Kortteja ja Art Journalia

Jipii, tässä on oikein ylpeä olo, että postaan tänne jotakin tekemääni, enkä ostamaani tarviketta.

Korttiaskartelin kokeillen uusia tekniikoita ja jippoja. Tein pohjia leimaillen vesivärejä ja Distress-värejä akryyliblokilla. Yksi niistä tuli tuli käyttöön korttiin:

Kortin oikeaan laitaan onnistuin suhraamaan jonkin liimaläiskän ja kun yritin pyyhkiä sitä pois, läiskän lisäksi laitaan jäi valkoinen suhru. Eli keksinen siihen päälle vielä jotain..

Monta taustaa odottaa vielä käyttöä, en tullut kuvanneeksi niitä, vaan pakkasin jo kasaan, joten niistä seuraavalla kerralla enemmän.

Kokeilin myös hauskaa, jos oikein muistan, "triple stamping"-nimellä googlesta/Youtubesta löytyvää tekniikkaa. Siinä kootaan kortin etumus kolmesta päällekkäisestä paperinpalasta, jotka liimataan kevyesti yhteen leimailun ajaksi. Sitten irroitetaan toisistaan, liimataan palat hitusen isommille taustapapereille ja sitten liimataan takaisin yhteen, niin kuin ne olivat.

Leimailin paljon käyttämiäni ötököitä ja liilasta kartongista tehosteväriset kehykset. Kun leimailee lomittain toistensa päälle oleville papereille, reunan kohtaan tuppaa jäämään "portaan" vuoksi valkoinen kolo. Tässä se ei haittaa!
Lopputulos on aika jännittävän näköinen ja näyttää vaivalloisemmaltakin valmistaa!

Kauan aikaa sitten kokosin gelliplate-printtisivuista kirjasen, johon tarkoitukseni on ollut suhrailla jotain luovaa, käyttää siis Art Journalina. Aika hiljaista on ollut kaikki nämä vuodet, mutta nyt kokeilin (viime postauksessa vilauttamaani) Jane Davenportin kasvoleimasinsettiä suoraan tähän kirjaan.
Leimasetissä on kasvojen ääriviivat ja useita irrallisia vaihtoehtoja silmiksi, nenänpääksi ja suuksi. Innostuin, kuin näin leimasetin, ja sillä leikkiminen oli todella hauskaa! Valmiille, epätasaisen väriselle pohjalle oli helppo alkaa rakentaa kasvoista tarinaa.

Vasemmanpuoleiset kasvot saivat kaveriksi perhoset, joihin kokeilin sellaista joskus kauan sitten näkemääni leimailuideaa, että Distress-muisteilla väritettyyn leimasimeen suihkastaan pinnalle vettä ja sitten painetaan. Tein sen värejä vaihdellen kolme kertaa päällekäin kumpaankin perhoseen.
Olipa kummallista, että tämäkin jippo muistui nyt mieleen ja kokeilin ensimmäistä kertaa, vaikka tuon vinkin näin jostain videolta jo varmaan vuosia sitten tai pari vuotta ainakin. :D

Oikeanpuoleiset kasvot kuuluvat mehiläiskuningatterelle. Teema oli aika itsestäänselvä lähtien lämpimän keltaisesta kuplamuoviprintillä kuvioidusta gelliprintistä. Näihinkin kasvoihin väritin leimailujen lisäksi vajostukset. Leimatut mehiläiset ja kukat vaatettavat kuningattaren.

Joulupukinpajan tägiosasto valmistautuu

Olen hirvittävän huono lahjojen paketoija. Ajatukset on kauniita, mutta tosi tilanteessa lykkään lahjan paketointia siihen pisteeseen, että jos hyvin käy, ehdin kääräistä sen paperiin muovipussin sijaan ja ehkä löydän siihen narua päälle. Tekemiäni kortteja en löydä siihen hätään.Toimivan tussin ehkä. Todella surkeaa. Vaikka käytettyyn hedelmäpussiin kääräistyt lahjani alkavat olla jonkinlainen (jonkun mielestä) hauska sisäpiirijuttu, olisi silti kiva joskus kunnostautua nätin lahjan paketoijana.

