Koti valmiina syksyyn!

Onneksi en ole jouluihmisiä, nimittäin jouluhommat on jo ajanhermolla elävien kässäilijöiden tekemislistalla. Sen sijaan Halloween-teema on mielestäni hauska ja onkin harmi, etten ole siitä huolimatta hamstraillut kauhukankaita. Niimpä kun törmäsin netissä tälläiseen Barn Bats -tilkkuohjeeseen, ihastuin oitis ja oli pakko toteuttaa loka-marraskuuta odotellessa uusi tyynynpäällinen.

Tähän olisi niin hyvin sopinut kaikki kurpitsa- ja muut halloweenkankaat, joita silloin tällöin tilkkulaareissa kyllä tulee vastaan. Ihan hauska tästä tuli näinkin: keräsin kompeistani mustapohjaisia sekä oranssihtavia kankaita.













Banaanikangas oli pakko valita mukaan, sen verran monta kertaa olen nauranut videolle banaania mussuttavasta lepakosta:



Rivit yhteenommeltuani huomasin tehneeni virheen... Vasemmanpuoleisimmat siivet on neljännestuuman liian alhaalla!!  Tuumasin, ettei sitä huomaa kukaan, kun ompelen tämän tyynyksi ja croppasin tilkun neliöksi.

Virhettä ei todellakaan huomaa valmiissa tyynyssä yhtään, itsekin voin unohtaa sen! Päälliseen harrastin vielä free-hand-tikkausta, josta tuli kyllä ihan aloittelijan tekemän näköinen, mutta eipä sekään haittaa - tikkejä ei kukaan tuijottele. Tulipa valmista, ja kiva tyyny onkin!

Koreja kotiin

Pienen neliökorin ompelin jokunen hetki sitten, tänään syntyi isompi versio. Pienen korin kokosin viidestä samansuuruisesta neliöstä. Tarve korille syntyi oikeastaan siitä, että käsinompelin EPP-tekniikalla eli paperimallinteilla pari tilkkukukkasta. Niille piti sitten keksiä joku hyvä käyttökohde! :D

 Jotain pientä härpäkettä tähän pieneenkin koriin saa; isompaan mahtuu esimerkiksi lankakasat ja keskeneräiset sukkaneulomukset.Tosin pieneksi sekin näytti heti jäävän... No, lääkkeksihän ei sitten muuta kuin lisää ompelua. :P

Puutarha ikkunalaudalla

Mehikasvi-sekoaminen jatkuu. Entiset ovat hengissä, ja olen ostanut pari uutta: ihanan ruusukkeen ja hauskan jalkapohjaa ja varpaita muistuttavan kaktuksen.

Aloe Humiliksen kukka ei koskaan kukkinut, vaan kuoli ja kuivahti ja nyppäsin sen pois. En tiedä, olisiko se pitänyt mieluummin jättää aloilleen.

Ystävältä sain tarpeettomana olleen ison lasilieriön, joka on ihan täydellinen mehikasviterraario. En nyt ehkä saanut yhtä hienoa asetelmaa aikaiseksi, kuin taas kerran kaikissa mahtavissa nettikuvissa, mutta on tuo aika kiva. :)

Aloetani olen jakanut jo kahteen muuhunkin osoitteeseen, mutta sitä vain riittää. Osa siitä oli viimeksi liian korkeassa ja siten tyhmän näköisessä ruukussa, ja järjestin kasvia vähän uudelleen. Osa pääsi tupsuksi päähän ikuisen ajan hilloamaani vanhaan kallomukiin. Viimeinkin joskus teininä kirppikseltä löytämäni muki oikeastaan pääsi käyttöön ja esille! Mahtavaa. :)

Duunailija lomatunnelmissa

Mehikasviasetelmat ovat pinnalla edelleen. Tuollaisia kuusenkerkän näköisiä löysin toissapäivänä ulkoa kalliolta ja napparin pari tupsua mukaan.

