Paitasunnuntai -kankaiden tuhoamisprojekti osa 4/XX

Kankaiden tuhoamisprojekti etenee kuin humalainen: yksi askel eteen, kaksi taakse. Kaksi kangasta tuli tuhottua tänään: yksi viimeisistä Tallinnanostoksista ja yksi sitä edellisestä EK-hurahduksesta. Ja kangaskasan saldo on kuitenkin taas kolme kangasta plussalla verrattuna viikontakaiseen. Jonkinlaisena mittarina takaraivossa vaivaa se, että kangasvarastojeni "pitäisi" mahtua niille määräämiini laatikoihin, ja niin tilanne nyt ei ole ollut pitkään aikaan suhteellisen reippaasta ompelemisesta huolimatta. Ja ylitsepursuava pino senkuin kasvaa, vaikka tarkoitus olisi vähetä..

 

 Tänään tuli valmiiksi kuitenkin joskus pari viikkoa takaperin palasiksi leikattu kukonaskelteepaita sekä sen inspiroimana samaa kaavaa varioiden pidempi taskutunikaversio uudesta kankaasta.

Taskuversiosta tuli ihan kiva, eikä se päällä ollessaan pussita kuten kuvassa. Seuraavan voisin tehdä vielä vähän pidemmän ja tehdä taskuille omat pussit. Taskut on kyllä aina mukavaa luksusta vaatteissa. :)

Näistä tuli tälläisiä kivoja rönttöpaitoja, joita ei tarvitse varoa, kun kankaat oli kerrankin niin halpoja! Yhteensä nämä kustansivat reilusti alle kympin. Plus päivän töitä, mutta ei nyt lasketa sitä..

Pikainen leimailukollaasi

Kollaasi kuudesta sivusta/korttipohjasta

Ihanalla Teemakuun Kollaasit- ryhmällä on helmikuun teemana ollut luovistelu grafiikalla ja/tai  omatekoisella leimasimella. Niin mun juttu! Mutta vaikka haasteteema on kummitellut takaraivossa koko -ihan liian lyhyen- helmikuun, en ole ehtinyt ottaa askartelu- ja taiteilukamppeita esille. Oikeastaan tuntuu, etten ole ylipäänsä ehtinyt istua kotona.

Viimeisimpiä askarteluostoksiani: ihania teippejä, joita ei kai voi olla liikaa, vaikkei niitä mihinkään käytäkään, keväisen raikkaan värinen setti leimavärityynyjä ja testiksi kaksi Distress-sarjan tussikynää, jotka muuten olivat aika huippuja!

Eilen kahdeksan aikaan illalla tuumasin, että jaksan olla vielä ainakin tunnin hereillä ja kannoin pöydän ääreen kauan sitten keskenjääneitä korttipohjia, uudet askarteluostokseni, joiden pitäisi aina välittömästi saada aikaan luovuuden purskaus, sekä vanhat itsekaiverretut pyyhekumileimasimeni.

Itsetehtyjä leimasimia pyyhekumeihin kaivertaen.

Tälläistä syntyi, kun lisäsin vain jotain jo aloitttuihin pohjiin:
Näissä kolmessa on vesiväreillä tehty pohja ja leimattu päälle omatekoisilla leimasimilla.

Vesivärit + itsekaiverretty leimasin.

Vesivärit + itsekaiverretty leimasin.

Vesivärit + itsekaiverretty leimasin.

Näissä on haasteeseen kuuluvana tekniikkana pohjalla monotypia, joita olen tehnyt Gelliplatella:

Monotypia + päälle värikynillä ja tusseilla värittelyä

Monotypia + päälle leimailua omatekoisella leimasimella.

Monotypia, joka on tehty mm. kuplamuovilla leimailemalla. Ampparit päällä ovat valmisleimasimesta, eivät siis omaa tekoani!

Kangashamsteri Tallinnassa

Viimeisimpiä kangasostoksia on ompelua vaille valmiina tuotoksina (ihan oikeasti, pari vaatetta on leikattuna!), joten jo oli aikakin saada lisää uusia kankaita. Päivä Karnaluksissa-reissulla mukaan tarttui seuraavaa:

Ihan vain tarpeellista! Vetoketjua ja muuta härpäkettä tuleviin takkeihin ja reppuihin, framilon-kumpparia, tukikangasta, nyöriä kengännauhoiksi ja vahvaa kumpparia tulevaan kenkäajatukseen. Lisää neuloja ja testiin kaksoisneula.