No joo, käteen osui siis tälläinen tägiaihioiden varasto, jotka ajattelin hoidella valmiiksi odottamaan hetkeä, että niitä tarvitaan! Olen säästänyt talteen tägit vaatteista ja sitten minulla oli muutamia skräppikartongista peräisin olevia tägejä (ostin siis aikoinaan k.o. skräppikartongin juuri siksi, että sitten minulla olisi nättejä lahjapakettitägejä), jotka itsessään kuitenkin ovat sen verran hentoa materiaalia, että käyttöä varten haluaisin tukea ne liimaamalla taustalle ekstrapaperia.

Pikkaisen kättä sekalaisten puoliksi leimattujen ja puoliksi aloitettujen paperiprojektien ja paperileikkeiden sekaan, saksia ja liimaa, ja tha-daa!! Nyt minulla on muutamia tägejä odottamassa niin joulua kuin pääsiäistä tai muutakin tilannetta... Näillä päästään ainakin alkuun.

Synttärikortteja

Kiitos peruskoulun, suhteeni vesiväreihin on edelleen hieman traumaattinen. Päätin nyt kuitenkin kokeilla tälläistä ideaa: hyödyntää vesivärin ominaisuutta levitä märällä pinnalla. Saatoin nähdä jonkin videon, josta sain idean kokeilla.

Ja näistähän tuli aika makeita! Tein kukintojen kohdalle pelkällä vedellä ensin haluamani muotoiset "lätäköt" ja lisäsin sitten vesiväriä. Ensin vaaleaampaa koko alueelle, ja sitten syöttämällä kukan juuresta aina tummempaa väriä, joka sitten levisi märällä pinnalla eteenpäin.

Olin suorastaan äimistynyt siitä, että se toimi näin hyvin.
Lisäsin kapealla mustalla tussilla varret ja yksityiskohtia ja vesivärillä lainehtivaa nurmikkoa ja roiskeita.

Äimistyneisyys kertoo siitä, että huolimatta tosiasiasta, että peruskoulussa 9 vuoden ajan kaikki piirrustukset piti pilata lisäämällä niihin vesiväriä, en ole koskaan tajunnut, miten tätä mediaa pitäisi käyttää.

Tämä oli niin kivaa ja nopeaa korttiaskartelua, että täytyy muistaa tämä.. Nyt on kaverille kortti ja pari ekstrakappaletta varastossa!

Omin käsin

mixed media

Muistin juuri, että jäi kesken lupaamani postaussarja erään tuotteliaan taideviikonlopun suorituksista. Tässä yksi työ, josta pidän erityisesti. Tulihan siitä hauska katsella muutenkin, mutta eniten olen ylpeä sen taustatarinasta.

valokuva neulanreikäkameralla

Työn pohjana on itseottamani valokuva. Ja valokuva on otettu itserakennetulla kenkälaatikkokameralla ja kehitetty itse ensimmäisellä kerrallani ikinä pimiöpuuhissa. Tästä yli vuoden takaisesta neulanreikäkamerakurssistakin lupasin lisää kertoa jo silloin ajat sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tässä siitä lisää nyt tämän kuvan verran. :D

Tuo valokuva löytyy siirrettynä maalauksen pohjalta, valokuvan muotoisen muusta maalauksesta erottuvan suorakulmion voi erottaa maalauksen vasemmalla puolella. Tulostin valokuvan hieman luonnollista kokoaan isompana lasertulostimella negatiiviksi käännettynä. Binderillä siirrettynä kuva kopioitu siis taas positiivina. Jatkoin työtä maalaamalla akryyliväreillä ihan vähäsen siirretyn kuvan päälle ja jatkaen maisemaa kuvan yli.

