Kaksi kärpästä

Ostin lähinnä värin vuoksi ihanan paidan. Tai oikeastaan sen ainoa vika oli helmassa oleva kuminauha, joka sai paidan pussittamaan ylläni purjeen lailla. Jo kaupassa päätin, että otan paidan ja leikkaan vain kumpparin pois.

Sen teinkin, ja heti samana iltana. Ja jotenkin samaan rytäkkään muistin ammoisina aikoina tekemäni trikoohameen, jonka ongelma oli se, ettei se oikein tahtonut pysyä päällä. Joten tha-daa! -tunnenpa itseni käteväksi ja aikaansaavaksi- samalla tempaisulla ompelin irtileikatun kumpparin kyseisen hameen vyötärölle.

Hame sai nyt myös lisäksi pienen mangonkeltaisen efektin, ja entistä parempihan siitä tuli!

Joulupukinpajan tägiosasto valmistautuu

Olen hirvittävän huono lahjojen paketoija. Ajatukset on kauniita, mutta tosi tilanteessa lykkään lahjan paketointia siihen pisteeseen, että jos hyvin käy, ehdin kääräistä sen paperiin muovipussin sijaan ja ehkä löydän siihen narua päälle. Tekemiäni kortteja en löydä siihen hätään.Toimivan tussin ehkä. Todella surkeaa. Vaikka käytettyyn hedelmäpussiin kääräistyt lahjani alkavat olla jonkinlainen (jonkun mielestä) hauska sisäpiirijuttu, olisi silti kiva joskus kunnostautua nätin lahjan paketoijana.

No joo, käteen osui siis tälläinen tägiaihioiden varasto, jotka ajattelin hoidella valmiiksi odottamaan hetkeä, että niitä tarvitaan! Olen säästänyt talteen tägit vaatteista ja sitten minulla oli muutamia skräppikartongista peräisin olevia tägejä (ostin siis aikoinaan k.o. skräppikartongin juuri siksi, että sitten minulla olisi nättejä lahjapakettitägejä), jotka itsessään kuitenkin ovat sen verran hentoa materiaalia, että käyttöä varten haluaisin tukea ne liimaamalla taustalle ekstrapaperia.

Pikkaisen kättä sekalaisten puoliksi leimattujen ja puoliksi aloitettujen paperiprojektien ja paperileikkeiden sekaan, saksia ja liimaa, ja tha-daa!! Nyt minulla on muutamia tägejä odottamassa niin joulua kuin pääsiäistä tai muutakin tilannetta... Näillä päästään ainakin alkuun.

Tarrapaita ysärityyliin

Tuossa kesällä kävimme kaverin kanssa kirjastossa lainaamassa vinyylileikkuria, kun se oli ollut kokeilulistalla jo pitkään. Minulla oli suunnitteilla musta t-paita, johon prässäisin kiinni mustia ötököitä tai kissoja. Lisäksi printtasin pinkkejä perhosia pussukoiden koristelu mielessä.
Ohjeiden mukaan askarreltiin ja tulostettiin vinyylit, maksettiinkin tietysti, ja kotona sitten huomattiin, että eihän ne olleet leikkautuneet kunnolla. Eli ei mitään mahdollisuutta saada suunniteltuja kuvioita irti tarrapohjasta. Tietty minulla oli jo paita leikattuna ja silitysrauta kuumana, joten siinä kun sitten paloi kangasta, aikaa ja hermot, päädyin leikkelemään vinyylistä kaikista ehjistä kohdista paremman idean puutteessa pieniä kolmioita, ja prässäsin ne paidan etukappaleen yläosaan kiinni.

Ei tästä siis tullut yhtään sellainen kuin aikomus oli, mutta ihan kiva!  Lyhyt ja leveä paita tuo mieleen kasari-ysärin, ja kolmiokuviointi vahvistaa tätä vintagefibaa.

Jätin sitten vielä helman huolittelematta, joten se lerppuu ysärityylisenä crop-top-helmana. Alle tarvitsee topin, ettei napa vilku, joten taidanpa vielä leikellä helman hapsuiksi!

Nyt nähdään, kestävätkö prässätyt vinyylipalat käyttöä ja pesua.

Viimeistellyt ompelukset

Onneksi lauantaina oli vähän viileämpää, eikä superkaunis ja lämmin kesäpäivä, niin ei ollut niiiiin suuri synti nyhrätä koko päivää sisällä.

Iloinen lastenpaita aikuiselle!