Melkein kuukausi edellisestä postauksesta! Olen minä tässä välissä ommellut kahdet legginsit (mustat ja hirvittävän hienot vihreänräikeät matelijakuvioiset), jotka ovat jääneet kuvaamatta ja makaavat tällä hetkellä hyvin hiettyinä pyykkikorissa vähintään toisella kierroksellaan jo. Tähän väliin mahtui myös epätoivoista itkuraivariompelua haaveideni harmaan tyylikkään trikoomekon kanssa, joka odottaa ratkomista ja epätoivoisia pelastusyrityksiä. Siitä oli tulossa ihan hirveä säkki, jossa mikään ei ollut kohdallaan. Kerään edelleen voimia tarttuakseni siihen uudelleen.

Olen yrittänyt viettää aikaa ulkona kuin viimeistä päivää myös aina, kun aurinko on näyttäytynyt tai ollut sateetonta ja innostuin myös ostamaan kuukausikortin uimaan, joten vapaahetkinä olen ravannut myös altaassa ja saunassa, minkä olen ehtinyt.

Eiköhän tässä ole tarpeeksi syitä, miksi en ole ommellut, taiteillut tai askarrellut mitään aikoihin. Juhannusviikonloppuna oli aikaa järjestää tilkkulaatikko ja inspiroitua tekemään juttuja. Luulin, että tilkkulaatikkoni oli melko siisti, mutta uppeluksista löytyi silti vaikka mitä kankaita, jotka olin jo unohtanut. Oli siis, kuin olisi käynyt ilmaiseksi ostoksilla: tein mahtavia löytöjä. :D

Tilkut käyty läpi! (takana olevat vyöryt on sitten vaatekankaita ja muita projektikankaita, tässä vain tilkkupuuvillat. :P

Nyt tässä inspiraatio heräsi ja on tuloillaan kaikenlaista kivaa!

Viherpeukalointia

Nyt innostuin jostain, mistä en olisi ikinä uskonut: nimittäin kasveista. Toki olen jossain määrin tykännyt aina maltillisista kasveista (pelargoniat ja muut "mummokukat" ja tilaavievät sojottimet eivät niinkään ole kiinnostaneet) ja omistanutkin pieniä kaktuksia ja pari erilaista ihanaa lihansyöjäkasviakin joskus, sen lyhyen aikaa, jonka ne säilyivät hengissä.

Yrttitarha keittiön ikkunalaudalla on ehdoton, koska haluan ruohosipulia leivälle, basilikaa ja timjamia joka ruokaan ja sopivan hetken tullen tuoretta minttua jäätelökahviin.

Henkiinjäämiskokeilu löytöpistokkaista

Mutta nyt, koska tämä on ilmeisesti taas muotia ja yllättävissäkin paikoissa myydään pikkukasveja, innostuin mehikasveista. Näin nettiaikakautena niiden maailmaan tutustuminen onkin huomattavasti helpompaa kuin 90-luvulla itse kokeillen ja ylikastellen pilalle ilman ohjeita. Somestahan sitten tulikin vastaan toinen toistaan upeampia mehikasviasetelmia ja siinä vaiheessa oli pakko rynnätä Konttiin ja Kierrätyskeskukseen haalimaan astioita.

Vanhaan leipävuokaan ja hillittömän upeaan tinakermakkoon sopi istuttaa pieni succupuutarha.

Pari vuotta sitten jo hankin aloen ja se ihme kyllä on elossa ja voi oikein rehevästi. Kaipaakin taas pientä siivousta ja osittamista, että mahtuu kasvamaan jo nyt melko isossa uunivuuassaan. Eilen kannoin kotiin helmivillakon ja odotan jo malttamattomana sen kasvua, jotta pääsen pätkimään siitä pentuja seuraavaan.

Uusi Hedgehog Aloe tuli taloon pari päivää sitten myös. Se on tekemässä kukkaa!

Kokeilunomaisesti laitoin odottamaan mahdollisia ihmeiden tapahtumisia pudokkaita näistä kasveista ja pistokkaita muistakin vanhoista kasveista. Katsotaan, nouseeko näistä vielä joskus jotain uutta elämää:

Nämä jäänevät henkiin, näillä kaikilla pudokkailla oli jo pikkuisia juuria kehittyneenä!

Tekevätkö nämä juuria? Aloe ei ehkä toimi niin. Tieteellinen koe menossa.

