Pussukkatehtailua

Yksi hame ja yksi mekkokokeilu (josta on tulossa katastrofaalinen säätö) on leikattuna, kutsuva läjä uusia kankaita odottaa ja pää on täynnä ideoita, mutta en ole ehtinyt ompelemaan mitään.

Noh, paitsi muutaman pussukan tässä viikon sisään. Innostuin tuhlaamaan kangas- ja vetskarivarastoja, kun hyväntekeväisyyteen oli tarve (kuulostaapa jenkkiläiskeski-ikäiseltä)  simppeleille penaaleille.

Siinä samalla tein yhden pussukkan ihan itselleni, kun tuo tipu/munakangas oli niin ylitsepääsemättömän söpöä. Ja sitä varten sitä palasen joskus taannoin ostinkin, että halusin siitä itselleni taas yhden penaalitarvikepussukan (jotenkin niitä aina tarvitsee). Varastoista löytyi täydellisen tipunkeltainen vetskari ja kokonaisuus on iih!

Valmiiksi leikatun Marimekkohameeni reunamilta jäi kangasta sen verran, että niistä lahjapenaalin lisäksi sai vielä meikkipussi/mikäikinäpussukan anopille synttärilahjaksi. Kerrankin mukavasti ajoissa, viikko aikaa vielä pakata se!

Jättiunikkokankaasta sai hauskasti erilaiset palaset pussukan etu- ja takapuolelle.

Timanttimekko - ensimmäinen yritys

Timanttimekkoa on väännetty trikoosta kaikissa ompelublogeissa. Väänsin omaani pari viikkoa takaperin joustamattomasta ohuesta viskoosista. Tästä kankaasta on pitänyt jonkinlainen mekko tulla, mutta se on odottanut jotain printtiään tasapainottavaa vähemmän mummoa mallia. Ja timanttihan on siten tähän juuri sopiva kokeilu.

Tarjoiluehdotus. Kaava about niinkuin näin. Ai jessus, kun on kamala näky. Tässä mekko on ommeltuna ja nurinpäin käännettynä, viikattuna puoliksi.

Tämä on hyväksi havaitun paitakaavan mukaan leikattu vyötärölle asti, ja siitä alaspäin sitten ihan vapaalla kädellä tavoiteltavan muodon mukaan, eli tuommoinen vinkeä lapanen.

Oikeinpäin käännettynä ja helma ja saumat sinne päin suoristettuna about niinkuin tämän näköinen tekele. Taskupussit on upotettu sisäpuolelle.

Selästä tuli alkujaan liian pitkä ja taskut jäivät liian alas, ja lyhensin mekkoa vyötäröltä. Näytti liian säkiltä, ja taiteilin rintamuotolaskosten lisäksi vyötärölle neljät muotolaskokset. Siinä askarrellessa huomasin, kuinka tuo ohut liruviskoosi kertakaikkiaan alkoi itsekseen repeillä saumoista. Olkasaumat hiutuivat irti ja askartelin sinne jatkopalat ja ompelin uudestaan. Vyötärösauma ja muotolaskokset repeytyvät irti kiihtyvällä vauhdilla tätä kirjoittaessani.

Kuva credits: Armas. Yläviistosta otettu kuva suorastaan tasapainottaa leveän helman ihan normaalin näköiseksi.

Tulihan kokeiltua. Valmis mekko on sinänsä muodoltaan ihan käytettävä, mutta helma jäi pikkaisen liian lyhyeksi, kun jouduin sitä nostamaan. Malli on myös kiva hoikalle tai tasapaksun muotoiselle tai hartiapainotteselle vartalotyypille, ei niinkään imarteleva valmiiksi päärynäiselle lantion leveyttä korostavan muotonsa puolesta. Mutta niin kauan kuin lopputulema ei ole täysin mittasuhteeton, heivautan hanskaa sille, että aina nyt pitäisi olla pukeutunut täydelliseen siluettiin. Jos jonkun silmä tästä menee pilalle, omapa on ongelmansa.

