Älä-osta-mitään-kuun shoppailut ja inspiraatiota Rut Brykin keramiikasta

Julistin tammikuun älä-osta-mitään-kuukaudeksi. No, se meni vähän mönkään, joten yritetään samaa helmikuussa uudestaan. Helmikuu on puolessa välissä ja ... no, olen ostanut VAIN nämä:

Gaudeamus Kirja & Kahvi -kirjakaupasta olisi tehnyt mieli ostaa mukaan sylillinen mielenkiintoisia kirjoja, mutta SÄÄSTIN sortumalla vain söpöön pieneen vihkoon, sticky notes-muistilappuihin ja ihanan värisiin puukyniin, joissa toisessa päässä on samasta väristä kirkkaampi ja toisessa murrettu sävy. Niin kauniit!

Kävin viikonloppuna Turussa ja koska siellä on Kauppiaskadulla aivan ihana askartelu-taiteilukauppa (suosittelen) ja jonne huolellisella suunnittelulla ehdin sen rajoitetusta lauantaiaukioloajasta huolimatta (vain klo 14 asti), poikkesin siellä estottomasti aikoen hankkia jotakin kivaa. Sen lisäksi, että oikeasti tarvitsin punaista leimaväriä, mukaan tarttui oranssia, ihana kukkaleimasin, tipu-washiteippi, minikokoisia niittejä (muistaakseni minulla on vain pastellivärisiä tuollaisia, joten tietenkin tarvitsen metallisävyisiä) ja viimeisenä heräteostoksena kissariipuksia, joista en tiedä, mihin ne ikinä sopii. Mutta kuten sanonta kuuluu: aika tavaran kaupittelloo.
Askartelukaupassa tunsin näköjään suurta viehtymystä kaikkeen oranssiin ja persikkaiseen, ja settiä täydentääkseni säästin mukaan oranssit servetit käymistämme kahviloista. Askartelumateriaalia! :D

Turusta tarttui mukaan myös pari pientä kangaspalaa (siis, todella vaatimatonta!), kun piti tietysti poiketa tutkaamassa paikallisten käsityöyrittäjien KLO ja Kui -designien shopit. KLO Designin puodin puolelta löytyi yllättäen tilkkulaari, jossa oli jämäpaloja heidän käsinpainamistaan kankaista. Olihan niitä kaikkia ihan hauskoja, mutta todella ihastuin vaan tälläiseen naamaprinttiin, jota löysin palan sekä mustana että pinkkinä värivaihtoehtona. Näistä saa jotakin pientä laukkua tai pussukkaa taas aikaiseksi.

Varsinainen syy Turkuvisiittiin oli (sen lisäksi, että Turku noin ylipäänsä ei petä koskaan) Turun Taidemuseossa oleva Rut Brykin tuotantoa esittelevä näyttely. Sama näyttely oli taannoin Espoon EMMAssa, mutta koska kympin maksaminen seutulipuista ja pimeään Espooseen matkaaminen tuntui silloin ylivoimaiselta, maksoin nyt sitten saman verran Onnibussilipuista Turkuun. Ja uskon, että Turulla ehdottomasti oli enemmän annettavaa kuin Espoolla. Ensinnäkin, saavuttuamme kävimme ihan mahtavalla brunssilla, jossa oli tarjolla niin tervasilakkaa kuin käpykakkuakin. 2018, never forget. :P

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Bryk, Taikalaatikko-näyttelystä

Rut Brykin näyttelyä suosittelen vahvasti! Näyttelyssä oli ihan mahdottoman tuntuista pitää näppinsä erossa teoksista, joissa lasitettu ja lasittamaton keramiikka kutsui koskettamaan. Tuli ihan valtava himo päästä keramiikkakurssille ja läträämään lasitteilla. Ja kyllä noista tuli ATC-askartelukutkutuskin, varsinkin kun katsellessa laukussa painoivat tuoreet askarteluostokset. :P

Madame Butterfly

Madame Butterfly on ooppera, jonka näkemisestä olen haaveillut vuosia. Köyhänä opiskelijana tuli käytyä oopperassa enemmän, kun silloin saattoi opiskelijakortilla saada pilkkahintaan lipun saman illan näytökseen -jos tilaa oli. Ilman opiskelija-alea ainoa vaihtoehto on vähintään viiden-kuudenkympin hujakoilla liikkuvat liput, joilla niilläkin saa paikan piippuhyllyltä. Ja kyllä se on pienituloiselle tarpeettoman suolainen hinta, jota ei ihan hirveän usein raaski maksaa!

Houkuttelin Armaan ostamaan liput himotusoopperaani yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi, ja sehän toimi. Lahjojen keksiminen on joillekin vaikeaa ja joillekin vieläkin vaikeampaa, ja tällä hän selvisi tämän vuoden lahjastressistä kuin koira veräjästä. ;)

Oopperaan, siis, jee! Aikomuksenani oli ommella myös oopperamekko (mikä hyvä syy ommella mekko!) uudesta sinisestä ruusukankaasta, mutta en kerennyt keksiä mallia, enkä varsinkaan ommella. Laukun sen sijaan ompelin!

Almandiinilta ostettu aito japanilainen kangas valikoitui itsestään selvästi materiaaliksi. Tein laukusta todella simppelin suorakaiteen muotoisen clutchin, en tehnyt edes mitään hihnaa tai rannelenkkiä, vaan laukku on tuollainen hirvittävän epäkäytännöllinen kädessä pidettävä pussukka. Onneksi oopperatalon vessoissakin on selvästi otettu huomioon, että naisilla on tuollaiset hankalat laukut, eikä laukkua tarvinnut laskea lattialle tai yrittää pitää kainalossa samalla, kun rimpuilee sukkahousujensa kanssa: aina löytyi hylly tai muu taso laukun turvalliselle laskemiselle. :D

Jotta tekele hieman upgreidaantui penaalista clutchiksi, keksin viikkailla siihen viuhkamaiset laskokset. Ja pieneksi lisäyksityiskohdaksi sattumalta olin viime Karnaluksin reissulla onnistunut vahingossa ostamaan täydellisen sävyistä satiiniterenauhaa.

Tuli tosi kiva, ja aika supernopeasti! Viimein alkaa tuntua ajoittain siltä, että ompeluharrastus alkaa tuottaa siinä mielessä hedelmää, että tuollaisen yksinkertaisen pussukan ompelu on ihan tunnin homma vasemalla kädellä. ;) Huom.: ajoittain. ;)

Ja ooppera oli aivan ihana, Puccinin musiikki oli kaunista ja mielenkiintoista - tarina tietysti traaginen, mutta tällä kertaa aika tosi. Ja oli mielenkiintoista miettiä, että kuinka  1800-1900 lukujen taitteessa länsimaissa virinnyt kiinnostus japanilaiseen kulttuuriin ei tietenkään rajoittunut kuvataiteisiin, vaan myös musiikkiin.