Maaliskuun ostoksia

Maaliskuussa yritin taas olla maltillinen rahankäytön ja tarvikkeiden haalimisen suhteen. Jotain pientä piti saada kevätaskarteluja varten, ja hairahtduin muunmuassa ihanaan leimavärisettiin.

 Päätin alkaa panostaa uudelleen BuJoiluun ja siinä auttaa pari uutta supernättiä muistikirjaa.

 Alkukuussa poikkesin Eurokankaaseen laput silmillä ihan vain hakemaan tukevaa puuvillaa kirjontaprojektia varten. Minut saatiin houkuteltua osallistumaan Taito-lehden yhteiskirjontaan.Houkuttelu ei ollut vaikeaa, sillä olen pitkään myös toivonut opettelevani kirjontaa - en siis osaa pistoakaan.

Hakemani tukevan kankaan (harmahtavan mintunvihreä), nappasin mukaani ihan vain yhden isohkon palan käsityöpuuvillaa, joka saattaa olla se puuttuva linkki jostakin tulevasta tilkkuilustani! Se oli siis ihan pakko saada. (:D)

Synttärikortteja

Kiitos peruskoulun, suhteeni vesiväreihin on edelleen hieman traumaattinen. Päätin nyt kuitenkin kokeilla tälläistä ideaa: hyödyntää vesivärin ominaisuutta levitä märällä pinnalla. Saatoin nähdä jonkin videon, josta sain idean kokeilla.

Ja näistähän tuli aika makeita! Tein kukintojen kohdalle pelkällä vedellä ensin haluamani muotoiset "lätäköt" ja lisäsin sitten vesiväriä. Ensin vaaleaampaa koko alueelle, ja sitten syöttämällä kukan juuresta aina tummempaa väriä, joka sitten levisi märällä pinnalla eteenpäin.

Olin suorastaan äimistynyt siitä, että se toimi näin hyvin.
Lisäsin kapealla mustalla tussilla varret ja yksityiskohtia ja vesivärillä lainehtivaa nurmikkoa ja roiskeita.

Äimistyneisyys kertoo siitä, että huolimatta tosiasiasta, että peruskoulussa 9 vuoden ajan kaikki piirrustukset piti pilata lisäämällä niihin vesiväriä, en ole koskaan tajunnut, miten tätä mediaa pitäisi käyttää.

Tämä oli niin kivaa ja nopeaa korttiaskartelua, että täytyy muistaa tämä.. Nyt on kaverille kortti ja pari ekstrakappaletta varastossa!

Leimailua ja hyvää ystävänpäivää

Minulla on tapana olla vähän vähemmän ajan hermolla ystävien syntymäpäivien sekä yleisien juhlapyhien kanssa. (Muista: nyt viimeistään pitäisi aktivoitua ajatukseen, että pääsiäinen on tulossa.)

Ystävänpäiväkorttia aloin askartelemaan kuukauden myöhässä. Minulla on setti kahvikuppileimasimia, ja sain idean leimailla ne erilaisille papereille. Yhtä hyvin kahvikupit olisi voinut piirtää itse! Leikkasin ja sovittelin kahvikupit sisäkkäin pinoon ja voilá!
Taustalle löytyi epätyydyttäviä joulukorttipohja-aloituksia ja muita sopivia papereita.
Aika kiva, etten sanoisi! Tein kaksi eri sävyistä korttia.

Askarteluhuumassa kokeilin myös, pitääkö paikkansa huhu siitä, että sitruunamehua voisi käyttää "salakirjoitukseen". Todentotta, sitruunamehulla kirjoitettu teksti tai leimattu kuva kuivuu jäljettömiin, mutta tulee esiin kauniin vaaleanruskeana, kun kohtaa kuumentaa. Ennen vanhaan kynttilänliekillä, minä kuumailmapuhaltimella.

Tätä herkkää kuvaa täytyy yrittää keksiä hyödyntää jossakin myöhemmässä projektissa.

Gelliplate-leikkiä

Uuden vuoden alkaessa haaveilin taiteiluun panostamisesta, ja nyt maaliskuuksi alkoi sopivasti Birgit Koopsenin gelliprinttaushaaste, "31 days of gel printing". Joka päivälle on oma teema tai kimmokesana inspiraationa.

Joka päivä en ehdi enkä jaksa kaivaa taiteilutarvikkeita levälleen (ja varsinkaan siivota niitä), joten yritän tehdä parin päivän haasteet yhdellä läträyskerralla.  Tässä parin ensimmäisen päivän tuotoksia:

 Ensimmäisen päivän haasteena oli "Circles", ja toisen "Peek through".

Kolmas päivä oli stencileillä leikkiä ja neljännen inspiraatiosana oli "texture".

 Minulla ei paljon mitään stencileitä (mikä se on suomeksi? sabluuna?) ole, mutta muistinpa sittenkin omistavani tilkkuilulehden mukana tulleet stencilit, jotka ovat tikkauskuvioiden jäljentämistä varten. Siksipä koko lehden ostinkin, että ensisijassa ajattelin käyttäväni näitä läpysköitä ihan muuhun tarkoitukseen. ;D

Makeeta tekstuuria sain aikaiseksi itsetekemälläni "stencilillä". Verkkomainen muodostelma on tehty kuumaliimaa valuttelemalla. En keksinyt itse!

Geeliprinttailemalla saa kiva kaaoksen aikaiseksi vähällä vaivalla ja muutamassa minuutissa:

Akkupussi

Ompelun ja kaiken askartelun suhteen on ollut nyt hiljaisempaa. Olen sen sijaan esimerkiksi lukenut, töllöttänyt leffoja ja yrittänyt innostua joogaamisesta. Mutta viime viikonloppuna sain nostettua taas ompelukoneen pöydälle hetkeksi.

Tätä on odotettu lähes 2 vuotta. Sain aikaiseksi suojapussukan varavirtalähdeputikalle. Tämä jöötikkä kulkee mukana pidemmillä retkillä varavirtalähteenä. (Ja kahden PokemonGo-pelaajan taloudessa pidempi retki tarkoittaa yli kolmetuntista kaupunkikävelyä). Tähän asti akkuputikan suojana on toiminut myyntipakkauksena toiminut epämääräinen pahvilaatikko. Nyt se hajosi liitoksistaan, joten estääksemme epämääräisen repunpohjakuonan joutumisen USB-kytkentäaukkoihin, oli minun viimein aktivoiduttava.

Nappi!

Samalla ompeluaktivoitumisella ompelin muuten uuden vetoketjun toppatakkiini! Tästä urotyöstä ei ole kuvatodisteita.