Ei tätä mekkoa kuitenkaan julkisille paikoille kehtaa viedä, kun en tiedä, mikä sauma hiutuu irti seuraavaksi. Mutta toisaalta ja toistaiseksi, jos alla on musta toppi ja mustat sukkikset, reikiä ei ihan heti huomaa ainakaan niin kauan kuin ei istu helman päälle ja repeä koko vaate puoliksi.

Taustalla: Liian lyhyeksi käännetty verho on Armaan käsialaa! Odotan hetkeä, jolloin se alkaa sattua silmiin niin paljon, että jaksan kiivetä katonrajaan fiksaamaan asian.

Kuva yllä: Kokeilin myös vetäistä taskut ulos ja edessä solmuun, ja tämähän oli ihan toimivan näköinen malli myös. Solmukietaisu peittää juuri tässä nimenomaisessa yksilössä armollisesti muutamat vyötösaumasta hiutuvat reiät.

Kenties kun seuraava sopiva kangas tulee vastaan, saan tästä nyt hyvän mallin seuraavaa yritystä varten. Vyötärö ja taskut ovat oikealla korkeudella, helmaa vaan hiukan pidemmäksi, niin hyvä tulee. Taskupussien pohjalle voi kenties ommella kiinni vielä jotain sitomisnauhaa tai lenksut kietaisumallikäyttöä ajatellen.

Uusien kankaiden tuhoamisprojekti, osa 3/XX: jotain sinistä

Iän myötä huomaa itsessään kummallisia asioita: polviin pistää tuulisella säällä, silmät ovat yhtäkkiä hiekankuivat ja sininen väri alkaa kiinnostaa.

Ompelin kivannäköisestä vaalean farkunsinisestä ohuesta neuloksesta perusteepparin. Tuossa se on henkarissa vinksin vonksin roikkumassa.

Tästä kuvasta loistaa kivasti kaikki virheet: kaula-aukkoon tuli toiselle puolelle vähän enemmän syötöstä, joka ei päällä näy, mutta tässä näyttää karmealta vedolta. Toiseen hihasaumaan tuli myös millin sadasosan kokoinen vekki, jota en jaksa korjata, kun ei se oikeasti näy mihinkään. Mutta tuossa se huutaa satakertaisena, älkää välittäkö. Kolmas "virhe" on leikkaamatta jätetty ylimääräinen reuna kaula-aukossa nurjalla puolella. En jaksanut ährätä, kun ei se sieltä näy mihinkään (paitsi tässä). Muuten ihan kivan näköinen paita, eikö vain!!!??

Päällä vaaleansininen väri tuntui yhtä tukalalta ja epämukavalta kuin ennenkin. Tiedänpä nyt taas, miltä tuntuu sammuksiin tukahtuvasta kynttilästä ja miksei minulla ole mitään sinisiä paitoja. Housuissa tai hameessa sinisen värin jotkin sävyt vielä menevät, mutta tuntuu todella oudolta yläosassa. Otan lähiaikoina itselleni haastepäivän, ja yritän olla kiemurtelematta sinisessä paidassa. Ehkä aluksi varovasti kotona ja tavoitteeksi ensin vaikkapa kaksi tuntia.

Ruoka on hyvää, kun se on hyvää

En ole mikään ruuanlaittaja, enkä koskaan ajatellut, että tähän puuhastelublogiin sisältyisi mitään keittiötoimintaa. Mutta nyt oli niin runsas ja laadukas ruokaviikonloppu, että on pakko jakaa ylpeänä kaikki duunaukseni. Varsinkin, kun näihinkin osaan vastikään sain itse inspiraatiota taas muualta. :)


Lauantaina päätettiin syödä hyvin ja paistettiin MunaEggsPressin kautta ostetut Anguspihvit. Pakasteranskalaisten ankeutta tasapainottaaksemme lisäkkeenä oli tietysti itsetehty maustevoi ja vähän erikoisempaa salaattia.

