Pussukkaa moninkerroin

Viikonloppuna vietimme pienimuotoisen ompeluseuramme kanssa pussukkapäivää. Voi hyvää päivää; luulisi, ettei näitä tarvitse enää yhtäkään, mutta jotenkin kummasti joka pussukkaan löytyy lopulta aina tavaraa säilytettäväksi ja aina niitä on yhtä kiva näprätä.

Isompi clutch-kokoinen ja pienemmät pikkulompakkokokoiset on tehty samalla idealla hieman varioiden.

Kahdesta tai kolmesta osastosta koostuvan pussukan sulkee yksi vetoketju.

Isommassa pussukassa on kolme osaa, joista keskimmäisessä on erikseen vielä vetoketjusuljenta. Yhteensä tässä on viisi taskua!

Päällisosien kankaisiin pistoilin nopeasti vähän lisäpiristettä ennen kokoamista.



Inspiraatiovideo ja ohjeet tälläisen tekemiseen löytyy tässä: https://www.youtube.com/watch?v=Pieh3adUwbg

Pienempi versio koostuu kahdesta pussukasta yhteisellä vetokejulla, ja väliin jää vielä yksi avoin taskuosasto. Tästä pikkupussukkaversiosta tuli mun uusi rakkauslompakko. Ja tuo kangas!! <3<3<3 Kissakangas on Almandiinista.

Kaavat tähän on 12x14cm kokoiset saumanvaroineen, ja ihan tuurilla keskitaskusta tuli juuri sopiva HSL:n matkakortille, kun ompelin keskitaskun 2,5cm päästä reunoista.

Tein lahjaksi toisen samanlaisen söpöstä hippokankaasta.

Vasemmalla on
sivuprofiilikuva pussukoista. Isommassa näkyy vielä vetoketjullinen kolmas osasto keskellä.


Näitä tekee mieli tehdä vielä lisää. :P

Ompelutarvikepussukka

Netin syövereistä kaverini oli löytänyt inspiksen söpöön ompelutarvikepussukkaan, josta tietty innostuin heti. Tästä linkistä löytyy alkuperäisen pussukka, jonka kaverini oli bongannut, ja jota mukaellen tein myös oman pussukkani.
 
 Miksei tälläinen ole tullut mieleenkään? Reissuissa kankaanpalat, sakset, langat ja muut tykötarpeet ovat pyörineet minulla mukana sulassa sekasotkussa yhden pussukan sisällä.
Tässä kätevässä kokoontaitettavassa setissä kulkee mukana kaikki tarvittava hyvässä järjestyksessä.

 Pussukasta löytyy vetokejutasku ja avotasku, oma kolo saksille, ratkojalle, liidulle, sormustimelle, langanpujottajalle ja kynälle sekä pieni neulatyyny. Pari lankarullaa saa mukaan pujottamalla ne nyöriin ja solmimalla kiinni. Ja, nauhaa etsiessäni löysinkin hiljattaisen heräteostokseni, pätkän mittanauhakuvioista nauhaa. Eli lankarullien kiinnitysnauhani toimii samalla myös mittanauhana!

On se aika söpö. Ja kätevä.

Tilkkukuume jatkuu: ohje mystiseen kolmiopäätypussukkaan

Pari viikkoa kului koskematta kankaisiin, mutta nyt ovat tilkkuprojektit taas valloillaan. Ystävä tartutti pari uutta ideaa: erikoisella tavalla kasattavan kanttiterepussukan, sekä kätevän ja söpön ompelutarvikepussukan, joka on myös jo työn alla.

Tämä kanttipussukka oli muotonsa ja tekotapansa puolesta hauskaa vaihtelua pussukkamaniaan. Harmaan ja keltaisen liitto on hieno ja tämä pussukka on kooltaan passeli meikkipussiksi. Heti piti aloittaa seuraavakin, jotta sain vaihekuvat talteen itsellenikin muistiin teko-ohjeeksi. Oli nimittäin melko erikoinen valmistusprosessi!

Kelta-harmaan pussukan tilkkupala oli noin 21x31cm kokoinen, seuraavasta halusin vähän isomman ja kokosin summassa noin 27x37cm kokoisen tilkkupalan. Mitoilla ei ole niin väliä, kunhan pala muistuttaa A4-paperin tapaista suorakulmiota.

Lisäksi tarvitaan tilkkupalan pitkän sivun pituiset ja noin 7-8cm levyiset kangassuikaleet (2 kpl) kanttaukseen sekä tilkkupalaa hieman isompi kangaspala, josta tulee sekä vuori, päädyt että yläkäänteet yhdellä iskulla. Tämä isompi kangaspala on hyvä olla yksivärinen ja sellainen, joka toimii yhtä hyvin sekä oikealta että nurjalta puoleltaan. Myös jos se olisi hieman tukevampaa kangasta, homma helpottuu. Tämä pinkki satiini oli melkoista löröä ja hankala saada pysymään paikoillaan vaikeissa ompeluvaiheissa.

Tarvikkeet: tilkkupala(tai muu kiva kangaspala), sitä noin 6cm suuntaansa isompi (yksivärinen) kangaspala ja kangassuikaleet kanttaukseen.

Kanttaa tilkkupalan pitkät sivut. Silitä kangassuikale pitkittäin puoliksi ja kiinnitä tilkkupalan reunoihin. Risareunat samaan suuntaan ja ompele noin 7mm-sentin päästä. Taita näin syntynyt kanttaus reunan yli nurjalle ja silitä. Huomaa, että kanttinauha nurjalla menee pidemmälle kuin oikealla puolella, siten että kanttaus kiinnittyy seuraavassa ompeluvaiheessa kun ommellaan kantin edellistä ommelta pitkin. Leikkaa samanvaroja kapeammaksi, jos näin ei muuten meinaa käydä.

