslöytöjä! Armaalle ostin siniraitaisen villahuivin, itselle sashiko-kuvioisen puuvillaisen. Molemmat laatumerkkejä (Massimo Dutti ja Beck Söndergaard)

Löysin myös tosi kivan ja laadukkaan oloisen pitkän Pierre Cavallo-villatakin. Tämä olikin hyvä löytö! Joskus omistin pitkän harmaan villatakin, mutta se oli tajuttoman paksu ja kuuma, ja raivostuttavin ominaisuus siinä oli sen nöyhtäävyys. Kaikki vaatteet oli harmaassa nöyhdässä päivän päätteeksi. Kyseinen villis taisi lähteä aikaa sitten kierrätyskeskukseen.... Ja nyt löysin itselleni uuden! Tämä oli itseasiassa puuvillaa ja akryyliä, joten en usko sen nöyhtäävän, ja toivottavasti ei ole hiostavan kuumakaan.

Lisäksi oli pakko ottaa mukaan nätti kasa tilkkukankaita. Jokaista kangasta on melko pieni tilkku, mutta ne olivat niin somia ja näyttivät sopivilta juuri parhaillaan idea-asteella olevaan seuraavaan tilkkuompelukseen...

Mutta paras löytö oli kyllä tälläinen huikean hieno tuikkulyhtytalo! Olen himoinnut näitä aina joulumarkkinoilla Saksassa ja muualla,  mutta nämä isot ja erityisen hienot talot on kyllä aika hintavia! Ja yleensä aina matkustelen käsimatkatavaroilla, tai ruumaan on menossa korkeintaan reppu, niin koskaan ei ole myöskään tuntunut siltä, että tälläistä taloa saisi mitenkään ehjänä edes kotiin. Mutta nyt mulla on! Ja se on ihan sairaan hieno. :)

Talon pohjassa on merkintä Vilnasta, joten ehkäpä talon malli löytyy sieltä. Vilna onkin vielä itse näkemättä.
Valoisasta ja lämpimästä päivästä huolimatta kaivoin sitten osan muistakin tuikkulyhdyistä esiin, vedin verhot kiinni ja katselin hetken valon kajastusta talon ikkunoista. :) Tervetuloa, pimeät illat.

Lomatuliaisia!

Zentangle-auto Hampurissa

Terveisiä etelänlomalta! Suomessa ilma viileni, mutta me saimme "nauttia" pilvettömän aurikoisista lähes 30 asteen päivistä koko puolentoista viikon loman Amsterdamissa ja Saksan puolella. Etelässä Bonnissa näytti mittari 31 astetta varjolämpötilaa ja se oli jo aikamoista... :O Varsinkin kun varustauduttiin lomaan ajatuksella, että ehkä on jotain 16-20 astetta ja sateita. Niimpä sitten aivan turhaan repuntäytteenä oli mukana sekä hupparia, paksummat farkut, vedenpitävää takkia ja sateenvarjot. :D

No mukavahan se oli, ettei tarvinnut varpaat kohmeessa mennä märissä kengissä! Sen sijaan oli selkä märkänä hiestä koko ajan, ja onneksi pakatessa lopulta heitin varmuuden vuoksi mukaan yhden ohuen viskoosimekon. :D Mutta siis ainakin yhden ison repun verran olisi ollut vähemmän kannettavaa, jos olisi ottanut palelemis- ja kastumisriskin, kyllä vähän harmitti roudata täysin turhaa tavaraa mukana. Ja kuinka paljon enemmän olisikaan mahtunut kangasostoksia mukaan ilman tätä turhaa kuormaa!! :D

Siihen tärkeimpään, eli askartelu-ja kässäilyostoksiin!

Pienen "interreilimme" ensimmäisessä kohteessa Amsterdamissa törmäsin vahingossa siihen ilmeisesti noin ainoaan kangaskauppaan, jonka olin etukäteenkin jo googlaillessa löytänyt, mutta päättänyt jättää huomiotta (koska kangas painaa!). Ja voi että, se oli mahtava putiikki! Suomen hintoihin nähden melko edukasta, ja mieletön valikoima kaikkia ihania kankaita.

Kauppa oli nimeltään N&N Stoffen ja osoite Albert Cuypstraat 146. Kadulla on ilmeisesti jokaisena viikonpäivänä klo 10-18 krääsä/vihannes/vohveli/kirppismarkkinat, joten kangaskauppa samoin kuin muut liikkeet ja kahvilat jäävät värikkään kojuhulinan taakse piiloon. Oikein kivaa shoppailu-, syömis- ja kahvittelualuetta muutenkin: tunnelma markkinakadun kiireestä huolimatta rennompi kuin ydinkeskustassa.