Valkoiset hässäkät ovat paperia ja tukemassa pistokkaita, etteivät ne huku!

Viimeinkin saapunut kevät, ainakin jo toista päivää pitkä yli 10 asteen kesä  - ja uuden elämän ihmeet alkavat kummasti kutkuttaa! :)

Ruoka on hyvää, kun se on hyvää

En ole mikään ruuanlaittaja, enkä koskaan ajatellut, että tähän puuhastelublogiin sisältyisi mitään keittiötoimintaa. Mutta nyt oli niin runsas ja laadukas ruokaviikonloppu, että on pakko jakaa ylpeänä kaikki duunaukseni. Varsinkin, kun näihinkin osaan vastikään sain itse inspiraatiota taas muualta. :)


Lauantaina päätettiin syödä hyvin ja paistettiin MunaEggsPressin kautta ostetut Anguspihvit. Pakasteranskalaisten ankeutta tasapainottaaksemme lisäkkeenä oli tietysti itsetehty maustevoi ja vähän erikoisempaa salaattia.

Appelsiinikausi on täällä! Ihan paras simppeli salaatti, joka käy vaikka jälkkäristäkin on yksinkertaisesti appelsiinia, raejuustoa ja pikkuisen punasipulia.


Toinen salaatti sisältää pikaisesti höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia, punaisia viinirypäleitä ja punasipulia. Koko homma on marinoitu oliiviöljy-etikka-valkosipuli-pippuri-ripaus suolaa-kastikkeella. Kuulostaa kummalliselta, mutta on hyvää!

Sain Ikean uuden Fika-leipomuskirjan, ja halusin kokeilla siitä illalla shakkiruutupipareita. Oli hauskaa ja helppoa ja nättejä tuli. Maku nyt ei ole juuri mistään kotoisin, mutta kovin pieleen ei voi mennä, kun ainekset ovat vehnäjauhoa, sokeria ja voita. ;D

Sunnuntaina lounastettiin omatekoisia susheja. En tykkää raa'asta kalasta (tai olen sille allerginen), joten meillä susheissa on kaikkea muuta. Tällä kertaa oikeastaan vain kahta eri täytettä: tonnikala-tuorejuustotahnaa, salaattia ja paprikaa ja toisissa brie-juustoa, kalkkunafilettä ja avokadoa. Viimeksi hifistelin rapumajoneesilla ja raaskin ostaa purkin mätiäkin, mutta edullisemmillakin perusaineksilla pääsee siis mainiosti makuun.

Jotta yltäkylläinen viikonloppu saatiin vietyä kunnialla loppuun, sunnuntai-illalla vetäistiin vielä omatekoiset mustapapupihvihampurilaiset. Liotin ja keitin ohjeen mukaan puoli pussillista mustapapuja ja tehosekoitin ne tahnaksi sipulin ja valkosipulin kera. Lisäksi pari kananmunaa, vähän korppujauhoja ja mausteeksi suolaa, pippuria, timjamia ja salviaa. Ehkä meni persiljaakin.
Pihvin kanssa sopi loistavasti sämpylöiden väliin fetajuusto, avokado ja aurinkokuivatut tomaattisuikaleet. Maistui niin terveelliseltä - ja hyvältä! Iso peukku tälle makuyhdistelmälle.


Joskus hyvä ruoka todellakin on sen vaivan arvoista - vaikka kaikki tämäkin vääntäminen vei runsaasti aikaa ompelulta! :D

Joulunvihaaja lämpenee

Tänä vuonna tuli askarreltua siis jopa joulukortit -ja ehkä tämänkertaiseen jouluinnostukseen liittyy, että viimeinkin sain myös tahtoni läpi ja vietettyä joulua mukavasti kotona Raksun kanssa. Vuoden pimeimmän ajan juhlanvietto oli tänä vuonna siis ehkä sellaista kuin sen kuuluisi olla: mukavaa oloa lämpimässä sisällä, lautapelejä, hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

Hauska 1700-lukuisen mallin mukaan tehty BIRIBI-lautapeli oli viimevuotinen joululahjani lautapelejä harrastavalle Raksulleni. Nyt kerettiin testata sitä ensimmäisen kerran. Sopi linnatunnelmaan kynttilänvalossa, vielä kun olisi pukeutunut peliä varten silkkiin ja turnyyreihin. :)

Pari viikkoa sitten löysin kirppikseltä hienot House Doctorin kynttilätuikut. Pidän timanttisesta muodosta ja metallin ja lasin yhdistelmästä.

