Kankaiden tuhoamisprojekti osa 6/XX: Origameja

 Jes! Kyllä nyt on reipas ja tyytyväinen olo. Melkein voin nyt hellittää kankaiden tuhoamisoperaation kanssa: huono omatunto hamstrauksesta ja tekemättömyydestä alkaa olla selätetty.

Rento 2/3-hihainen paita napakasta trikoosta. Kaava Ottobren GetMoving-hupparin: jätin hupun pois, lyhensin hihat ja lisäsin rintamuotolaskokset.

Ja ennenkaikkea, tavoitteet näiden kangasostosten takana on täytetty: olen saanut kivoja vaatteita näistä printeistä, joihin olen kaupassa intohimoisesti ihastunut.

Kangaspinoja vielä riittää, mutta stressaamisen voin ehkä hetkeksi lopettaa. Ainakin kunnes kannan kohta taas kotiin kilomäärin lisää kankaita, jotka eivät mahdu minnekään.... xD

Raaskin leikata viimein vaaleanpunaisen origamidinotrikoon, kun keksin uusimmasta Suuri Käsityölehdestä (3/17) trikoomekon, jossa oli yksityiskohtana alavaralla tuettu halkiopääntie. Tuumasin, että se ehkä pelastaa hempeän lastentrikoon näyttämästä ihan täysin yöpaidalta.

Ja, ehkä olin oikeassa: onhan tuo lopputulos edelleen melko yökkäri, mutta ei ihan mahdoton. Sukkikset ja kengät ja korut pitää olla juhlavammat, niin yöpuuvaikutelmalta vältyttäneen.

Ja edelleen olen ihan rakastunut noihin origamidinosauruksiin!

Dinomekon yläosa lähikuvassa.

Taiteilin dinotrikoosuirosta lisäksi jonkinlaisen partiolaishuivi-kaulakorun. Suiro rullautui itsestään kasaan, kiepautin sen lenkille ja kiinnitin parilla pistolla solmukohdasta. Enpä tiedä, teoriassa ihan kiva, käytännössä tuo on varmaan hiostava riekale, joka pyörii kaulalla miten sattuu. :D