Luulen, että tänne pitää joskus palata ison matkalaukun kanssa. :D
Päädyin neljään 50-60cm palaan laukku-/kangaskassi-/tyynynpäällis-/pussukkamateriaalia, mutta kyllä olisi tehnyt mieli vaikka mitä! Hauskoja trikoita, useita kartta-aiheisia paksuja puuvilloja, upeita gobeliineja (joista oli tosi vaikeaa valita yksi ihanin laukkukangas), laadukkaan oloista tekonahkaa vaikka missä väreissä (päädyin teräksenharmaaseen) ja sitten ne vaatekankaat tietty - niitä en edes viitsinyt katsoa, kun tila- ja kantokyky oli reissulla rajallinen ja tietysti kankaita kotona odottamassa ihan riittävästi.

Loppumatkastakin shoppailuni olivat varsin maltilliset! Amsterdamissa löytyi myös leimailukauppa, ja sieltä nappasin matkamuistoksi mukaan kanavataloleimasimen sekä vaikean valinnan tuloksena useiden mahtavien sävyjen maailmasta yhden shimmering-suklaanruskean leimavärityynyn sekä superglitteriskimaltelevan embossausjauheen. Ihan pikku-pikkupikkuruinen leimasin oikealla oli pakko ostaa Lyypekistä turisticenterin matkamuisto-osastolta. Koko Saksan läpi (Köln, Bonn, Hampuri ja Lyypekki) kolusin kioskien ja kirjakauppojen lehtiosastoja mahtavien kässälehtien toivossa. Lähtiessä Hampurin lentokentän kioskista sitten löytyi Burdan plus-versio, jossa oli ihan kivan näköisiä vaatemalleja.

Ja koska tapanani on ollut esitellä blogissa myös kirppistelylöytöjäni, vilautetaan nyt sitten vielä kaikki muutkin ostokseni. Kuparin väriset Reebokin lenkkarit olivat mahtava löytö second hand-putiikista Bonnissa, sillä iskin niihin silmäni kaupan ikkunassa täällä Helsingissä jo varmaan pari vuotta sitten, enkä sittemmin enää löytänyt niitä mistään kivijalka- tai nettikaupasta, kun ajatus nimenomaan näistä jäi kaihertamaan mieltä. Olin siis varsin iloinen löytäessäni uudenveroiset parilla kympillä! Samasta second hand-putiikista oli pakko ottaa mukaan pikkurahalla myös fancy laukku, joka sopii yhteen hienostelulompakkoni kanssa, sekä kiva musta-valkoinen huivi. Kukka-loaferit olivat kesäkengät tarpeeseen Deichmannilta (josta olisi tehnyt mieli ostaa vähintään seitsemät erittäin kivat ja edulliset kengät, mutta....:( ) ja Tenavat-huivi oli pakko saada. Nämä kaksi viimeistä juttua olivat ihan uutena-kaupasta-ostoksia, mutta menköön samaan shoppailulöytökasaan. :)

Viimeistellyt ompelukset

Onneksi lauantaina oli vähän viileämpää, eikä superkaunis ja lämmin kesäpäivä, niin ei ollut niiiiin suuri synti nyhrätä koko päivää sisällä.

Iloinen lastenpaita aikuiselle!

Sienipaita tuli valmiiksi. (Armaalle aiotut sienibokserit onneksi ei, sillä niihin aikomani pieni punainen trikoopala löysi paremman tarkoituksen.) Sienikangasta oli vain 60cm pala, joten tein runsaan helmaresorin, jotta sain paidasta riittävän ja mukavan pitkän.

Perjantaina kirppistelin tuollaisen Marimekon mansikkaisen tuubimekon, josta ei tullut otettua ennen-kuvaa, joten kuva muokatusta mekosta:

Tuubiyläosaan lisätty miehusta- ja hihapala

Leikkasin alkuperäisestä mekosta irti vain tuubin yläosasta kumppari- ja kiristysnauhakujan, ja lisäsin yksinkertaisen yläosakappaleen hihoineen.

