Sadan vuoden jakkuprojekti

Tämä projekti on pyörinyt nurkissani ikuisuuden. Minulla oli oikein kivan mallinen, muistaakseni Kappahlista ostettu collegekankainen pehmeä jakkutakki, jota käytin pari kevät-kesä-syksy-kautta hyvinkin tiiviisti. Jakun kangas meni kuitenkin ihan hirvittävän näköiseksi, ja siitä oli pakko luopua. Viimeisenä tekonani leikkelin jakun palasiksi, varmaankin jo ainakin vuosi sitten, ja piirsin siitä kaavat.

Vanha jakku palasina.

Ostosteluhistoriaani selaamalla löysin, että viime elokuussa ostin vihreän collegekankaan, josta sitten jonkin aikaa hillottuani päätin tehdä uuden samanlaisen jakun  ja leikkelin sen palasiksi.

Tha-da-daa! Viimein leikkaamassa jakkua noin puoli vuotta sitten miljoonan kaavapalan kanssa.

Palaset pyörivät projektilaatikossa talven ajan. Vihreä ruututikattu college tuntui huonolta idealta: jakusta tulisi aika mummomainen...
Tammikuussa löysin ja ostin ihanan VanjaSean kärpäsneuloksen, joka oli aivan täydellinen pehmojakkukangas. Nyt piti vain ensin ommella se vihreä ensin kasaan testiversioksi, jotta varmasti uskaltaisin leikellä kalliin superihanan luomuneuloksen! Siinä meni taas aikaa pari kuukautta, mutta hyvä, että ompelin: hihat olivat aivan liian kireät ja jakku muodottoman laatikkomainen.

Muokkasin kaavaa ja sitten koitti viimein tuossa maaliskuun puolella hetki, että levittelin kalliin, ihanan kärpäsneuloksen lattialle ja leikkelin siitä rohkeasti palat muokatuilla kaavoilla, toivoen, että muokkaukset eivät olisi menneet kamalasti pieleen...

Tässä sitä mennään: arvoneulos palasiksi ja paluuta ei ole.

Ja nyt olen tätä jakkua ommellut (ja purkanut, ja ommellut) aina silloin tällöinen ehtiessäni viimeisen kuukauden.

TÄNÄÄN koitti hetki, että yhden iltapäivän ja illan aikana sain turistettua jakun kasaan. Muutamia epätoivon hetkiä koettiin kauluksen ja alavarojen kanssa, mutta ehdinpä vielä valoisaan aikaan onnellisena kuvaamaan tuoreen tuotokseni.

On tässä vielä muokkaamista seuraavaan, lähinnä olka-kainalo-hiha-akselilla, mutta oikein hyvä tuli! Käyttökelpoinen ja päällä ihanan tuntuinen -ja se merkitsee eniten.

Nämä onnenhetket kuukausien painimisen päätteeksi ovat ilmeisesti niitä, joiden vuoksi tätä ompeluharrastusta aina vaan jatkaa... joskus on nimittäin niin epätoivoista turaamista koko homma, että sitä miettii, miksei vain osta vaatteita kaupasta. :D