Kirjankansi-haaste, 3/6

Reseptivihkosemme/-leikekokoelmamme kaipasi todellakin pientä päivitystä ja kansia ympärilleen. Otin kansituunauksen uhriksi puoliksi käytetyn kovakantisen kierrelehtiön ja liimasin ja kirjoitin sen sivuille vain suosikkireseptimme. Koska sivuista oli osa jo käytetty ja revitty pois, kirjasessa on runsaasti tilaa liimata tavaraa jäljellä oleville sivuille.
Vanhat kannet pohjustin ensin valkoisella gessolla.

Uudet kuviot kansiin tein Gelliplaten avulla, nostaen värin levyn pinnasta pakkausteipillä, jolloin kirjan kannet saivat samalla veden ja tomaattikastikkeen kestävän pinnan. Pakkausteippi tarttuneiden värien ja kuvioiden kera liimaantui vielä hyvin suoraan kirjan pintaan. Kannen mitalla on kolme pakkausteippisoiroa vierekkäin:

Toisesta suunnasta pyhitin kirjan ruoka- ja leipäresepteille, ympärikääntäen sivuilla löytyy makeiden leipomusten ohjeet:

Sitten kun reseptit vastakin muistaisi kirjoittaa tai liimata talteen edes tällä ruuat ja makeat-jaottelulla kirjan eri puolille, epätoivoinen ohjeiden etsiminen on hitusen helpompaa. ;)

Tässä vielä lähikuvaa kansista:

Ruokareseptipuolen kansissa tuli käytettyä mm. itse tekemääni appelsiininkukkaleimasinta.

Herkkupuolen kansissa on mm. kuplamuovin avulla painettuja ympyröitä, jotka itselleni toivat mieleen granaattiomenan sisuksen.

Monoprinttailua

Gelliplate on veikeä lötkylä, johon törmäsin askartelu- ja taiteilublogeissa varmaan noin vuosi sitten ensimmäisen kerran. Heti googlailin, mistä sellaisen saisi, ja eipä näyttänyt saavan mistään kuin ulkomailta tilaamalla muhkeiden postikulujen kera. Unohdin sitten koko jutun.

Tuossa taannoin moisen löysin sitten ihan yllättäen Temperasta, ja ... voi että. Oli se kallis (asiaksi, jota ilmankin voi todellakin elää), mutta on se mahtava.

Kyseessä on siis geelimäinen alusta, jonka päälle väriä telaamalla ja kuvioimalla saa tehtyä helposti hauskoja monoprinttejä. Netistä löytyy miljoona videota, joissa Gelliplatella leikitään ja tehdään aivan älyttömänkin hienoja juttuja. Kannattaa googlata, en osaa valita tähän vain yhtä videota esimerkiksi. :)

Netistä löytyy myös ohjeita, kuinka vastaavan levyn voi tehdä itse.

Tein äkkiseltään huonossa pimeän illan valossa kuvaten pari kollaasia ensimmäisistä kokeiluistani.

Nämä ovat postikorttikokoa ja sopivat vaikka korteiksi sellaisenaan tai jatkojalostettuna.

Kankaalle kokeilin myös kangasvärien kanssa ja tässä muutamia! En malta odottaa, että väri kuivuu ja ehdin silittää kangaspalat, jotta pääsen tekemään niistä jotain aivan mahtavaa tilkkujuttua!

Levylle voi myös maalata esittävää kuvaa suoraan ja ottaa siitä monoprintin. Kokeilin tätä guassiväreillä, kun akryylit tuntuivat siihen ensin liian tämäköiltä. Jännittävän hienon vedoksen sain käyttäen mallina tälläista vanhan ajan ylioppilasaiheista lehtikuvaa, kun maalasin muutamalla vedolla vähän sinne päin. Maali oli liian märkää, ja paperilla näkyy, mihin suuntaan olen vetäissyt kädellä. Mutta siitä huolimatta ja siksi, ihan vahingossa, todella jännän hieno tuli!

Akryyliväreillä kuvasta olisi tullut ihan erilainen, veikkaampa että ei kovin kiinnostava. Kokeilut jatkuvat... ja ehkä monoprinttitaiteesta taipuu jotain muutakin, vaikkapa kirjankansia... ;)

Kirjankansi-haaste, 2/6

Luistan haasteen toisesta osasta (tai hädän tullen vaikka lopusta haasteesta, mutta yritän nyt sentään taiteilla vielä uuttakin!) esittelemällä liudan kirjankansia  - tai kokonaisia kirjoja, jotka olen tässä aikojen saatossa tehnyt. Materiaaleina hyvin pitkälti kierrätyskamaa muropakettipahvista kierrätyskeskuksesta haalittuihin kankaisiin ja nahkapaloihin.

Kuvassa parin viikonloppukurssin ja niistä johtaneen kirjansidontainnostuksen hedelmiä takavuosilta. Näiden kuvassa olevien lisäksi olen pari muutakin tehnyt, mutta ne ovat jossain laatikon pohjalla melko hengettöminä käytettyäni ne kalentereina. Odottavat, että sitoisin uudet sivut kansien väliin. :)

Koptit

Koptisidos on vanhin tunnettu kirjansidontatekniikka. Tässä pari kirjaa tällä antiikkia vanhemmalla tyylillä.

Toisen kannet ovat kierrätettyä mokkanahkaa kerroksittaiseksi liimattujen pahvikansien päällä.

Toisen kannet ovat puuta ja olen päällystänyt ne paperilla. Sitomiseen tarvittavat reiät on ihan poralla porattu kansiin. Sisäkannet ja peililehdet tiestysti pitää mätsätä tyyliin.

