Passinkannet nahkapaperista

Tämä työ vaati kaksi vuotta aikomusta ja kaksi minuuttia toimintaa. Vanhat passinkanteni lahosivat viimein täydellisesti osiin, joten ehdottomasti todellakin tarvitsin uudet suojakannet.

Katu-uskottavat passinkannet!

Onneksi komerosta löytyi sopivasti A4-kokoinen pala nahkapaperia, jonka olin joskus jo esivalmistellut eli liottanut ja rypistellyt. Katsoin hieman kokomallia vanhoista suojakansista ja piirsin yksinkertaisesti "kaavan" lyikkärillä suoraan nahkapaperille länttäämällä passin avonaisena päälle ja jättämällä tarpeeksi tilaa ympärille. A4:stä jäi passin kokoisen palan lisäksi sopivat suirot kansien sisätaskuiksi. Etukannen puolelle tuli lisäksi viistoon leikattu ylimääräinen tasku, johon sopii tuikkasta talteen rokotuskortti ja sairasvakuutuskortti. Hukkaan jäi vain pieni pala, jonka leikkasin viiston taskun reunasta.

Koneessakin oli ällistyksekseni valmiina juuri sopivan väriset langat, asetin kannenpalaset paikoilleen nipsuttimien avulla ja ompelin ympäri. Koko juttuun ei oikeasti mennyt paria minuuttia kauempaa. Silti tätä on pitänyt lykätä ikuisuuden... :D

Ja tässä nahkapaperi-materiaalissahan on oivaa juuri tämä, että raakareunat on ihan ok ja nimenomaan hyvännäköiset, joten ompelu oli sillä selvä! Ilman tukemisia, kääntämisiä, kanttaamisia, päärmäämisiä tai silityksiä heti valmista.

Harkitsin kansien koristelua tussilla doodlailemalla, mutta kokeilu jämäpalaan osoitti, että tuo micron-tussi ainakin leviää, vaikka kuinka kuivattelisi, eli antaa olla näin. :)

Minimalistinen lompakkotehdas

Mitä ompeluhullu tekee, kun entinen kangaslompakko on likainen ja pitäisi laittaa pesuun?


Ompelee tietysti uuden lompakon, tai oikeastaan kolme!

 Tässä on käytetty kaavana Noodlehead Patternsin Minimalist Wallet-ohjetta. Lompakko on simppelimpi kuin olisin itse lähtenyt keksimään, ja oikeastaan aika tosi nopea ja helppo kasata.

 Ohjeessa on lompakosta kaksi eri kokoa, ihastuin vaihtoehdoista pienempään. Tein itselleni lompakon, johon yhdistin ihanaa vihreää vihanneskangasta (ostos Tallinnasta joltain edellistä edelliseltä kerralta) ja kultaista nahkapaperia yksityiskohdaksi.

Kukkaro on söpön pieni, mutta sinne mahtuu hyvin kaikki kortit ja matkakorttikin! Kolikoille on vetoketjutasku.

Armaksen kanssa oli puhetta jo aikaisemmin, että teen meille Barcelonan matkaa varten "feikkilompakot". Tosin näistä tuli niin söpöjä, että en minä haluaisi näitäkään ensimmäisenä luovuttaa taskuvarkaan käsiin....
Muokkasin tätä kaavaa miehekkäämmäksi pidentämällä läppää ja pienentämällä koristeläpykkeen ihan kapeaksi. Olisi se toiminut ilmankin sitä, mutta korkkikankaan yhdistäminen tuntui hauskalta ajatukselta: se näyttää vähän niin kuin kirjahyllyn reunalta tuon kirjakankaan kanssa. :)

Lahjaksi ystävälle tein vintagehenkisen söpöyslompakon juuri ostamastani pilkkukankaasta. Sisällä on yksityiskohtana vintagetapettihenkistä toista uutta löytökangasta ja väripilkkuna vetoketju. "Snap-tab" koristekaitale on tummanvihreäksi kangasväreillä aikaa sitten värjäämääni korkkikangasta. löytyipä täydellinen käyttökohde sillekin! 

Näitä oli niin kiva tehdä, että ehkä pitää miettiä lompakoita myös joululahjaideoiksi.

Lähikuva!

Jotain pientä ja kaikenlaisia kokeiluja

On tullut ommeltua kaikkea pientä yksittäistä, joita en ole jaksanut postailla erikseen.

Kaksi-vetoketjuinen pussukka, muunnos penaalista.

Lisää puikkopusseja! Näistä suuri osa jo lähti joulupukin matkaan.

Jossain välissä sain pääteltyä vuoden kesken olleet bamburätit, eli nämä sai otettua projektiläjästä kaappiin ja käyttöön. Jee!

 Kokeilin heti nahkapaperia pieneen pussukkaan. Kaavaan ja kokoon otin mallia kirjekuoresta ja pussukan toiselle puolelle tein sitten "osoitekentän" ja postimerkinkin nahkapaperista. Tämän kokeilun perusteella en nyt ole ihan varma, tykästyinkö tuohon materiaaliin, en ehkä.. Nahkapaperi, ainakin tämä yksilö, jos näitä on jotenkin erilaisia, on aikasta kovaa ja teräväreunaista, todella kartonkimaista -eikä ollenkaan nahkamaista. Ommeltavaa kartonkia, sanoisin, ennemmin.

Mutta hauskoja puolia oli se, että siihen saattoi leimata ja kirjoittaa pesunkestävästi permanent-leimamusteella ja permanent-tussilla. Kokeilin myös värittämistä Inktense-värikynillä, mutta ne eivät kestäneet pesua. (värin pitäisi jämähtää mustemaiseksi ja vedenkestäväksi ja näin ne mielestäni taiteillessa hyvin tekevätkin.)

Pieni ikuisuustarveasia, jonka sain viimein tehtyä, oli pieni neulavihko koneneuloille. Kun vaihtaa materiaalista ja kangaslaadusta toiseen, on ikuinen ongelma, mihin tallettaa vielä käyttökelpoinen vääränlainen neula. Yleensä siis neulatyynyyn, jonka sisuksiin neulat parhaimmassa tapauksessa uppoavat kokonaan, ja ainakaan et ikinä enää tiedä, onko se strech- neula vai tavallinen neula. Neulavihosta tuli rujo pikaversio tarpeeseen: piirsin huopaan ensimmäisellä käteen osuneella tussilla hirvittävän rumin havainnekuvin omat paikat ohuille, paksuille ja trikooneuloille. :D

Ja nyt, suuria uutisia: sain tehtyä viimein puhelimelle suojapussukan, jonne puhelin mahtuu sisään!! Ruma siitä tuli, mutta on käytössä. Samalla se toimii kokeilukappaleena maalatun korkkikankaan kestävyydelle.

 Värjäsin helmiäishohtoisella kangasvärillä maalaamalla korkkikankaan pohjan, ja sen kuivuttua leimailin päälle permanent-leimavärillä.

Helmiäisväri ei nyt taas mielestäni oikein toimi korkkikankaalla, tavallaanhan tästä tuli oikein nätti, mutta halvan tekonahkan näköistä, kun korkki itsessään on kallis ja kaunis orgaaninen materiaali.

Ei metallinhohtoa korkille! -on tämän kokeilun oppi.