Koko kevään syyshame!

Edellisestä hametuunauksesta inspiroituneena sain idean hameeseen tuoreista kangaslöydöistä. Okra-liila-ihanuussyksyinen kukkalöytö palalaareista sai niin sointuvan virkistävän kumppanin mintunvihreästä viskoosista, että päätin soveltaa samaa kuviokankaan ja yksivärisen helmakaitaleen komboa.

 

En käyttänyt luottokaavojani, vaan tein ihan ihkaensimmäisen laskoshameeni. Jota olisi kannattanut suunnitella tarkemmin ja laskea kankaan leveydestä kaikki laskokset valmiiksi, koska sehän oli sitten melkoinen urakka saada taiteltua/taiteiltua etukappale oikean levyiseksi, varsinkin kun näpsäkkänä menin leikkaamaan ensi töikseni taskunpaikat irti.

Ompelin laskokset kiinni alalantiolle asti, koska päärynävartaloisena laskokset muuten tekisivät mahtavan muumimammaefektin. Taskupussit askartelin minttukankaasta myös ja taiteilin samalla osan taskuvuorista näkymään teremäisesti. Ei tämäkään nyt ihan putkeen mennyt, sillä molemmat kankaat ovat sen verran ohkaisia ja venyviä, että taskunsuut jäivät näyttämään vähän epämääräisen lörähtäneiltä ja pahinta lörähdystä peittämään ja ehkäisemään oli pakko ommella taskuja yläreunastaan kiinni. (muista! tukikangasta! tai älä edes yritä taskuja tälläisistä riepukankaista!)

Taskunreunaterettä ja hirvittävää tikkiä, jota koneeni tekee...

Samalla tereidealla askartelin vyötärökaitaleen (joita en yleensä jaksa tehdä, mutta tällä kertaa totesin, että se on pakko lisätä, jotta hame ei roiku liian alhaalla) ja oikein jaksoin kaivaa ompelukoneen ohjekirjasen esiin ja katsoa pitkästä aikaa, miten se napinläpi onnistuikaan.
Onnistuihan se. Tein sitten peräti 2 napinläpeä ja löysin 3 niin täydellisesti projektiin sointuvaa Marimekkonappia, että järjestin napitukseen säätövaraa. Ja oho, vetskarin päädyt olivatkin harvinaisen pitkät, eikä vetskari noussutkaan ihan sinne asti, mitä luulin. Väliin jäi reikä. No, hienoista napeista huolimatta, eiköhän minulla aina roiku joku paita tai neuletakki selässä niin, ettei nappeja, tereyksityiskohtaa EIKÄ reikää näy.

Kivat napit ja reikäyksityiskohta. (sic)

Ja rei'istä puheenollen, huomasinpa aloittaessani ja kankaan leikattuani, että kankaassa olikin kaupanpäällisinä mukava palkeenkieli, eli suomeksi sanottuna REIKÄ, joka onneksi jäi takahelmaan. Ja taas kun otsasuoni ja kielenkantimet olivat asettuneet, ei muuta kuin tyynesti paikkaamaan ensin sekin reikä. Eipä se valmiista hameesta silmiin osu.

Olipa taas sellainen säätö, että huh huh. Käsityön "iloa" kerrakseen. Mutta valmis hame on kiva ja kelpaava. Muodikas midimitta on turvallinen, sen verran pitkää hametta harvemmin tuuli tempaa korviin. Ja laskokset antavat tilaa pyöräilyyn tai vaikka kiertopotkuihin. Nyt enää aurinkoa ja asvalttia, kiitos!! :)