Appelsiinikausi on täällä! Ihan paras simppeli salaatti, joka käy vaikka jälkkäristäkin on yksinkertaisesti appelsiinia, raejuustoa ja pikkuisen punasipulia.


Toinen salaatti sisältää pikaisesti höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia, punaisia viinirypäleitä ja punasipulia. Koko homma on marinoitu oliiviöljy-etikka-valkosipuli-pippuri-ripaus suolaa-kastikkeella. Kuulostaa kummalliselta, mutta on hyvää!

Sain Ikean uuden Fika-leipomuskirjan, ja halusin kokeilla siitä illalla shakkiruutupipareita. Oli hauskaa ja helppoa ja nättejä tuli. Maku nyt ei ole juuri mistään kotoisin, mutta kovin pieleen ei voi mennä, kun ainekset ovat vehnäjauhoa, sokeria ja voita. ;D

Sunnuntaina lounastettiin omatekoisia susheja. En tykkää raa'asta kalasta (tai olen sille allerginen), joten meillä susheissa on kaikkea muuta. Tällä kertaa oikeastaan vain kahta eri täytettä: tonnikala-tuorejuustotahnaa, salaattia ja paprikaa ja toisissa brie-juustoa, kalkkunafilettä ja avokadoa. Viimeksi hifistelin rapumajoneesilla ja raaskin ostaa purkin mätiäkin, mutta edullisemmillakin perusaineksilla pääsee siis mainiosti makuun.

Jotta yltäkylläinen viikonloppu saatiin vietyä kunnialla loppuun, sunnuntai-illalla vetäistiin vielä omatekoiset mustapapupihvihampurilaiset. Liotin ja keitin ohjeen mukaan puoli pussillista mustapapuja ja tehosekoitin ne tahnaksi sipulin ja valkosipulin kera. Lisäksi pari kananmunaa, vähän korppujauhoja ja mausteeksi suolaa, pippuria, timjamia ja salviaa. Ehkä meni persiljaakin.
Pihvin kanssa sopi loistavasti sämpylöiden väliin fetajuusto, avokado ja aurinkokuivatut tomaattisuikaleet. Maistui niin terveelliseltä - ja hyvältä! Iso peukku tälle makuyhdistelmälle.


Joskus hyvä ruoka todellakin on sen vaivan arvoista - vaikka kaikki tämäkin vääntäminen vei runsaasti aikaa ompelulta! :D

Kolmen sauman pikaleggarit

Jos olisin yhtään aktiivisempi ompelublogien ja kaavalehtien selaaja (haluaisin olla, mutta jotenkin ei ole aikaa siihenkään), olisin äkännyt tämän jo aikaa sitten: leggareihin ei ole mitään tarvetta tehdä sivusaumoja.

Kotihousuja olen tähän asti tehnyt ilman mitään kaavoja heittämällä aina kankaan päälle malliksi edelliset sopivat kotihousut viikattuna vuorotellen etu- ja takakappaleiden malliksi ja leikannut sitten seuraavat mielen ja materiaalin mukaan väljemmiksi, lyhyemmiksi, pidemmiksi tai naftimmiksi. Trikoon kanssa ei ole niin tarkkaa, aina on tullut jalkaan sopivat pöksyt.

Nyt piirsin edelliset leggarit mallina kaavan, jossa on yhdistettynä etu- ja takakappale. Kuvassa on tällä kaavalla taiteillut leikkeet viimeaikaisesta trikoo-ostoksesta. Jotta sain printin symmetrisesti, piti taiteilla niin, että housuosaan tuli jatkopala. Vähän lisää askartelua siis muuten niin yksinkertaiseen valmistukseen: eihän tässä tarvitse muuten ommella kuin kolme saumaa.

Piti saada vielä resorit ylijäämäraitaosuudesta enkä jaksanut sovitella paljonko pituudesta olisi pitänyt ottaa pois.. vähän on liikapituutta nyt mytyssä, mutta ompa ainakin tilaa polvipusseille.