Sienipaita tuli valmiiksi. (Armaalle aiotut sienibokserit onneksi ei, sillä niihin aikomani pieni punainen trikoopala löysi paremman tarkoituksen.) Sienikangasta oli vain 60cm pala, joten tein runsaan helmaresorin, jotta sain paidasta riittävän ja mukavan pitkän.

Perjantaina kirppistelin tuollaisen Marimekon mansikkaisen tuubimekon, josta ei tullut otettua ennen-kuvaa, joten kuva muokatusta mekosta:

Tuubiyläosaan lisätty miehusta- ja hihapala

Leikkasin alkuperäisestä mekosta irti vain tuubin yläosasta kumppari- ja kiristysnauhakujan, ja lisäsin yksinkertaisen yläosakappaleen hihoineen.

Nauhakujasoirosta sain vielä mansikkaisen kanttauksen pääntielle ja siirsin merkkilapunkin paikalleen. :D

Yläosa piteni huomattavasti, kun mansikkakangas tuli alunperin rinnan yläpuolelle asti, ja punaista uutta kangasta on verraten enemmän kuin tavallaan oli tarve. Koko mekko valuu ekstrakankaan myötä hieman väljemmin ja näyttää rennommalta, eli hyvä tuli! Uskomaton juttu oli, että kompeissani oli juuri tuo punainen trikoopala (jonka ostin joskus aikomuksenani tehdä musta-punaiset alikeompelusäärystimet), joka oli juuri sopivan kokoinen niin ettei hukkaan jäänyt kuin pienet soirot,  ja että se oli vielä täsmälleen oikean mansikanpunainen rimmatakseen tämän mekon kanssa. Joskus käy tuuri!

Fiksasin myös taannoin tekemäni dinomekon taskulliseksi tunikapaidaksi. Yritin pitkää mekkoa pukea ylleni monta kertaa, ja aina päädyin viikkaamaan sen takaisin kaappiin, kun kyllä se vaan kaikella asustamisyritykselläkin näytti vain päälle unohtuneelta yöpaidalta.

Vein helmasta reilun palan ja taiteilin vyötärösaumaan taskut, jotta saumalle tuli jokin järkevä tarkoitus. Tähän ähräykseen meni useampi tunti, mutta ehkä se oli sen arvoista siinä mielessä, että yksi vaate valmistui käyttöön eikä jäänyt turhana täyttämään kaappia ja odottamaan kierrätykseen menoa.

Superfiksut ostokset Kangaskapinalta!

Värikkäiden ja lapsellisten printtien vastapainoksi kerkesin ostaa hirvittävän fiksusti mustaa laatutrikoota legginseihin (olen kovasti kaivannut mustia sellaisia) ja kauniin harmaata, josta haikailen kätevää jokapaikan taskumekkoa. Siinä siis seuraavat projektisuunnitelmat muutaman kymmenen muun uuden ja vanhan idean lisäksi...

Kirjankansi-haaste, 3/6

Reseptivihkosemme/-leikekokoelmamme kaipasi todellakin pientä päivitystä ja kansia ympärilleen. Otin kansituunauksen uhriksi puoliksi käytetyn kovakantisen kierrelehtiön ja liimasin ja kirjoitin sen sivuille vain suosikkireseptimme. Koska sivuista oli osa jo käytetty ja revitty pois, kirjasessa on runsaasti tilaa liimata tavaraa jäljellä oleville sivuille.
Vanhat kannet pohjustin ensin valkoisella gessolla.

Uudet kuviot kansiin tein Gelliplaten avulla, nostaen värin levyn pinnasta pakkausteipillä, jolloin kirjan kannet saivat samalla veden ja tomaattikastikkeen kestävän pinnan. Pakkausteippi tarttuneiden värien ja kuvioiden kera liimaantui vielä hyvin suoraan kirjan pintaan. Kannen mitalla on kolme pakkausteippisoiroa vierekkäin:

Toisesta suunnasta pyhitin kirjan ruoka- ja leipäresepteille, ympärikääntäen sivuilla löytyy makeiden leipomusten ohjeet:

Sitten kun reseptit vastakin muistaisi kirjoittaa tai liimata talteen edes tällä ruuat ja makeat-jaottelulla kirjan eri puolille, epätoivoinen ohjeiden etsiminen on hitusen helpompaa. ;)

Tässä vielä lähikuvaa kansista:

Ruokareseptipuolen kansissa tuli käytettyä mm. itse tekemääni appelsiininkukkaleimasinta.

