Sain inspiksen aloittaa sohvanpäällystysprojektia kaapissa kolmisen vuotta hilloamastani sisustuskankaasta. Toinen selkänojatyynynpäällinen oli ommeltuna, kun Siippani totesi (jälkikäteen ajateltuaan varmasti hieman turhanaikaisesti), että nyt on niin reipas kangasvarastojen tyhjennys menossa, että olen vapautettu kankaiden ostokiellosta.
 |
| Melko kuninkaalliset sohvatyynyt tulossa. |
Varsinaisestihan tämä ostokielto ei ole arjessa näkynyt: tuntunut vain pienenä omantunnonpistoksena sydänalassa kangaskaupan kassajonossa.
Mutta nyt sitten vapauduin siinä määrin tekstiilien kanssa, että viikon kuluessa ehdin kantaa kotiin kaksi uutta mattoa, verhokankaan ja läjän must-have-tilkku- ja hamekankaita. Marimekon ysmyssä oli myös puolivahingossa poikettava, ja mukaan tarttui tarvikepussi, jonka valitsin siinä olevien isojen nappien vuoksi. Aionhan (kuten olen aikonut jo muutaman vuoden) tehdä lähiaikoina runsaasti takkeja, joihin tarvitsen nappeja.
Hirviät määrät muhii kaikenkarvaisia suunnitelmia, mutta toteutuspuoli laahaa hieman perässä. Tavoitteenani on esitellä edes jonkinmoiseen uuteen asuun päällystetty sohva lähiaikoina. Tulin meinaan juuri siihen tulokseen, että pelkästään sohvan päälle heitetty kangas tekee jo siinä määrin ihmeitä, että pussihupun kaavoittaminen olisi siihen iloon verrattuna turhaa kärsimystä.
Pinnan alla muhii.
No comments:
Post a Comment