Sivusaumattomissa housuissa kuvio jatkuu niin sanotusti saumattomasti, joten tämä kaavahan on erityisen erinomainen varsinkin kaikkiin ehjiä kuvioita sisältäviin kankaisiin. Ei tarvitse kohdistella kuvioita kuin sisäsauman puolella.

Joustosamettileggaritkin suhisevat valmiina ilman sivusaumoja. Tälläiset on ajatuksissa jo tulossa vielä krotiilitrikoostakin, mutta nyt on ompelupöydällä hieman ruuhkaa. Kaksi kangasta siis todistettavasti viide..kymm..aika monesta kuukauden sisään ostetusta tuhottuna, jes!

Raivokasta kangashamstrausta

Olen viime aikoina jatkanut kankaiden hilloamista kuin entinen mummo maailmanloppua odotellessa.

Melkein hävettää, mutta tässä nyt vielä lisää todistusaineistoa: Eurokankaan vitosen viikoilta ja normipalalaarista:

Ja pari päivää myöhemmin Marimekon Herttonimen myymälän palalaarista:

Mutta olen minä rystyset hellinä pistänyt näitä leikkeiksikin ja prosessi on käynnissä niin sanotusti. Molemmat Marimekkokankaat on lähestulkoon leikattuna hameiksi (olisi jo kokonaan, mutta huomasin jättiunikon värjänneen itseään esipesun tiimellyksessä ja se meni uudestaan pesuun) ja ylemmästä kuvastakin on jo 2/5 kankaista jo vaatteina. Aika hyvin! Esittelen niitä seuraavissa postauksissa.

Smooth operation - neuloshuppari

 Ensimmäinen uudella ompelukoneella luotu vaatekappaleeni on kevyt huppari. Ostin tuon kullanhohtoisen viskoosineuloksen Materialsista ohimennen ja kahtena päivänä vaatetta käytettyäni ja kerran hellävaraisesti pestyäni huomaan, kuinka huono materiaali se onkaan. En ole ennen nähnytkään rypistyvää neulosta, ja jo nyt hyvin vähäisen käytön jälkeen kangas on aivan kulahtanut ja nyppyyntynyt kainaloista ja kyljistä. Ilmankos oli alessa.

Mutta valitus sikseen, hupparin valmistaminen oli harvinaisen sulava homma uuden ompelukoneen ansiosta. Kangas liukui neulan alla ilman vastustelua, päällitikkaukset oli ilo tehdä kauniilla jäljellä ja sain myös koristeeksi leveää päällitikkausta. Ai että, rakkautta! <3

Tässä tuli ommeltua ensimmäinen huppuni ja ensimmäinen takkivetoketju, joten oli taas jännitysmomenttia kerrakseen. :D Tuurilla minulla oli Karnaluksista hamstrattuna tasan tuo yksi hopean värinen takkivetoketju, joka oli vielä täsmälleen oikean pituinen. Ja nykyäänhän on ok yhdistää kultaa ja hopeaa. ;)

Kaavat kopsasin 5/2016 Ottobresta  ja näin tästä tuli myös ensimmäinen valmiskaavoilla tekemäni vaate, historiaa! Tuollaista jännää raglan/satulahihaa en olisikaan ikinä osannut itse piirtää ja tykästyin malliin. Taidampa samalla idealla tehdä paitaakin! (Huom! kaavan mukaan hiha oli kyllä aivan ylipitkä, ei siis ole luottaminen valmiskaavoihin sen enempää kuin omiin mittauksiinsakaan)

Raha palaa ja kangas painaa

Ennen joulua tuli osteltua muutama ihana vaatekangas, joista sainkin jo viimeksi esitellyn yhden paidan tehtyä.

Mustasta trikoosta on tulossa testiversio taskullisesta mekosta ja hassu art deco-henkinen kuviollinen trikoo on jo viimeistelyä vaille valmiina leggareina.

