Jotain pientä ja kaikenlaisia kokeiluja

On tullut ommeltua kaikkea pientä yksittäistä, joita en ole jaksanut postailla erikseen.

Kaksi-vetoketjuinen pussukka, muunnos penaalista.

Lisää puikkopusseja! Näistä suuri osa jo lähti joulupukin matkaan.

Jossain välissä sain pääteltyä vuoden kesken olleet bamburätit, eli nämä sai otettua projektiläjästä kaappiin ja käyttöön. Jee!

 Kokeilin heti nahkapaperia pieneen pussukkaan. Kaavaan ja kokoon otin mallia kirjekuoresta ja pussukan toiselle puolelle tein sitten "osoitekentän" ja postimerkinkin nahkapaperista. Tämän kokeilun perusteella en nyt ole ihan varma, tykästyinkö tuohon materiaaliin, en ehkä.. Nahkapaperi, ainakin tämä yksilö, jos näitä on jotenkin erilaisia, on aikasta kovaa ja teräväreunaista, todella kartonkimaista -eikä ollenkaan nahkamaista. Ommeltavaa kartonkia, sanoisin, ennemmin.

Mutta hauskoja puolia oli se, että siihen saattoi leimata ja kirjoittaa pesunkestävästi permanent-leimamusteella ja permanent-tussilla. Kokeilin myös värittämistä Inktense-värikynillä, mutta ne eivät kestäneet pesua. (värin pitäisi jämähtää mustemaiseksi ja vedenkestäväksi ja näin ne mielestäni taiteillessa hyvin tekevätkin.)

Pieni ikuisuustarveasia, jonka sain viimein tehtyä, oli pieni neulavihko koneneuloille. Kun vaihtaa materiaalista ja kangaslaadusta toiseen, on ikuinen ongelma, mihin tallettaa vielä käyttökelpoinen vääränlainen neula. Yleensä siis neulatyynyyn, jonka sisuksiin neulat parhaimmassa tapauksessa uppoavat kokonaan, ja ainakaan et ikinä enää tiedä, onko se strech- neula vai tavallinen neula. Neulavihosta tuli rujo pikaversio tarpeeseen: piirsin huopaan ensimmäisellä käteen osuneella tussilla hirvittävän rumin havainnekuvin omat paikat ohuille, paksuille ja trikooneuloille. :D

Ja nyt, suuria uutisia: sain tehtyä viimein puhelimelle suojapussukan, jonne puhelin mahtuu sisään!! Ruma siitä tuli, mutta on käytössä. Samalla se toimii kokeilukappaleena maalatun korkkikankaan kestävyydelle.

 Värjäsin helmiäishohtoisella kangasvärillä maalaamalla korkkikankaan pohjan, ja sen kuivuttua leimailin päälle permanent-leimavärillä.

Helmiäisväri ei nyt taas mielestäni oikein toimi korkkikankaalla, tavallaanhan tästä tuli oikein nätti, mutta halvan tekonahkan näköistä, kun korkki itsessään on kallis ja kaunis orgaaninen materiaali.

Ei metallinhohtoa korkille! -on tämän kokeilun oppi.