Timanttimekko - ensimmäinen yritys

Timanttimekkoa on väännetty trikoosta kaikissa ompelublogeissa. Väänsin omaani pari viikkoa takaperin joustamattomasta ohuesta viskoosista. Tästä kankaasta on pitänyt jonkinlainen mekko tulla, mutta se on odottanut jotain printtiään tasapainottavaa vähemmän mummoa mallia. Ja timanttihan on siten tähän juuri sopiva kokeilu.

Tarjoiluehdotus. Kaava about niinkuin näin. Ai jessus, kun on kamala näky. Tässä mekko on ommeltuna ja nurinpäin käännettynä, viikattuna puoliksi.

Tämä on hyväksi havaitun paitakaavan mukaan leikattu vyötärölle asti, ja siitä alaspäin sitten ihan vapaalla kädellä tavoiteltavan muodon mukaan, eli tuommoinen vinkeä lapanen.

Oikeinpäin käännettynä ja helma ja saumat sinne päin suoristettuna about niinkuin tämän näköinen tekele. Taskupussit on upotettu sisäpuolelle.

Selästä tuli alkujaan liian pitkä ja taskut jäivät liian alas, ja lyhensin mekkoa vyötäröltä. Näytti liian säkiltä, ja taiteilin rintamuotolaskosten lisäksi vyötärölle neljät muotolaskokset. Siinä askarrellessa huomasin, kuinka tuo ohut liruviskoosi kertakaikkiaan alkoi itsekseen repeillä saumoista. Olkasaumat hiutuivat irti ja askartelin sinne jatkopalat ja ompelin uudestaan. Vyötärösauma ja muotolaskokset repeytyvät irti kiihtyvällä vauhdilla tätä kirjoittaessani.

Kuva credits: Armas. Yläviistosta otettu kuva suorastaan tasapainottaa leveän helman ihan normaalin näköiseksi.

Tulihan kokeiltua. Valmis mekko on sinänsä muodoltaan ihan käytettävä, mutta helma jäi pikkaisen liian lyhyeksi, kun jouduin sitä nostamaan. Malli on myös kiva hoikalle tai tasapaksun muotoiselle tai hartiapainotteselle vartalotyypille, ei niinkään imarteleva valmiiksi päärynäiselle lantion leveyttä korostavan muotonsa puolesta. Mutta niin kauan kuin lopputulema ei ole täysin mittasuhteeton, heivautan hanskaa sille, että aina nyt pitäisi olla pukeutunut täydelliseen siluettiin. Jos jonkun silmä tästä menee pilalle, omapa on ongelmansa.

Ei tätä mekkoa kuitenkaan julkisille paikoille kehtaa viedä, kun en tiedä, mikä sauma hiutuu irti seuraavaksi. Mutta toisaalta ja toistaiseksi, jos alla on musta toppi ja mustat sukkikset, reikiä ei ihan heti huomaa ainakaan niin kauan kuin ei istu helman päälle ja repeä koko vaate puoliksi.

Taustalla: Liian lyhyeksi käännetty verho on Armaan käsialaa! Odotan hetkeä, jolloin se alkaa sattua silmiin niin paljon, että jaksan kiivetä katonrajaan fiksaamaan asian.

Kuva yllä: Kokeilin myös vetäistä taskut ulos ja edessä solmuun, ja tämähän oli ihan toimivan näköinen malli myös. Solmukietaisu peittää juuri tässä nimenomaisessa yksilössä armollisesti muutamat vyötösaumasta hiutuvat reiät.

Kenties kun seuraava sopiva kangas tulee vastaan, saan tästä nyt hyvän mallin seuraavaa yritystä varten. Vyötärö ja taskut ovat oikealla korkeudella, helmaa vaan hiukan pidemmäksi, niin hyvä tulee. Taskupussien pohjalle voi kenties ommella kiinni vielä jotain sitomisnauhaa tai lenksut kietaisumallikäyttöä ajatellen.