Toisen roska... on toisen uusi sisustus

Jo vuosia sitten dyykkasin eräältä punavuorelaisen sisäpihan roskalavalta mahtavan puulaatikon. Kellariin jemmattuna se on odottanut uutta elämäänsä, ja nyt uuden hienon ja kompaktin sohvan myötä tuntui, että laatikko viimeinkin mahtuisi pieneen asuntoomme. Armas keksi, että ruuvaamalla pyörät alle laatikosta saadaan helposti liikuteltava yhdistetty hylly ja sohvapöytä.

 Joten tällä kertaa duunaushomma oli armaan hallussa, minä ainoastaan jynssäsin pinttyneen harmaan pölyn laatikon pinnasta.

Tämä on ihan uskomattoman hieno löytö mielestäni, olisi kiva tietää laatikon tarina. Jonkinlainen vanha rahtilaatikko se on.

Hienot köysikahvat..

..ja leimat!

Mutta nyt sillä on pyörät alla ja se toimii sivupöydän ja säilytystilan lisäksi sohvapöytänä, ja ehkä se (ja pyörät) kestävät käyttöä vaikka penkkitarkoituksessakin.( Sitten vain toivotaan, ettei siihen ole pesiytynyt joitakin ötököitä... :O No tuskimpa, roskalavalla oli tyhjennettynä tavaraa vanhoista varastoista, ei asunnoista ja meidän kellarissakaan ötököillä ei olisi mitään ruokaa ollut tarjolla tässä muutamaan vuoteen.. joten, toivon parasta.)

Sisustus elää ja matto puuttuu: toivon, että täydellinen matto tulee jostain kohta vastaan -tai sitten sopivana hetkenä osaan tehdä juuri haluamani itse. :)

Olkkariin tuli ihan uusi ilme ja henki hetkessä: tuo sohvakin nimittäin kannettiin sisään juuri ja entinen uudelle omistajalleen. Kummasti asioita vain tapahtuu, kun sanoo tarpeeksi ponnekkaasti ääneen asioita, kuten vaikkapa että "Olen niin kyllästynyt tuohon PUNAISEEN väriin, haluan harmaan sohvan!". Ja nyt on harmaa sohva, joka sitäpaitsi on mukavampi kahden istua JA vie vähemmän tilaa kuin entinen. En onneksi aikeistani huolimatta kerennyt kaavoittaa ja ommella vanhalle sohvalle huppua. :D

Vanha sohva ja sohvanurkkaus vielä eilen...