Ainoat heräteostokset olivat oikeastaan jätti-iso polvekenauha, jonka nähdessäni tiesin haluavani sitä johonkin tulevaan tilkkukassiin tai -reppuun, ja heksagon-mallinteet, jotka olivat myös kallein (8,50) yksittäinen tavara näistä.

Toki erilaisia tälläisiä mallinteita olin himoinnut jo aikaisemmin, ettei tämä nyt ihan heräte ollut. Matkapuuhana olikin juuri heksatilkkuilua mukana ja pienin mallinne oli juuri samankokoinen, kuin käsivaralla piirtämäni tuuman-per-sivu-kaava omiin tilkkuihini. Nyt saa helposti piirrettyä ja leikattua lisää tasakokoisia heksatilkkuja. :) Ensi kerralla ostoslistalla on kolmiomallinteet. :P

Näihin räiskyvän iloisiin bambulankoihin oli pakko sortua, vaikka ne olivat puolet ohuempaa laatua, kuin tähän mennessä käytössä olleet rättilankani. Ehkä näistä tuleekin kivan ohuita rättelöitä, tai sitten ei toimi ollenkaan? Pitää kokeilla pian!

Karnaluksista ei tällä kertaa erehtynyt mukaan kankaita - oikeastaan unohdin tarkemmin katsoakaan niitä siellä. Naapurin Abakhan Fabrics, josta en ole ennen löytänyt kangasosastolta muuta kuin karmeaa polyesteriä, avasi nyt reitin sydämeeni ja syvälle luottotililleni (vaikkakin oli kyllä paljon edukkaampaa kuin kotosuomessa).

Kärpäskangas on joustamatonta puuvillaa, ja sitä oli jäljellä vain 1,20m, joten siitä tulee lyhythihainen paita. Loput 3 kangasta ovat trikoita ja niistä tulee kaiketikin myös jotain paita/tunikajuttuja. Kirkkaankirjavasta riittää toisaalta myös leggarit JA joku pieni toppi.

Ihanaa! Nyt pesemään kankaita ja ompelemaan uutta.

Uusi jättikassi

Edes jotain valmista tullut viimepäivinä: uusi jättikassi kurssitarvikkeille. Harva valmiskassi (=lue: ei yksikään) vetää sisäänsä A3-koon kansioita. Kaksi edellistä riittävän iso kassia on harhautunut säilytinhommiin ja tarvitsin grafiikkakurssin kamoille ja papereille uuden kuljettimen. EK:n palalaareilla ihastuin tähän kankaaseen ja turautin siitä samantien uuden kassin.

On se niin nätti kuin jättikassi voi vain olla. :)

Ikuisuustilkku

Löysin arkistoista kuvan keskeneräisestä lurkkitilkkuprojektistani. Siitä piti tulla päiväpeitto ja mitasta puuttuukin enää muistaakseni 30-40cm tilkkua joka reunaan. Työhön tuli kyllästys viimeksi kun taisin saada paikoilleen nuo kuvassa mallaillut kaitaleet. Tuntui, että koko peitosta oli tulossa ihan susiruma ja ettei se tuntunut enää siltä, että haluaisin sitä minnekään nähtäville.

No, tällälailla muutaman kuukauden tauon jälkeen, eihän se niin mahdottomalta näytä. Jospa saisin sen tempaistua valmiiksi joskus. Tietysti halusin peitosta myös kaksipuoleisen, eli "pikkuprojektina" pitää sommitella vielä toinen jättitilkkupeitto (joka olisi oikeasti suunniteltu ja kauniinvärinen ja mielettömän silmäämiellyttävä) ja sitten yhdistää nämä. Hei vaan, palataan asiaan.

Pussukkatehtailua

Yksi hame ja yksi mekkokokeilu (josta on tulossa katastrofaalinen säätö) on leikattuna, kutsuva läjä uusia kankaita odottaa ja pää on täynnä ideoita, mutta en ole ehtinyt ompelemaan mitään.

Noh, paitsi muutaman pussukan tässä viikon sisään. Innostuin tuhlaamaan kangas- ja vetskarivarastoja, kun hyväntekeväisyyteen oli tarve (kuulostaapa jenkkiläiskeski-ikäiseltä)  simppeleille penaaleille.

Siinä samalla tein yhden pussukkan ihan itselleni, kun tuo tipu/munakangas oli niin ylitsepääsemättömän söpöä. Ja sitä varten sitä palasen joskus taannoin ostinkin, että halusin siitä itselleni taas yhden penaalitarvikepussukan (jotenkin niitä aina tarvitsee). Varastoista löytyi täydellisen tipunkeltainen vetskari ja kokonaisuus on iih!