Nauhakujasoirosta sain vielä mansikkaisen kanttauksen pääntielle ja siirsin merkkilapunkin paikalleen. :D

Yläosa piteni huomattavasti, kun mansikkakangas tuli alunperin rinnan yläpuolelle asti, ja punaista uutta kangasta on verraten enemmän kuin tavallaan oli tarve. Koko mekko valuu ekstrakankaan myötä hieman väljemmin ja näyttää rennommalta, eli hyvä tuli! Uskomaton juttu oli, että kompeissani oli juuri tuo punainen trikoopala (jonka ostin joskus aikomuksenani tehdä musta-punaiset alikeompelusäärystimet), joka oli juuri sopivan kokoinen niin ettei hukkaan jäänyt kuin pienet soirot,  ja että se oli vielä täsmälleen oikean mansikanpunainen rimmatakseen tämän mekon kanssa. Joskus käy tuuri!

Fiksasin myös taannoin tekemäni dinomekon taskulliseksi tunikapaidaksi. Yritin pitkää mekkoa pukea ylleni monta kertaa, ja aina päädyin viikkaamaan sen takaisin kaappiin, kun kyllä se vaan kaikella asustamisyritykselläkin näytti vain päälle unohtuneelta yöpaidalta.

Vein helmasta reilun palan ja taiteilin vyötärösaumaan taskut, jotta saumalle tuli jokin järkevä tarkoitus. Tähän ähräykseen meni useampi tunti, mutta ehkä se oli sen arvoista siinä mielessä, että yksi vaate valmistui käyttöön eikä jäänyt turhana täyttämään kaappia ja odottamaan kierrätykseen menoa.

Superfiksut ostokset Kangaskapinalta!

Värikkäiden ja lapsellisten printtien vastapainoksi kerkesin ostaa hirvittävän fiksusti mustaa laatutrikoota legginseihin (olen kovasti kaivannut mustia sellaisia) ja kauniin harmaata, josta haikailen kätevää jokapaikan taskumekkoa. Siinä siis seuraavat projektisuunnitelmat muutaman kymmenen muun uuden ja vanhan idean lisäksi...

Joulunvihaaja lämpenee

Tänä vuonna tuli askarreltua siis jopa joulukortit -ja ehkä tämänkertaiseen jouluinnostukseen liittyy, että viimeinkin sain myös tahtoni läpi ja vietettyä joulua mukavasti kotona Raksun kanssa. Vuoden pimeimmän ajan juhlanvietto oli tänä vuonna siis ehkä sellaista kuin sen kuuluisi olla: mukavaa oloa lämpimässä sisällä, lautapelejä, hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

Hauska 1700-lukuisen mallin mukaan tehty BIRIBI-lautapeli oli viimevuotinen joululahjani lautapelejä harrastavalle Raksulleni. Nyt kerettiin testata sitä ensimmäisen kerran. Sopi linnatunnelmaan kynttilänvalossa, vielä kun olisi pukeutunut peliä varten silkkiin ja turnyyreihin. :)

Pari viikkoa sitten löysin kirppikseltä hienot House Doctorin kynttilätuikut. Pidän timanttisesta muodosta ja metallin ja lasin yhdistelmästä.

Perinteisesti aikuisiässä joulu on minulla ollut rättiväsyneenä 17 päivän vapaattoman työputken jälkeen väkisin raahautumista paikasta toiseen, yleensä pakkasessa tai myrskyssä bussipysäkeillä tuntitolkulla jäisenä seisten. Ja sitten järkyttävän kolmen päivän väkinäisen olon ja riepotuksen ja ällöttävänmakuisten limppujen ja loorien väkisinnielemisen jälkeen raikkaana taas töihin. Ellen ole ollut 40 asteen kuumeessa ja keuhkotulehduksessa. Ehkä ei ihme, että olen vihannut joulua?

No mutta, kaksi kokonaista päivää kotona! Olen innoissani! Paketista sain muun muassa ystävältäni upeat itseneulotut sukat. Aivan ihanat, en taida raaskia käyttää näitä edes, etteivät nuhjaannu!

Toisen roska... on toisen uusi sisustus

Jo vuosia sitten dyykkasin eräältä punavuorelaisen sisäpihan roskalavalta mahtavan puulaatikon. Kellariin jemmattuna se on odottanut uutta elämäänsä, ja nyt uuden hienon ja kompaktin sohvan myötä tuntui, että laatikko viimeinkin mahtuisi pieneen asuntoomme. Armas keksi, että ruuvaamalla pyörät alle laatikosta saadaan helposti liikuteltava yhdistetty hylly ja sohvapöytä.

 Joten tällä kertaa duunaushomma oli armaan hallussa, minä ainoastaan jynssäsin pinttyneen harmaan pölyn laatikon pinnasta.

