Monday 31 July 2017

Rakkautta rennossa mekossa

Ihastelin jo melkein vuosi sitten ystäväni tekemää simppeliä taskumekkoa, joka oli Ottobre-lehden kaavoilla tehty. Kohta puolisen vuotta sitten sain hankittua kyseisen lehden (numero 5/2016) itselleni ja nyt viimein parina peräkkäisenä viikonloppuna olen täydentänyt kesägarderobiani kahdella uudella mekolla.
Ottobre 5/2016 -lehden mallikuva: Relaxed


Tämä malli on vaan niin täydellinen: suora ja simppeli, rento ja vaatimaton, mutta pukee silti kurveja sen verran, ettei ole hemulikaapu.



Tein samalla kaavalla kaksi erilaista kukkamekkoa. Vaalea on ohuempaa viskoositrikoota (Tallinnan löytöä edelliseltä kevättalven reissulta) ja helma jäi lyhyemmäksi kankaan määrän vuoksi. Jätin mekosta sitten hihatkin t-paitamittaan.


Käytin mekkoa jo keltaisten sukkahousujen kanssa ja kyllä se olikin ihana asu - jo vähän syksyä enteilevä väriensä puolesta.


Mekon ehdottomasti paras puoli on taskut. Voih, että nainen voi olla onnellinen vaatteesta, jossa on taskut. :D




Harmaa ruusumekko menee mukavasti vaikka talvellakin, se on napakkaa Kangaskapinan puuvillatrikoota.

Leikattuna on myös kokoharmaa samanlainen mekko: sen kanssa voi sitten käyttää villejä legginssejä. :)


Thursday 27 July 2017

Lahjaksi ananaista



Eräälle synttärisankarille pakkasin aloeta purkkiin ja ompelin iloisen kesäisen clutch/pussukan lisäksi.


Ihastuin kertakaikkiaan tuohon rypytysideaan, jolla saa hauskan villin pinnan. Ohje rypytykseen löytyy täällä: http://noodle-head.com/2010/04/gathered-clutch-tutorial.html


Ensimmäinen tuolla ohjeella tehty pussukkakokeiluni löytyy tässä postauksessa.


Tähän lahjaversioon vaihdoin rypytyksen suuntaa, joten laukusta tuli rusettimainen. Ja kävipä mielessä siinä tehdessä, että voisihan sitä tehdä tällä tavoin ihan oikeasti rusetin muotoisen laukun. :P


Ananasteema jatkuu vuorin puolella:

Tuesday 11 July 2017

Puutarha ikkunalaudalla


Mehikasvi-sekoaminen jatkuu. Entiset ovat hengissä, ja olen ostanut pari uutta: ihanan ruusukkeen ja hauskan jalkapohjaa ja varpaita muistuttavan kaktuksen.

Aloe Humiliksen kukka ei koskaan kukkinut, vaan kuoli ja kuivahti ja nyppäsin sen pois. En tiedä, olisiko se pitänyt mieluummin jättää aloilleen.

Ystävältä sain tarpeettomana olleen ison lasilieriön, joka on ihan täydellinen mehikasviterraario. En nyt ehkä saanut yhtä hienoa asetelmaa aikaiseksi, kuin taas kerran kaikissa mahtavissa nettikuvissa, mutta on tuo aika kiva. :)


Aloetani olen jakanut jo kahteen muuhunkin osoitteeseen, mutta sitä vain riittää. Osa siitä oli viimeksi liian korkeassa ja siten tyhmän näköisessä ruukussa, ja järjestin kasvia vähän uudelleen. Osa pääsi tupsuksi päähän ikuisen ajan hilloamaani vanhaan kallomukiin. Viimeinkin joskus teininä kirppikseltä löytämäni muki oikeastaan pääsi käyttöön ja esille! Mahtavaa. :)

Sunday 9 July 2017

Huoleton hulpiolaukku


Tämän viikonlopun saaliiksi jäi pieni laukku, jonka suunnittelin huolettomaan menoon: laukku on tarpeeksi pieni, jotta sen kantaminen pysyy kevyenä, mutta mukaan mahtuu kuitenkin myös vesipullo. Isoon nepparilla suljettavaan etutaskuun on helppo sujauttaa hetkeksi puhelin käsistä tai pitää käsillä muuta tarpeellista. Iso osastokin on avoin ja vain nepparilla suljettavissa. Sisällä on toki iso vetoketjutasku, jonne saa jemmaan ja varmaan turvaan lompakon ja avaimet.

Inspiraationa toimi netin ja Pinterestin loputtomat kuva-ideat hulpiotilkkuiluista. Itse olen hulpiot heittänyt roskiin, kunnes joku aika sitten oivalsin niiden hienouden. Tähän projektiin kasasinkin esiin suunnilleen kaikki tallettamani hulpioroippeet ja kuinka ollakaan niistä sai hienoisen värisuoran aikaiseksi.

Mallailua tekovaiheessa. Hulpiopalasta olisi saanut myös ihanan penaalin, mutta päädyin käyttämään sen etutaskuna.
Mallia olisi tietysti voinut miettiä pidemmällekin ja muotoilla nätimmin, nyt laukku on vain kantikas suorakulmio ilman hienouksia. Muotolaskokset tein alanurkkiin lennossa, jotta sain laukusta tilavamman muotoisen. Ja onneksi hamstrasin viimeksi Tallinnasta mustaa terenauhaa, nyt se pääsi käyttöön.

Tykkään!