Valmiiksi leikatun Marimekkohameeni reunamilta jäi kangasta sen verran, että niistä lahjapenaalin lisäksi sai vielä meikkipussi/mikäikinäpussukan anopille synttärilahjaksi. Kerrankin mukavasti ajoissa, viikko aikaa vielä pakata se!

Jättiunikkokankaasta sai hauskasti erilaiset palaset pussukan etu- ja takapuolelle.

Timanttimekko - ensimmäinen yritys

Timanttimekkoa on väännetty trikoosta kaikissa ompelublogeissa. Väänsin omaani pari viikkoa takaperin joustamattomasta ohuesta viskoosista. Tästä kankaasta on pitänyt jonkinlainen mekko tulla, mutta se on odottanut jotain printtiään tasapainottavaa vähemmän mummoa mallia. Ja timanttihan on siten tähän juuri sopiva kokeilu.

Tarjoiluehdotus. Kaava about niinkuin näin. Ai jessus, kun on kamala näky. Tässä mekko on ommeltuna ja nurinpäin käännettynä, viikattuna puoliksi.

Tämä on hyväksi havaitun paitakaavan mukaan leikattu vyötärölle asti, ja siitä alaspäin sitten ihan vapaalla kädellä tavoiteltavan muodon mukaan, eli tuommoinen vinkeä lapanen.

Oikeinpäin käännettynä ja helma ja saumat sinne päin suoristettuna about niinkuin tämän näköinen tekele. Taskupussit on upotettu sisäpuolelle.

Selästä tuli alkujaan liian pitkä ja taskut jäivät liian alas, ja lyhensin mekkoa vyötäröltä. Näytti liian säkiltä, ja taiteilin rintamuotolaskosten lisäksi vyötärölle neljät muotolaskokset. Siinä askarrellessa huomasin, kuinka tuo ohut liruviskoosi kertakaikkiaan alkoi itsekseen repeillä saumoista. Olkasaumat hiutuivat irti ja askartelin sinne jatkopalat ja ompelin uudestaan. Vyötärösauma ja muotolaskokset repeytyvät irti kiihtyvällä vauhdilla tätä kirjoittaessani.

Kuva credits: Armas. Yläviistosta otettu kuva suorastaan tasapainottaa leveän helman ihan normaalin näköiseksi.

Tulihan kokeiltua. Valmis mekko on sinänsä muodoltaan ihan käytettävä, mutta helma jäi pikkaisen liian lyhyeksi, kun jouduin sitä nostamaan. Malli on myös kiva hoikalle tai tasapaksun muotoiselle tai hartiapainotteselle vartalotyypille, ei niinkään imarteleva valmiiksi päärynäiselle lantion leveyttä korostavan muotonsa puolesta. Mutta niin kauan kuin lopputulema ei ole täysin mittasuhteeton, heivautan hanskaa sille, että aina nyt pitäisi olla pukeutunut täydelliseen siluettiin. Jos jonkun silmä tästä menee pilalle, omapa on ongelmansa.

Ei tätä mekkoa kuitenkaan julkisille paikoille kehtaa viedä, kun en tiedä, mikä sauma hiutuu irti seuraavaksi. Mutta toisaalta ja toistaiseksi, jos alla on musta toppi ja mustat sukkikset, reikiä ei ihan heti huomaa ainakaan niin kauan kuin ei istu helman päälle ja repeä koko vaate puoliksi.

Taustalla: Liian lyhyeksi käännetty verho on Armaan käsialaa! Odotan hetkeä, jolloin se alkaa sattua silmiin niin paljon, että jaksan kiivetä katonrajaan fiksaamaan asian.

Kuva yllä: Kokeilin myös vetäistä taskut ulos ja edessä solmuun, ja tämähän oli ihan toimivan näköinen malli myös. Solmukietaisu peittää juuri tässä nimenomaisessa yksilössä armollisesti muutamat vyötösaumasta hiutuvat reiät.

Kenties kun seuraava sopiva kangas tulee vastaan, saan tästä nyt hyvän mallin seuraavaa yritystä varten. Vyötärö ja taskut ovat oikealla korkeudella, helmaa vaan hiukan pidemmäksi, niin hyvä tulee. Taskupussien pohjalle voi kenties ommella kiinni vielä jotain sitomisnauhaa tai lenksut kietaisumallikäyttöä ajatellen.