Uusien kankaiden tuhoamisprojekti, osa 3/XX: jotain sinistä

Iän myötä huomaa itsessään kummallisia asioita: polviin pistää tuulisella säällä, silmät ovat yhtäkkiä hiekankuivat ja sininen väri alkaa kiinnostaa.

Ompelin kivannäköisestä vaalean farkunsinisestä ohuesta neuloksesta perusteepparin. Tuossa se on henkarissa vinksin vonksin roikkumassa.

Tästä kuvasta loistaa kivasti kaikki virheet: kaula-aukkoon tuli toiselle puolelle vähän enemmän syötöstä, joka ei päällä näy, mutta tässä näyttää karmealta vedolta. Toiseen hihasaumaan tuli myös millin sadasosan kokoinen vekki, jota en jaksa korjata, kun ei se oikeasti näy mihinkään. Mutta tuossa se huutaa satakertaisena, älkää välittäkö. Kolmas "virhe" on leikkaamatta jätetty ylimääräinen reuna kaula-aukossa nurjalla puolella. En jaksanut ährätä, kun ei se sieltä näy mihinkään (paitsi tässä). Muuten ihan kivan näköinen paita, eikö vain!!!??

Päällä vaaleansininen väri tuntui yhtä tukalalta ja epämukavalta kuin ennenkin. Tiedänpä nyt taas, miltä tuntuu sammuksiin tukahtuvasta kynttilästä ja miksei minulla ole mitään sinisiä paitoja. Housuissa tai hameessa sinisen värin jotkin sävyt vielä menevät, mutta tuntuu todella oudolta yläosassa. Otan lähiaikoina itselleni haastepäivän, ja yritän olla kiemurtelematta sinisessä paidassa. Ehkä aluksi varovasti kotona ja tavoitteeksi ensin vaikkapa kaksi tuntia.