Liian paksu lompakoksi

Olen kauan kauan kauan haaveillut tekeväni itse lompakon, sellaisen oikein hienon, jossa olisi korttitaskut ja setelitasku ja kolikkotasku ja vaikka vielä läpinäkyvä ajokorttipaikka. Ja mielellään nahasta.

Innostuttuani Ruby Yehin karavaanaripussukan onnistumisesta kokeilin saman tekijän ohjeilla kankaista haitarilompakkoa.

Täytyy sanoa, että oli kyllä tiukin vääntö ikinä: homma oli täynnään ihan liian ahtaita ja samaan aikaan paksuja kohtia. Sain haitarin juuri ja juuri ängettyä paikoilleen, vaikka se tuntui ihan liian pieneltä. Jotain vikaa mitoissa oli, sillä se kyllä todella oli liian pieni. Lompakko ei avudu niin kuin pitäisi (koska liian pieni haitarisivu ei anna avautua), ja koska pienen sivun takia kaikki taskut meni pienempään tilaan kuin olisi tarkoitus, lompakon päällipuoli oli ihan liian pitkä. Viimeisessä kokoamisvaiheessa pienellä raivolla lyhensin sen sitten keskeltä leikaten muutamalla sentillä, niin että näkyviin jäi ruma sauma.

Tulipa kokeiltua! Ja tuli kokeiltua myös viimeisimpien Karnahankintojen joukossa olleita neppareita: hyvin toimi Prymin Vario-pihdeillä.

Valmis lompakko on suhteellisen ok:n näköinen kivojen kankaiden ja söpön nepparin ansiosta, mutta koko päällisosakin olisi voinut olla vähintään sentin leveämpi, koska nyt taskujen sivut pursuavat lompakon sivuilta. Plääh!

Ehkä säilyttelen lompakossa jotain kortteja ja nippeleitä kotona laatikossa. Joskus vioista huolimatta tykästyy tekeleeseensä, mutta tätä kyllä lähinnä vain vihaan. Ehkä ähräämisen laatu ja palasten likistelystä kipeytyneet sormet ovat vielä liian tuoreessa muistissa. :D