Pääsiäisen paidat ja pussukat

Pääsiäinen on ehkä juhlista parhain: aina takuulla 4 päivää vapaata, jotka vietetään ilman julmettua sukulointi-ja päivällisrumbaa, eli toisin sanoen IHANASTI OMISSA OLOISSAAN. Ja lisäksi pääsiäiseen kuuluvat keltaiset tipuset, värikkäät tulppaanit, foliokuoriset pääsiäismunat, mahdollisesti ulkoilu auringon lämmöstä nauttien sekä parhaista parhain: pasha.

Mutta hienointa on tietenkin tuo neljä päivää omaa aikaa. Aikomukseni oli olla supertuottelias ja leffamaratonin lisäksi valmistaa mm. kaapillinen vaatteita, siivota kämppä lattiasta kattoon, harjoitella kalligrafiaa mieluiten tuntitolkulla, maalata akryyliväreillä ja gelliplateilla ja.... . No, aika meni enimmäkseen sohvalla, lattialla ja sängyllä vuorotellen lojuen ja kirjoja lukien sekä tarpeettomia YouTube-videoita katsellen. Jotenkin täysin hullua, miten sitä pitää ottaa stressiä lomapäivien viettämisestä tehokkaasti! Sain minä silti aikaiseksi noin promillen verran tuottavuusodotuksistani. :D

Ompelupuolella tekemislistalla on pino keskeneräisiä ikuisuusprojekteja sekä kaapillinen kankaita ja niihin liittyviä ideoita ehdottoman tarpeellisiksi käyttisvaatteiksi. Aloitin hommaa hieman järkkäilemällä kangaslaatikoitani ja käteen osui hulpiovarastoni, jonka totesin olevan jo aika hyvissä lukemissa. Piti siis toteuttaa ensimmäiseksi  kauan haaveilemani hulpiopussukka! (joka ei projektina tietenkään liittynyt mitenkään siihen, mitä olisi pitänyt ja olisi ollut tarpeellista tehdä. )

Tein pussukan Noodlehead Patternsin Petal Pouch-kaavalla. (Aivan ihana kaava, tämä muoto on niin söpö!)

Armas tunnusti (kun tarpeeksi kovistelin) kaipaavansa uutta penaalia, ja tein samanlaisen kaksivetskarisen Annex Pouchin kuin itselläni on. Armas valitsi kankaakseen maneki nekot. <3 Penaalista tuli niin söpö, että olin vähällä syödä sanani ja pitää sen kuitenkin itse. (onneksi en tarvitse penaalia)

Vaatekangaspinot vähenivät kahdella kankaalla: Kangaskapinan ihanasta kurpitsatrikoosta taistelin pitkähihaisen savupiippukauluksisen paidan, jossa tuntui kaikki menevän pieleen. (ensimmäinen versio onnistuikin liian oivasti)

Olkasaumat vetää eteen, kaula-aukko ahdistaa, paita oli aivan liian suuri joka suuntaan ja pienensin sitä kahteen otteeseen ja lopuksi helma lerpatti vielä todella tyhmästi. Ompelin jatkeeksi vihreää resoria megakaitaleen, jolloin paidasta tuli tunika ja käytettävän mallinen.

Ompeluprojekti oli niin ankea säätö ja olisin toivonut ihanasta kankaasta lopputuloksena jotenkin rakastettavampaa paitaa (ihan kiva siitä tuli loppujen lopuksi, ja mukava päällä), että seuraavaksi surautin simppelillä t-paidan luottokaavalla aikaa sitten varastoidusta pirteän värisestä kaktustrikoosta kesäteepparin.

Kaktuskangas oli edullinen löytö Tallinnan Abakhanista ja olin ajatellut halpaan materiaaliin testaavani jotakin uutta mallia... Mutta näin päin se nyt meni: siitä tuli hyväksi todetulla kaavalla hyvä kesäpaita. :) Sen neonpersikkainen väri ei millään tule kuvasta oikeuksiinsa!