Tilkkukuume jatkuu: ohje mystiseen kolmiopäätypussukkaan

Pari viikkoa kului koskematta kankaisiin, mutta nyt ovat tilkkuprojektit taas valloillaan. Ystävä tartutti pari uutta ideaa: erikoisella tavalla kasattavan kanttiterepussukan, sekä kätevän ja söpön ompelutarvikepussukan, joka on myös jo työn alla.

Tämä kanttipussukka oli muotonsa ja tekotapansa puolesta hauskaa vaihtelua pussukkamaniaan. Harmaan ja keltaisen liitto on hieno ja tämä pussukka on kooltaan passeli meikkipussiksi. Heti piti aloittaa seuraavakin, jotta sain vaihekuvat talteen itsellenikin muistiin teko-ohjeeksi. Oli nimittäin melko erikoinen valmistusprosessi!

Kelta-harmaan pussukan tilkkupala oli noin 21x31cm kokoinen, seuraavasta halusin vähän isomman ja kokosin summassa noin 27x37cm kokoisen tilkkupalan. Mitoilla ei ole niin väliä, kunhan pala muistuttaa A4-paperin tapaista suorakulmiota.

Lisäksi tarvitaan tilkkupalan pitkän sivun pituiset ja noin 7-8cm levyiset kangassuikaleet (2 kpl) kanttaukseen sekä tilkkupalaa hieman isompi kangaspala, josta tulee sekä vuori, päädyt että yläkäänteet yhdellä iskulla. Tämä isompi kangaspala on hyvä olla yksivärinen ja sellainen, joka toimii yhtä hyvin sekä oikealta että nurjalta puoleltaan. Myös jos se olisi hieman tukevampaa kangasta, homma helpottuu. Tämä pinkki satiini oli melkoista löröä ja hankala saada pysymään paikoillaan vaikeissa ompeluvaiheissa.

Tarvikkeet: tilkkupala(tai muu kiva kangaspala), sitä noin 6cm suuntaansa isompi (yksivärinen) kangaspala ja kangassuikaleet kanttaukseen.

Kanttaa tilkkupalan pitkät sivut. Silitä kangassuikale pitkittäin puoliksi ja kiinnitä tilkkupalan reunoihin. Risareunat samaan suuntaan ja ompele noin 7mm-sentin päästä. Taita näin syntynyt kanttaus reunan yli nurjalle ja silitä. Huomaa, että kanttinauha nurjalla menee pidemmälle kuin oikealla puolella, siten että kanttaus kiinnittyy seuraavassa ompeluvaiheessa kun ommellaan kantin edellistä ommelta pitkin. Leikkaa samanvaroja kapeammaksi, jos näin ei muuten meinaa käydä.

Aseta tilkkupala vuoripalan päälle siten, että reunoja jää yhtäläiset määrät sen ylä- ja alapuolelle. Neulaa paikalleen ja ompele kanttauksen ommelta pitkin. Nurjalle käännetty kanttinauhan puoli jää tikkauksen alle ja koko systeemi kiinnittyy samalla vuorikankaaseen.

Nyt on ommeltu siten, että kanttaus jää törölleen, aivan kanttinauhan sisäpuolen reunasta, edellistä ommeljuovaa pitkin.

Sitten käännetään yläreunat, silitetään ja ommellaan.

Ompele vetoketju. Vetokejun liepeet jäävät lerpattamaan nurjalle. Jos jaksaisi, ne voisi vielä peittää jollakin nauhalla..

Sitten mystisimpien vaiheiden vuoro: käännä nurin, muista jättää vetoketju auki ja ompele kumpikin pääty kuten kuvassa oikea puoli: juuri tereen ulkoreunoja hipoen ensin suoraan alas reunataitteen alarenaan asti ja sitten vinosti alanurkkaan, jättäen saumavarasentin nurkkaan.

Sama lähikuvassa, ylimääräinen kangas poisleikattuna.

Sitten perinteinen alakulman sisäänotto vaikeimmin ikinä. Eli pohjaa taitetaan nurkasta kohti sivusaumaa siten, että pohjan keskikohta menee samansuuntaisesti sivusauman kanssa. Nipistetään nurkasta kolmion mallinen alue ja ommellaan se kuten kuvassa näkyvää tikkiä pitkin.  Töröttävä kantti on nostettava kohti pussukan sisäpuolta ja tähdättävä ommel kantin edellistä ommelta hipoen kulman poikki. Vetoketjupaininjalka tai muu sopiva erikoisjalka saattaa olla kätevä tässä kohtaa.

Kaiken tämän kryptisen jumpan lopputuloksena on kolmiopäädyt.

Valmis!

Valmistustapa on vaikea, tämä pitäisi näyttää kädestä pitäen. Mutta toivottavasti kokeneelle pussukkatehtailijalle ohje avautuu. Ei aloittelijoille!

Ja jos tämän tekotavan keksijä tai joku alkuperäinen ohjelinkki löytyy jostain, linkkaan sen ehdottomasti tänne ja kumarran viekkaan ohjeen keksijän suuntaan syvään! :)