Perinteisesti aikuisiässä joulu on minulla ollut rättiväsyneenä 17 päivän vapaattoman työputken jälkeen väkisin raahautumista paikasta toiseen, yleensä pakkasessa tai myrskyssä bussipysäkeillä tuntitolkulla jäisenä seisten. Ja sitten järkyttävän kolmen päivän väkinäisen olon ja riepotuksen ja ällöttävänmakuisten limppujen ja loorien väkisinnielemisen jälkeen raikkaana taas töihin. Ellen ole ollut 40 asteen kuumeessa ja keuhkotulehduksessa. Ehkä ei ihme, että olen vihannut joulua?

No mutta, kaksi kokonaista päivää kotona! Olen innoissani! Paketista sain muun muassa ystävältäni upeat itseneulotut sukat. Aivan ihanat, en taida raaskia käyttää näitä edes, etteivät nuhjaannu!

Oi keltainen joulukuu

Viimeisimmistä Marimekon ysmy-kangasostoksista jäi mainitsematta pieni pala ihanaa keltaista Vihkiruusua. Tuo kangas on niin piristävän värinen, että pelkästään sen näkemisestä tulee iloiseksi. Aioin siitä ensin kangaskassia, mutta loppujen lopuksi, noita kasseja kun on, ja halusin valmiin tuotteen iloa tuomaan jonnekin näkyville ja käyttöön, tein siitä tyynynpäällisen sohvalle. Yksi edellinen tyynynpäällinen olikin jo ihan nyppääntynyt ja kaipasi jotakin sähäkämpää päälleen.

Tyynynpäällisen jäljiltä kangasta jäi vielä taas yhteen pussukkaan, siinä se poseeraa sohvalla tyynyn kaverina. :)
Papukaijatyyny on Indiskasta.

Tilkkukuumehoureita

Eräänä heinäkuun lauantaina heräsin hieman oudossa olossa. Kaihersi sormenpäitä ja printit vilisivät silmissä, kummallinen tarmo tuntui suonissa. Oli pakko avata komeron ovi, kantaa tilkkukangaslaatikko olohuoneen lattialle ja levitellä ympärilleen värikäs kuviokimara.

Erilleen poimiintui neljä hiljattain ostamaani yhteen rimmaava kangaspalaa ja mieleen muistui ystäväni taannoin selittämä inkakuvio: Kolmiot kun leikkelee suikaleiksi ja järjestää takaperoiseen järjestykseen, saa inkakuviomaisia nuolenkärkiä.

No, siitähän se sitten lähti ja se aurinkoinen lauantai meni siinä. Inkanuolenkärjet jalostuivat salmiakkiseksi sydänkäyräksi ja sohvalle ilmestyi uusi tyyny.

Toisen roska... on toisen uusi sisustus

Jo vuosia sitten dyykkasin eräältä punavuorelaisen sisäpihan roskalavalta mahtavan puulaatikon. Kellariin jemmattuna se on odottanut uutta elämäänsä, ja nyt uuden hienon ja kompaktin sohvan myötä tuntui, että laatikko viimeinkin mahtuisi pieneen asuntoomme. Armas keksi, että ruuvaamalla pyörät alle laatikosta saadaan helposti liikuteltava yhdistetty hylly ja sohvapöytä.

 Joten tällä kertaa duunaushomma oli armaan hallussa, minä ainoastaan jynssäsin pinttyneen harmaan pölyn laatikon pinnasta.

Tämä on ihan uskomattoman hieno löytö mielestäni, olisi kiva tietää laatikon tarina. Jonkinlainen vanha rahtilaatikko se on.

Hienot köysikahvat..

..ja leimat!