Herkkupuolen kansissa on mm. kuplamuovin avulla painettuja ympyröitä, jotka itselleni toivat mieleen granaattiomenan sisuksen.

Toisen roska... on toisen uusi sisustus

Jo vuosia sitten dyykkasin eräältä punavuorelaisen sisäpihan roskalavalta mahtavan puulaatikon. Kellariin jemmattuna se on odottanut uutta elämäänsä, ja nyt uuden hienon ja kompaktin sohvan myötä tuntui, että laatikko viimeinkin mahtuisi pieneen asuntoomme. Armas keksi, että ruuvaamalla pyörät alle laatikosta saadaan helposti liikuteltava yhdistetty hylly ja sohvapöytä.

 Joten tällä kertaa duunaushomma oli armaan hallussa, minä ainoastaan jynssäsin pinttyneen harmaan pölyn laatikon pinnasta.

Tämä on ihan uskomattoman hieno löytö mielestäni, olisi kiva tietää laatikon tarina. Jonkinlainen vanha rahtilaatikko se on.

Hienot köysikahvat..

..ja leimat!

Mutta nyt sillä on pyörät alla ja se toimii sivupöydän ja säilytystilan lisäksi sohvapöytänä, ja ehkä se (ja pyörät) kestävät käyttöä vaikka penkkitarkoituksessakin.( Sitten vain toivotaan, ettei siihen ole pesiytynyt joitakin ötököitä... :O No tuskimpa, roskalavalla oli tyhjennettynä tavaraa vanhoista varastoista, ei asunnoista ja meidän kellarissakaan ötököillä ei olisi mitään ruokaa ollut tarjolla tässä muutamaan vuoteen.. joten, toivon parasta.)

Sisustus elää ja matto puuttuu: toivon, että täydellinen matto tulee jostain kohta vastaan -tai sitten sopivana hetkenä osaan tehdä juuri haluamani itse. :)

Olkkariin tuli ihan uusi ilme ja henki hetkessä: tuo sohvakin nimittäin kannettiin sisään juuri ja entinen uudelle omistajalleen. Kummasti asioita vain tapahtuu, kun sanoo tarpeeksi ponnekkaasti ääneen asioita, kuten vaikkapa että "Olen niin kyllästynyt tuohon PUNAISEEN väriin, haluan harmaan sohvan!". Ja nyt on harmaa sohva, joka sitäpaitsi on mukavampi kahden istua JA vie vähemmän tilaa kuin entinen. En onneksi aikeistani huolimatta kerennyt kaavoittaa ja ommella vanhalle sohvalle huppua. :D

Vanha sohva ja sohvanurkkaus vielä eilen...

Tilkkuhylkiön uusi elämä

Olin heittänyt tilkkulaatikkoon aikoinani kasaamani hameen, jota en sitten ikinä käyttänyt, koska se oli vähän liian lyhyt toimiakseen mukavasti lievästi A-linjaisena (lue: hameessa ei pyllistetä, eikä kuljeta ilmalla, jolloin on minkäänlaista ilmavirtaa liikkeellä). Mutta kangas oli ihana!

Meinasin jo tarttua saksiin ja pistää hauskan kankaan pilkkeiksi, kun tajusin, että hyvänen aika, olen tehnyt hameeseen oikein taskutkin ja kiinteän vuorin. Niinpä sitten uhrasin parikymmentä senttiä (eli ratkaisevan määrän, että kankaasta ikinä tuleekaan sitä mitä aioin eli hihakasta mekkoa) viime Tallinnanreissulla onnessani löytämääni mustaa puuvillasatiinia ja jatkoin helmaa tällä mustalla kaitaleella.

 Olisihan kiva saada kuvatuksi näitä vaatteita päälläkin, mutta se selfietikku ja muut studio-olosuhteet puuttuvat edelleen...

Lopputuloksesta tuli hauskempi kuin arvasinkaan. En tajunnutkaan, että musta puuvillasatiini oli sen verran ohutta, että sehän on jopa hieman läpikuultavaa. Joten hameen alimmainen kaitale kuultaa sitten hieman läpi polvien paikkeilla ja keventää samalla hameen ilmettä juuri ratkaisevasti. Hame muuttui tönkön tyttömäisestä ihan niinkuin jopa tyylikkään goottivivahtavaksi. Jota voi käyttääkin. Hei, peukku!