Piti nyt vaan

Ihastuin somessa selatessani Blue Calla Patternsin suunnittelemaan Gerbera-pikkulaukkuun. Yläreunaan kaavoitettu osio tekee laukusta viimeistellyn näköisen ja naisellisen. Käytän tosi harvoin pieniä laukkuja, mutta.. noh, jotenkin nyt vaan todella ihastuin ja piti kokeilla.

Leikkelin tähän jämiä Vallilan verhokankaan palasta. Keskipaneelin teho menee tässä versiossani vähän hukkaan, sillä keltainen ikkuna on vain leikattu ja siirretty samasta kankaasta toiseen paikkaan, joten se ei erotu samalla lailla efektinä kuin esimerkiksi vaalea kuviokangas muutoin tummasta laukusta erottuisi.

 Kangas oli käytännöllisesti ottaen huono valinta, sillä liimatuesta huolimatta se on vaarassa liestyä saumoista. Yhden kohdan jo korjasin ompelemalla vähän vielä sisään, kun kangas oli hajonnut tikin kohdalta ja lähtenyt liestymään sisäänpäin..  Ja kaavan mukaan alareunaan olis tullut parit pienet laskokset, mutta jätin väliin, koska ei tämä kangas olisi laskostunut mitenkään luontevasti (ja olisi varmaan hajonnut), mutta ihan hyvä tuli siitä kohtaa oikaisemallakin. Tulipa kokeiltua tätä laukkukaavaa, jos nyt sitten huonon kankaan takia purkautuukiin osiin itsestään!

Sittenpä voi seuraavan tehdä paremmasta materiaalista. Seuraavaan lisäisin ehdottomasti myös vetoketjutaskun takasivulle, tähän romukankaaseen se olisi ollut ihan mahdoton yritys.

Mutta hei, tykkään valmiista laukusta, sekä mallista että tuon kankaan tuomasta fiiliksestä tosi paljon, vaikka liestyvä verhokangas nyt onkin tuhoon tuomittu laadultaan. :) Käytetään niin kauan kuin on kasassa. :)

Laukun fiilis on jotenkin kummitusmainen tai muuten vähän pelottava. Harmaasta tiiliseinästä tulee mieleen linnan tai vankilan muuri ja tuo keltainen sydänkalteri-ikkuna näyttää siinä vain paha-enteiseltä. Halloween-laukku tästä siis tuli!