Meinasin jo skipata Ommelin kokonaan, sillä kaapit pursuavat ihkukankaita odottamassa ompelua. Mutta jotenkin siinä sitten huomasin istuvani metrossa kohti länttä.Visiitti Espoossa on kuin kävisi ulkomailla tai jossain kaukaisessa tuntemattomassa kaupungissa. Reilun tunnin matkan päässä sitä on keskelle peltoja rakennetussa oudossa lähiössä ja karttaa katsomalla selviää pois etsimällä lähimmän bussipysäkin jotta pääsee lähimmälle keskellä-ei-mitään sijaitsevalle juna-asemalle ja lopulta taas tutuille nurkille.
Anteeksi nyt, espoolaiset, mutta on tuo nyt jännä paikka ja on se tavallaan jännää myöskin, miten olen suht vieressä asuvana voinut välttyä Espoolta niin paljon, että se on aina vaan määrittämän musta aukko kartalla.
Ja olihan helle! Mittari näytti vain 26 astetta, mutta tunnelma oli ulkona kuin 90-asteisessa saunassa.
Tältä eksoottiselta matkalta tarttui mukaan seuraavaa:
Punavoittoinen tatuointihenkinen trikoo Ehdalta muuttuu leggareiksi, jäätelötrikoosta(Versolta) sekä vasemman ylänurkan strösselihemppiksestä (Nappinjalta) tulee perus-teepaidat (ja löysin hiljattain kauan kadoksissa olleen luottokaavani, jee!!).
Musta-valkoinen kudotun maton näköinen kuosi on myös Versolta, ja olen vielä kahden vaiheilla, tuleeko siitä myös perusteeppari vai kenties ehkä hame. Täytyy miettiä.
Turkoosi omenankukkakangas (PaaPiilta)on kolitsia ja siitä himoitsin pitkähihaista paitaa samalla kaavalla, kuin tein kaktuspuseron. Mutta kangasta on vain metri, eli siitä ei riitä pitkiä hihoja...äääh..täytyy miettiä, ja ehkä sitten ostaa tuota lisää! ;D
Lisäksi tuossa läjässä on makeita glitterisiä resoreita pätkät Ehdalta sekä PaaPiin turkoosia resoria sävysävyyn tuon kolitsin kanssa.
Voi jee! Nyt on jo kaikki kankaat pesty ja odottaa, että ehtisin ehkä loppuviikosta ommella. <3
No comments:
Post a Comment