Tämä on ihan uskomattoman hieno löytö mielestäni, olisi kiva tietää laatikon tarina. Jonkinlainen vanha rahtilaatikko se on.

Hienot köysikahvat..

..ja leimat!

Mutta nyt sillä on pyörät alla ja se toimii sivupöydän ja säilytystilan lisäksi sohvapöytänä, ja ehkä se (ja pyörät) kestävät käyttöä vaikka penkkitarkoituksessakin.( Sitten vain toivotaan, ettei siihen ole pesiytynyt joitakin ötököitä... :O No tuskimpa, roskalavalla oli tyhjennettynä tavaraa vanhoista varastoista, ei asunnoista ja meidän kellarissakaan ötököillä ei olisi mitään ruokaa ollut tarjolla tässä muutamaan vuoteen.. joten, toivon parasta.)

Sisustus elää ja matto puuttuu: toivon, että täydellinen matto tulee jostain kohta vastaan -tai sitten sopivana hetkenä osaan tehdä juuri haluamani itse. :)

Olkkariin tuli ihan uusi ilme ja henki hetkessä: tuo sohvakin nimittäin kannettiin sisään juuri ja entinen uudelle omistajalleen. Kummasti asioita vain tapahtuu, kun sanoo tarpeeksi ponnekkaasti ääneen asioita, kuten vaikkapa että "Olen niin kyllästynyt tuohon PUNAISEEN väriin, haluan harmaan sohvan!". Ja nyt on harmaa sohva, joka sitäpaitsi on mukavampi kahden istua JA vie vähemmän tilaa kuin entinen. En onneksi aikeistani huolimatta kerennyt kaavoittaa ja ommella vanhalle sohvalle huppua. :D

Vanha sohva ja sohvanurkkaus vielä eilen...

Kotini on linnani

Olen tainnut mainita, että 2015 loppusyksyllä siivosin oikein urakalla? Aloittelin valtavaa kaikki-komerot-ja-laatikot-läpi-ja-turhat-veks-urakkaa pintapuolisesti, kunnes homma lähti hienosti lapasesta luettuani Marie Kondon Konmari-kirjan.
Järjestellessäni paikkoja totesin jo muutenkin aavistelemani seikan, että osasyy siihen, miksi kaikenmaailman nyssäkkää ja laatikkoa pyörii lattioilla on se, että komerot ja laatikostot olivat niin huonosti järjestettyjä, ettei sinne mahtunut mitään, vaikkei niissä välttämättä ollut mitään. Mitään tarpeellista ainakaan.

Uudet sohvatyynyt. Kangas Euron alelaareista vuosia sitten, terenyöri Karnaluksista vuosia sitten.

Siispä nyt kodissa puhaltavat uudet raikkaat tuulet: tavarat ovat omilla paikoillaan, ja yhdenkään paikka ei ole lojumassa jossain lattialla tai pöydällä sen takia, ettei se mahtuisi johonkin kaappiin tai laatikkoon.

Uusi kesäpaita: kangas Eurokangas. Omaa taidetta, kangaskissa on käsityötä virosta ja venetsialainen naamio on Kroatiasta.

(Tilapäisesti täällä tosin lojuu vaikka mitä, niinkuin esim. juuri nyt taidetarvikkeita, kolme laatikollista kankaita ja pyykkivuori, joka pitäisi viikata kaappiin.)

Viikkosiivous on helppo: ei tarvitse kuin laittaa tavarat omille paikoilleen ja pyyhkiä pölyt ja imuroida. Ihanaa! Ei tavarakasojen siirtelyä paikasta toiseen.

Luksuslöytö kirppikseltä: uudenveroiset Terhi Pölkki-nilkkurit. Taustalla siintää Armaan nikkaroiman jakaran jalat.

Tämän uuden ihanan kotifiiliksen myötä olen viimein jossain määrin innostunut sisustamisesta.
 Seinille olen ripustellut hassujen postikorttien sijaan omaa taidetta, kulahtaneet verhot menivät vaihtoon ja siivotessa pois heittämilleni mukamasvillamatoille (oikeasti, ne olivat siinä kunnossa, että kukaan niitä ei olisi halunnut kierrättää lattioilleen) löytyi raikkaan vaaleat seuraajat.

Uusi verho. Kangas: Eurokangas

Armas aikoo hioa ja maalata uudestaan rapistuneet mustat ruokapöydäntuolit ja oma-aloitteisesti myös otti ja liimaili paikoilleen repsottavia tapetinkulmia. Ihanaa oĺla kotona! :)