Aseta tilkkupala vuoripalan päälle siten, että reunoja jää yhtäläiset määrät sen ylä- ja alapuolelle. Neulaa paikalleen ja ompele kanttauksen ommelta pitkin. Nurjalle käännetty kanttinauhan puoli jää tikkauksen alle ja koko systeemi kiinnittyy samalla vuorikankaaseen.

Nyt on ommeltu siten, että kanttaus jää törölleen, aivan kanttinauhan sisäpuolen reunasta, edellistä ommeljuovaa pitkin.

Sitten käännetään yläreunat, silitetään ja ommellaan.

Ompele vetoketju. Vetokejun liepeet jäävät lerpattamaan nurjalle. Jos jaksaisi, ne voisi vielä peittää jollakin nauhalla..

Sitten mystisimpien vaiheiden vuoro: käännä nurin, muista jättää vetoketju auki ja ompele kumpikin pääty kuten kuvassa oikea puoli: juuri tereen ulkoreunoja hipoen ensin suoraan alas reunataitteen alarenaan asti ja sitten vinosti alanurkkaan, jättäen saumavarasentin nurkkaan.

Sama lähikuvassa, ylimääräinen kangas poisleikattuna.

Sitten perinteinen alakulman sisäänotto vaikeimmin ikinä. Eli pohjaa taitetaan nurkasta kohti sivusaumaa siten, että pohjan keskikohta menee samansuuntaisesti sivusauman kanssa. Nipistetään nurkasta kolmion mallinen alue ja ommellaan se kuten kuvassa näkyvää tikkiä pitkin.  Töröttävä kantti on nostettava kohti pussukan sisäpuolta ja tähdättävä ommel kantin edellistä ommelta hipoen kulman poikki. Vetoketjupaininjalka tai muu sopiva erikoisjalka saattaa olla kätevä tässä kohtaa.

Kaiken tämän kryptisen jumpan lopputuloksena on kolmiopäädyt.

Valmis!

Valmistustapa on vaikea, tämä pitäisi näyttää kädestä pitäen. Mutta toivottavasti kokeneelle pussukkatehtailijalle ohje avautuu. Ei aloittelijoille!

Ja jos tämän tekotavan keksijä tai joku alkuperäinen ohjelinkki löytyy jostain, linkkaan sen ehdottomasti tänne ja kumarran viekkaan ohjeen keksijän suuntaan syvään! :)

Sitä saa, mitä tilaa..

..ainakin jos itse tekee, ja hakusessa on kerrankin riittävän kokoinen penaali. Nyt mahtuu kerrankin koko tussivarasto yhteen pussukkaan.

Sinne uppoaa, eikä tee edes tiukkaa.

Ja, no, oikeastaan tästä tuli niin söpö, että saas nähdä, raaskinko ihan vaan kuitenkaan penaalina seisottaa pöytälaatikossa. Kulkeehan tässä myös mukana vaikka puolet käsilaukun sisällöstä tai käsityötarpeita tai..

Tilkkujen käsin nyhertäminen vei aikaa, mutta oli hauskaa. Ja vaikka toisin luulisi, yllättävän nopeasti etenevää hommaa silti.

Ja koska koristetikkailu kuuluu erottamattomasti tilkkutöihin, keksin "harakanvarvas"-pistot, jotka ikään kuin näyttävät pitävän tilkkuja yhdessä.

On nämä tilkkunyherrykset kumma laji, jotenkin niin kovin koukuttavaa puuhaa. Minkähänlaisen tilkkupussukan sitä sitten keksisi tarvita.... :P

Kissakassi

En tunnustaudu mitenkään jouluihmiseksi, mutta aloitin tämän kissakassin ompelun viime huhtikuussa synttärilahjayllätykseksi ystävälle, joka lahjoitti minulle tuon kissakankaan... ja noh, koska nyt oli jo marraskuu, syntymäpäivät ohi ja joulu tulossa, niin kunnostauduin saattamaan kissakassin valmiiksi ja pakettiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Sisäpuolella vetoketjutasku

Käsin tikattu yksityiskohta tekee paljon kokonaisvaikutelmassa

kissakassi

Reipasta loppuunsaattamista siivitti myös tieto tulevasta käsileikkauksestani, joten oli parempi toimia niin kauan, kuin tässä vielä oli 2 kättä käytettävissä. Mutta ei hätää, sukkapuikot pysyy jo kädessä, että eiköhän tässä kohta painita jo taas täysillä. :D

Painiskelua ja sipulointia

Ihastuin ideaani sipulin käyttämisestä leimasimena. Ystävän kanssa intouduimme pitämään kunnon sipulointipäivän ja painoimme yksissä tuumin sipulisia kasseja ja pellavaliinoja joululahjaideoiksi (ideoiksi siksi, että nämä tekee ehkä mieli pitää vain itse).

sipulia..

sipulia...

Yhden halkileikatun sipulin painojälki näyttikin niin paljon ratamon lehdeltä, että siitä kehittyi ratamokassi. Täydensin sipulilla painetut lehdet siveltimellä vedetyillä kukinnoilla ja lopuksi ompelin kassin yläreunaan erikseen kangastussilla pellavalle kirjoitetun kasvin tieteellisen nimen sekä kirjoin juuret. Tästä tuli kyllä hienointa vähään aikaan ja nyt on hortonomiystävän joululahja jo paketissa... :)

sipulia... ohoh, eikä kun piharatamo

sipulipainettu piharatamo lähikuvassa