Tässä on vielä skannatut kopiot muistiinpanoineen alkuperäisistä negatiiveista ja niistä kehitetyistä kuvista, kuvat saa klikkaamalla isommiksi:

 Otin samasta kohtaa kuvan sekä kenkälaatikkokameralla että "pokkari"versiolla, huomattavasti kenkälaatikkoa pienemmällä pahvilaatikkokameralla. Pikkukamerassa oli puolikas valokuvapaperi valottumassa ja siihen jäi hauska epäkesko vinjetti reunoille-kuvapaperi oli siis pikkaisen iso eikä kameran reiästä tuleva valotus riitä kuvapaperin reunoille asti.

 Kuvien alle olen näemmä merkinnyt negatiivien tapauksessa valotusajat ja positiivien kohdalla kehitysajat. Äkkiä häipyy mielestä tuollaiset tiedot, onneksi kirjoitin ylös jotakin ja nyt voin vain taas ihmetellä, mihin sitä ihminen kykenee yksinkertaisilla välineillä, kemikaaleilla ja sekunteja laskemalla.

Maalissa!

Ompas ollut hiljaiseloa. Niin täällä blogissa kuin kaiken duunailun suhteen. Vietin tuossa pitkän viikonlopun mixedmedia-taiteilun parissa ja siinä kolmessa päivässä tuli saatua aikaiseksi aika monta kuvaa!

Kaikkia en saanut vielä kuvattua, niin esittelen tässä pari ensimmäistä ja odotellaan parempia valaistusolosuhteita, ettei tarvitse lopuista niin hirveän kellertävänsynkkiä kuvaversioita esitellä. :)

Tällä kertaa ajattelin panostaa ja kokeilla kuvansiirtoa valokuvista ja jestas, että se olikin hauskaa hommaa. Pienellä lisäyksellä sai melkoisen näyttäviä teoksia aikaiseksi.

Tässä on alkuperäinen ottamani kuva Eläinmuseon näytepurkkihyllystä:

valokuva

Siirrettynä se kääntyy pelikuvaksi, ja koska kuvassa oli tumma pohja ja huono valaistus, purkit jäivät alunperin hyvin viitteellisiksi vaaleiksi läiskiksi.

Mixed media, koko A4

Maalasin akryyleillä hyvin hentoisesti esiin hyllynreunoja, purkit ja koska kuvasta ei enää oikein selvääkään saanut, keksin itse hahmoja hyllyille ja purkkeihin. Nyt on myös useimmilla niistä pimeydessä kiiluvat silmät.

Toinen vastaava kuvansiirtotempaus sai alkunsa ottamastani kuvasta Helsingin keskustan alla kulkevasta käytävästä, Citykäytäväkö on nimeltään. Sattui tyhjä hetki, eikä siellä kulkenut ketään muita, niin nappasin kuvan oudosta shakkiruutulattiaisesta pylväikkötilasta.

valokuva

Mixed media, koko A4

Käytävästä tulikin avaruusasema. Käänsin kuvan peilikuvan lisäksi ylösalaisin, niin että ruutulattia tuli katoksi. Avaruusteema sai alkunsa, kun kuva siirtäessäni repesi tuosta planeettojen kohdalta. Reikiä peittämään sitten vähän niikuin itsestään syntyi planeettapallerot.

Kuvat on siirretty gessolla ja akryylimaaleilla pohjustetulle vesivärilehtiöpaperille Binderin avulla. Binder, myydään myös ihan kuvansiirtoaineen nimellä, on kirkkaaksi kuivuvaa akryylipohjaista tavaraa, jossa on voimakas liima mukana (jotenkin näin, ei kovin tieteellinen selitys). Tavalliselle kopiopaperille laserprintatun kuvan musteet siirtyvät, liimautuvat, binderin avulla pohjaan ja itse kopiopaperi hinkkaillaan kuvan kunnolla kuivuttua irti.

Sormenjäljet meinaavat kadota hinkkaushommassa, mutta ainakin nämä kuvat syntyivät hinkkausoperaation jälkeen hyvin hienovaraisella vaivannäöllä.