Mutta nyt sillä on pyörät alla ja se toimii sivupöydän ja säilytystilan lisäksi sohvapöytänä, ja ehkä se (ja pyörät) kestävät käyttöä vaikka penkkitarkoituksessakin.( Sitten vain toivotaan, ettei siihen ole pesiytynyt joitakin ötököitä... :O No tuskimpa, roskalavalla oli tyhjennettynä tavaraa vanhoista varastoista, ei asunnoista ja meidän kellarissakaan ötököillä ei olisi mitään ruokaa ollut tarjolla tässä muutamaan vuoteen.. joten, toivon parasta.)

Sisustus elää ja matto puuttuu: toivon, että täydellinen matto tulee jostain kohta vastaan -tai sitten sopivana hetkenä osaan tehdä juuri haluamani itse. :)

Olkkariin tuli ihan uusi ilme ja henki hetkessä: tuo sohvakin nimittäin kannettiin sisään juuri ja entinen uudelle omistajalleen. Kummasti asioita vain tapahtuu, kun sanoo tarpeeksi ponnekkaasti ääneen asioita, kuten vaikkapa että "Olen niin kyllästynyt tuohon PUNAISEEN väriin, haluan harmaan sohvan!". Ja nyt on harmaa sohva, joka sitäpaitsi on mukavampi kahden istua JA vie vähemmän tilaa kuin entinen. En onneksi aikeistani huolimatta kerennyt kaavoittaa ja ommella vanhalle sohvalle huppua. :D

Vanha sohva ja sohvanurkkaus vielä eilen...

Kotini on linnani

Olen tainnut mainita, että 2015 loppusyksyllä siivosin oikein urakalla? Aloittelin valtavaa kaikki-komerot-ja-laatikot-läpi-ja-turhat-veks-urakkaa pintapuolisesti, kunnes homma lähti hienosti lapasesta luettuani Marie Kondon Konmari-kirjan.
Järjestellessäni paikkoja totesin jo muutenkin aavistelemani seikan, että osasyy siihen, miksi kaikenmaailman nyssäkkää ja laatikkoa pyörii lattioilla on se, että komerot ja laatikostot olivat niin huonosti järjestettyjä, ettei sinne mahtunut mitään, vaikkei niissä välttämättä ollut mitään. Mitään tarpeellista ainakaan.

Uudet sohvatyynyt. Kangas Euron alelaareista vuosia sitten, terenyöri Karnaluksista vuosia sitten.

Siispä nyt kodissa puhaltavat uudet raikkaat tuulet: tavarat ovat omilla paikoillaan, ja yhdenkään paikka ei ole lojumassa jossain lattialla tai pöydällä sen takia, ettei se mahtuisi johonkin kaappiin tai laatikkoon.

Uusi kesäpaita: kangas Eurokangas. Omaa taidetta, kangaskissa on käsityötä virosta ja venetsialainen naamio on Kroatiasta.

(Tilapäisesti täällä tosin lojuu vaikka mitä, niinkuin esim. juuri nyt taidetarvikkeita, kolme laatikollista kankaita ja pyykkivuori, joka pitäisi viikata kaappiin.)

Viikkosiivous on helppo: ei tarvitse kuin laittaa tavarat omille paikoilleen ja pyyhkiä pölyt ja imuroida. Ihanaa! Ei tavarakasojen siirtelyä paikasta toiseen.

Luksuslöytö kirppikseltä: uudenveroiset Terhi Pölkki-nilkkurit. Taustalla siintää Armaan nikkaroiman jakaran jalat.

Tämän uuden ihanan kotifiiliksen myötä olen viimein jossain määrin innostunut sisustamisesta.
 Seinille olen ripustellut hassujen postikorttien sijaan omaa taidetta, kulahtaneet verhot menivät vaihtoon ja siivotessa pois heittämilleni mukamasvillamatoille (oikeasti, ne olivat siinä kunnossa, että kukaan niitä ei olisi halunnut kierrättää lattioilleen) löytyi raikkaan vaaleat seuraajat.

Uusi verho. Kangas: Eurokangas

Armas aikoo hioa ja maalata uudestaan rapistuneet mustat ruokapöydäntuolit ja oma-aloitteisesti myös otti ja liimaili paikoilleen repsottavia tapetinkulmia. Ihanaa oĺla kotona! :)