Irtoselkäiset

En muista tämän sidontatavan nimeä, mutta näillä yhteisenä tekijänä on irtonainen selkäpala.

Korkkikantinen kirja on nätti kuin karkki.

Mutta tämä on ehkä kuitenkin kaikkien aikojen suosikki kirjoistani. Se on niin erilainen muista tekemistäni kirjoista: miehekäs.

 Kannet ovat vanhan kirpparilöytökirjan kannet sellaisinaan, peitin vain rispaantuneet kulmat nahanpaloilla.

Tinasotilaat vartioivat sisäkansissa.

 Napinläpiselkä

 Tämä pehmeä kirja on rakennettu pahvista (pari-kolme päällekkäin liimattua muropaketin kylkeä käy hyvin) ja päällystetty kierrätyslöytökankaalla. Taisipa välissä olla huopaakin. Kirja on pehmeä koskettaa.

Napinläpisidonta jättää muuten kokonaisuudessaan ehjänä kiertäviin kansiin aukon selkään.

Myös sisäkannet on vuorattu vaaleanvihreällä kankaalla. Luulin ottaneeni kuvan.. mutta olkoon.

Sivuvihkojen päällimmäset paperit ovat vaaleanvihreät myös, niin ne selän aukosta kurkkiessaan sopivat kokonaisilmeeseen.

Keskiaikainen pitkäpisto

Pitkäpistoa voi varioida melko loputtomiin muuntelemalla piston pituuksia ja määrää. Voipa selän kautta kulkevat nyörit vaikka letittää yhteenkin.

Tässä yksi tavanomainen variaatio. Kannet ovat pelkkää yhteenliimattua nahkaa: päällipuolella paksumpi mokkanahka ja sisäpuolella ohuempi musta takkinahka, jota on myös kirjan selässä ja kiinnitysnyörissä. Nahat kierrätyskeskuksesta.

Tarpeeksi jämäkkä nahka riittää kansiksi itsekseen, tämä nyt juuri ja juuri menee, mutta olisi kansien väliin voinut upottaa pahviakin. Ensimmäinen pitkäpistokokeiluni!

Kirjankansi-haaste, 1/6

Teemakuun Taiteessa taiteillaan koko kesän haasteena kirjankansia tai kansikuvituksia kesäkirjoille. Kirjankin voi keksiä sinne kansien väliin itse, tai toteuttaa haasteen muutoin luovasti. Mahtava haaste!

Minä piirsin ensimmäiseksi kannen Kalamies-tarinalleni, jonka kirjoitin viime syksynä. Tarina on ehdottomasti kesäinen (ja kaikkea muutakin vähemmän kivaa ja kepeää), ja kansien väliin jää tilaa muillekin tarinoille.

Alkuperäinen työ on A3-kokoon piirretty puuvärikynillä. Käsitelty netissä ilmaisessa Canva-ohjelmassa (tekstit) ja säädetty kuvan värikylläisyyttä koneella.
Kalamies-tarinan voi lukea juttublogissani täällä.

Toisen roska... on toisen uusi sisustus

Jo vuosia sitten dyykkasin eräältä punavuorelaisen sisäpihan roskalavalta mahtavan puulaatikon. Kellariin jemmattuna se on odottanut uutta elämäänsä, ja nyt uuden hienon ja kompaktin sohvan myötä tuntui, että laatikko viimeinkin mahtuisi pieneen asuntoomme. Armas keksi, että ruuvaamalla pyörät alle laatikosta saadaan helposti liikuteltava yhdistetty hylly ja sohvapöytä.

 Joten tällä kertaa duunaushomma oli armaan hallussa, minä ainoastaan jynssäsin pinttyneen harmaan pölyn laatikon pinnasta.

Tämä on ihan uskomattoman hieno löytö mielestäni, olisi kiva tietää laatikon tarina. Jonkinlainen vanha rahtilaatikko se on.

Hienot köysikahvat..

..ja leimat!

Mutta nyt sillä on pyörät alla ja se toimii sivupöydän ja säilytystilan lisäksi sohvapöytänä, ja ehkä se (ja pyörät) kestävät käyttöä vaikka penkkitarkoituksessakin.( Sitten vain toivotaan, ettei siihen ole pesiytynyt joitakin ötököitä... :O No tuskimpa, roskalavalla oli tyhjennettynä tavaraa vanhoista varastoista, ei asunnoista ja meidän kellarissakaan ötököillä ei olisi mitään ruokaa ollut tarjolla tässä muutamaan vuoteen.. joten, toivon parasta.)

Sisustus elää ja matto puuttuu: toivon, että täydellinen matto tulee jostain kohta vastaan -tai sitten sopivana hetkenä osaan tehdä juuri haluamani itse. :)

Olkkariin tuli ihan uusi ilme ja henki hetkessä: tuo sohvakin nimittäin kannettiin sisään juuri ja entinen uudelle omistajalleen. Kummasti asioita vain tapahtuu, kun sanoo tarpeeksi ponnekkaasti ääneen asioita, kuten vaikkapa että "Olen niin kyllästynyt tuohon PUNAISEEN väriin, haluan harmaan sohvan!". Ja nyt on harmaa sohva, joka sitäpaitsi on mukavampi kahden istua JA vie vähemmän tilaa kuin entinen. En onneksi aikeistani huolimatta kerennyt kaavoittaa ja ommella vanhalle sohvalle huppua. :D

Vanha sohva ja sohvanurkkaus vielä eilen...