Tässä lähimain on mukaan tarttunut myös trikoota kaikenlaista, viimeksi viime viikonloppuna Tukholmassa. Ystäväni oli bongannut kätevästi Tukholman keskustasta kangaskaupan, joten toki mentiin ratsaamaan paikka ja itselleni epätyypillisesti ostin sitten yhteensä noin 5metriä lasten trikoita. Epätyypillistä siksi, että en oikein ole trikoita harrastanut, mitä nyt parit kotileggarit tehnyt. Ja vaikka lastentrikooprintit on oikein söpöjä ja hauskoja, en yleensä itselleni niitä päälle haluaisi. Mutta nyt lähti mukaan origameja ja krokotiileja!

Nuo origamidinosaurukset, voi hyvänen aika! Aion tehdä vaaleanpunaisesta trikoosta mekon ja tulen näyttämään jättimäiseltä vauvalta yöpaidassa, mutta ei haittaa. Origamiveneistä saattaa tulla paita.

Ja tuo krokotrikoo. Onko nyt vaan siistimpää. Tästä taitaa tulla leggarit, ihan ihmistenilmoilla käytettävät.

Paljon suunnitelmia! Ja kaiken tämän mahdollistaa.. UUSI OMPELUKONE! Vaikka olin kiintynyt savuavaan ja traktorina pörisevään satakiloiseen kuuskymmentäluvun Husqvarnaani, päästin sen eläkkeelle. Erkin Saumasta ja Tikistä löysin itselleni käytettynä 30 vuotta tuoreemman 90-luvun timanttimallin.

Tässä koneeni vielä kaupan pöydällä, nyt olen ehtinyt sillä yhteensä kahtena päivänä suristella ja tuotoksia tulee esittelyyn kohta.  Ompeleminen siirtyi kertaheitolla kyllä ihan uudelle levelille. Nätisti kulkeva tikki ja hiljainen kone on ihan ihmeellinen elämys. Lisäksi nyt viimeinkin onnistuu vaikka minkälaiset päälletikkaukset, joustavan ompelu ja vapaa kirjontakin. Tämän päälle sitten vielä vaikka mitä kuvioita ja kirjottuja aakkosia. Aikamoinen! Kyllä nyt kelpaa harrastaa.

Uusi vuosi, uusi paita

Sorruin muutamaan uuteen ihanaan vaatekankaanpalaan viimeksi EK:n löytölaareilla. Ensimmäisestä niistä tuli uusi paita.

En ole saanut aikaiseksi täydellistä paitakaavaa. Taas löysin varastoista yhden, jonka muistelin olevan aika hyvä, paitsi että hihoista tuli liian kellot. Kavensin hihoja ja ompelin paidan.

Ihan kiva siitä tuli! Seinällä roikkuessa se näyttää taas epämääräiseltä ryijyltä, mutta laskeutuu päällä ihan virtaviivaisesti ja hihoista tuli kerrankin sopivan kädenmyötäiset ilman lerpatusta tai sen puoleen kiristämistä. Kaula-aukko on laaja, niinkuin näkyy: pusero meinaa valua henkarilta.
Kangas on huoletonta kreppiviskoosia, ja kuvion väri mustan sijaan ihan tummansininen. Unikontapaisen kukkakuvion kunniaksi lisäsin väriläiskäksi vinon feikkinappilistan ja siihen kolme unikonpunaista nappia. Nappivalinta!

Nyt olin niin reipas, että muokkasin kaavaa samantien: hihoissa on liikaa syötettävää koko matkalla (vähensin 3cm, riittääköhän) ja olkasaumat roikkuvat liian alhaalla ja kaula-aukko liian iso niin, että olkaimet meinaavat vilkkua. Säädöt tehty! Sitten kokeillaan seuraava paita. :)
Tavoite vuodelle 2017: täydellinen paitakaava. Ja täydellinen housukaava myös.