Tilkkuhylkiön uusi elämä

Olin heittänyt tilkkulaatikkoon aikoinani kasaamani hameen, jota en sitten ikinä käyttänyt, koska se oli vähän liian lyhyt toimiakseen mukavasti lievästi A-linjaisena (lue: hameessa ei pyllistetä, eikä kuljeta ilmalla, jolloin on minkäänlaista ilmavirtaa liikkeellä). Mutta kangas oli ihana!

Meinasin jo tarttua saksiin ja pistää hauskan kankaan pilkkeiksi, kun tajusin, että hyvänen aika, olen tehnyt hameeseen oikein taskutkin ja kiinteän vuorin. Niinpä sitten uhrasin parikymmentä senttiä (eli ratkaisevan määrän, että kankaasta ikinä tuleekaan sitä mitä aioin eli hihakasta mekkoa) viime Tallinnanreissulla onnessani löytämääni mustaa puuvillasatiinia ja jatkoin helmaa tällä mustalla kaitaleella.

 Olisihan kiva saada kuvatuksi näitä vaatteita päälläkin, mutta se selfietikku ja muut studio-olosuhteet puuttuvat edelleen...

Lopputuloksesta tuli hauskempi kuin arvasinkaan. En tajunnutkaan, että musta puuvillasatiini oli sen verran ohutta, että sehän on jopa hieman läpikuultavaa. Joten hameen alimmainen kaitale kuultaa sitten hieman läpi polvien paikkeilla ja keventää samalla hameen ilmettä juuri ratkaisevasti. Hame muuttui tönkön tyttömäisestä ihan niinkuin jopa tyylikkään goottivivahtavaksi. Jota voi käyttääkin. Hei, peukku!